Kenkäsuunnittelija Minna Parikka remontoi 120-neliöisestä toimistosta kodin itselleen ja lapselleen – tämä on hyvä puoli ilman kumppania asumisessa
Kenkäsuunnittelija Minna Parikan ja hänen tyttärensä kaupunkikoti on täynnä iloa, valoa ja leikkiä.
Korihissi pysähtyy nytkähtäen Helsingin Punavuoressa sijaitsevan yli satavuotiaan kivitalon ylimmässä kerroksessa. Oven takaa avautuu pastellitaivas, kenkäsuunnittelija Minna Parikan ja hänen seitsenvuotiaan tyttärensä koti. Äiti ja tytär muuttivat sinne kaksi ja puoli vuotta sitten muutaman korttelin päästä Ullanlinnasta.
122 neliömetrin suuruisessa kodissa on olohuone, kaksi makuuhuonetta ja keittiö. Ennen tilassa sijaitsi mainostoimisto. Nyt sisustuksessa näkyvät Minnan leikkisyys, omaehtoisuus ja voima.
”Asunto oli ostohetkellä alkuperäisessä kunnossa ja täynnä toimistokalusteita, mutta näin, mitä mahdollisuuksia tila tarjosi”, Minna kuvailee.
Kodissa tehtiin mittava pintaremontti. Samalla uudistettiin huonejako. Makuuhuoneissa ja olohuoneessa on jäljellä alkuperäiset parketit.
”Remonttiin meni muutama kuukausi, ja viimeiset silaukset sisustukseen ovat tulleet vasta kevään aikana. Nyt koti on valmis.”
Minna saa voimaa kodin väreistä ja harkituista yksityiskohdista.
Värimaailmasta Minna halusi rauhoittavan. Olohuoneen suurista ikkunoista tulvii valoa, ja sävyt ovat kuin Disneyn Pieni merenneito -elokuvasta. Näyttävä matto piti vaihtaa kolme kertaa, ennen kuin täydellinen löytyi.
Vedenväriset katosta lattianrajaan ulottuvat verhot korostavat olohuoneen kolmimetrisiä ikkunoita. Verhot teetettiin Minnan toiveiden mukaisesti.
”1990-luvulla tehtiin paljon puhviverhoja mutta uutta on se, että koko verho tehdään näin henkäyksenkevyestä materiaalista. Minulle oli tärkeää, etteivät verhot pienennä tilaa tai valon määrää.”
Keittiöstä on tullut Minnan lempipaikka kodissa. Seinät ovat lempeän beiget. Sävyssä on samaan aikaan herkkyyttä ja voimaa.
”Ennen keittiö oli huoneiston pimein huone. Kun toin sinne lisää väriä ja valoa, siitä tuli ihanan tunnelmallinen.”
Minna arvostaa asunnon tilan tuntua. Sitä tuo myös pitkä eteinen.
”Edellinen kotini oli pop-henkinen: kirkas ja värikäs. Tästä tuli sitä hillitympi. Olen aina tykännyt selkeästä ja funktionaalisesta runsaudesta. Korostan yksityiskohtia, tekstuureita ja värejä.”
Minna hoiti itse kodin remontin projektin-hallinnan ja suunnittelun. Myös sisustus on hänen käsialaansa.
Minnalle tärkeintä on, että kodissa on hyvä olla ja elää.
”Jokainen kodissa oleva asia on harkittu. Jos jokin asia ei tunnu omalta, en hanki sitä. Kertakäyttökulttuuria en siedä. Huonekalujen ja esineiden pitää kestää aikaa. Olen valmis maksamaan laadusta.”
Minna viihtyy Punavuoressa. Tytär käy lähellä koulua, ja oma liike sijaitsee keskustassa kivenheiton päässä. Arki rullaa sujuvasti, kun kaikki on kävelymatkan päässä.
Kenkäbisneksessä Minna tekee uutta tulemista MinnaMinna-brändillään. Kestävän kehityksen periaatteet ovat hänelle yrittäjänä tärkeitä.
Punaisen eri sävyt tuovat leikkisyyttä pelkistettyyn makuuhuoneeseen.
Kontrastia arkeen tuo talviasuttava vapaa-ajankoti Villa Luella Inkoon saaristossa. Saareen mennään omaa siltaa pitkin lomilla ja viikonloppuisin.
Ennen äidiksi tuloa Minna matkusteli jatkuvasti ja kävi kotona lähinnä pesemässä pyykit.
”Nyt kodista on tullut minulle tärkeä tukikohta ja juurruttaja. On ihanaa, että on kaksi erilaista elinympäristöä, se pitää elämän mielenkiintoisena. Kaupungin sykkeessä puuhaan koko ajan jotain. Vapaa-ajankoti on lepoa varten.”
Kaupunkikodin moderni keittiö höyryttävine uuneineen on saanut Minnan innostumaan kokkaamisesta.
”Ennen olin ravintolaruokaäiti, joka wolttasi päivällisen. Nyt olen alkanut kiinnostua terveellisen ja yksinkertaisen kotiruuan valmistuksesta.”
Minnan mielestä elämän ja arjen pitää olla kiinnostavaa ja selkeää, ja selkeys alkaa kodista. Tällä hetkellä hän keskittyy tyttäreensä ja uuden brändin kasvattamiseen mutta on myös avoin rakkaudelle, jos sellainen kohdalle osuisi.
”Minulle koti on persoonani jatke. Hyvä puoli ilman kumppania asumisessa on se, että saan luoda omannäköiseni tilan.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 05/2025.
