Minna Tervamäki rakastaa vaatteita, mutta uupuu shoppailuun nopeasti – täydentää vaatevarastoaan kiinnostavalla keinolla
Tanssija ja koreografi Minna Tervamäen arjen vakiovaate on treeniasu, mutta vaatekaapissa olisi vielä tilaa kullan kimallukselle.
Millainen on arkiasusi?
”Usein olen sporttivaatteissa, koska tyypillinen päiväni alkaa treeneillä ja päättyy niihin. Voisin oikeastaan hypätä suoraan yöpuvusta treenivaatteisiin. Kun ilmat kylmenevät, saatan heittää treeniasun päälle lämpimän hameen.
Arjessa suosin muutenkin käytännöllisyyttä ja rentoutta enkä esimerkiksi useinkaan meikkaa. Kun ulkoilutan koiraa, päälläni on lämmin toppatakki, päässä huppu ja jaloissa mukavat kengät. Jos minulla vaikka on ollut paljon edustustehtäviä, rento look on osa palautumistani.”
Miten kuvailet itseäsi pukeutujana?
”Palelen helposti, joten vähänkin viileämmällä säällä rakastan pukeutua reisiin ulottuvaan jättivillapaitaan, joka on mieluiten pehmeää mohairia. Tärkein talvivaatteeni on pitkä, lämmin takki.
Vaatteilta kaipaan joustavuutta, koska pyöräilen ja kävelen paljon. En ole lainkaan jakkupukuihminen. Tulisin hulluksi, jos minun pitäisi kapeassa hameessa pyrähtää kotoa ratikkapysäkille tai nousta pyörän selkään.
Vaatekaappini tyylikirjo on niin laaja, että joskus mietin, löytyykö sieltä mitään yhteensopivaa. Saatan innostua esimerkiksi nahkatakista ja buutseista, Sandin hillityn beeseistä paidoista, tai vaikka sähkönsinisestä villapaidasta.
Mistä vaatteesta haaveilet?
Kernaasti omistaisin tyylikkäät, lämpimät housut. Minulla on yhdet, Zarasta ostetut, ja niissä on kultaisia kuvioita ja yksityiskohtia. Olisipa sellaisia enemmän tarjolla.
Pidän siitä, että asussani on vähän kimalletta, esimerkiksi lenkkareissa hopeaa tai kultaroosaa, ja vaatteissa sähäkästi mustaa ja joku ”padam”-lisäväri. Olen harkinnut pitkän kullanvärisen talvitakin ostoa.”
Oletko innokas shoppailija?
”Uuvun shoppailuun puolessa tunnissa. Koska elämäni on aika hektistä, en kauheasti jaksa laittaa energiaa ja aikaa vaatevalintoihin.
Tavaratalot ja kauppakeskukset ovat minulle liian suuria. Parasta on, jos löydän pienen putiikin, johon voin palata aina uudelleen. Netistä en hanki vaatteita, koska haluan sovittaa niitä ennen ostamista.
Hyvät lenkkarit ovat tärkeä kulkuvälineeni. Äskettäin ostin kerralla kolme paria, kun sain apua asiantuntevalta myyjältä. Pois lähtiessäni oikein hykertelin ilosta, kun nyt ei tarvitse vähään aikaan lähteä ostoksille.
Suosin kierrätystä. Saan kavereiltani asuja, joihin he ovat kyllästyneet, ja otan niitä mielelläni vastaan.”
Kansallisoopperan pestisi jälkeen työnkuvasi on laajentunut myös esitysasujen suunnitteluun. Millaista se on?
”Esimerkiksi teokset kuvataiteilija Hannaleena Heiskan kanssa olemme puvustaneet itse. Yhdistelen uutta ja vanhaa, ja sitten kokonaisuutta tuunataan ompelijalla kuhunkin teokseen sopivaksi. Oopperan ihanasta kirpputorimyynnistä olen tehnyt upeita löytöjä.
Minulla on esiintymisasuilleni kaksi luotto-ompelijaa. Heidän puoleensa kääntyisin epäröimättä, jos tarvitsisin johonkin tilaisuuteen erityisen asun.”
Jutun lyhyempi versio on julkaistu Eeva-lehdessä 12/23.
