Kun aloin käyttää älysormusta, tajusin, että minulla on yksi hyvä ja tasapainoinen viikko kuukaudessa

Se ei ole ruma kello vaan nätti sormus, se ei lähetä ilmoituksia, se laskee askeleeni, ja se antaa osviittaa unenlaadustani.

Suunnilleen näistä syistä hankin pari vuotta sitten älysormuksen.

Käytin aiemmin älykelloa, mutta luovuin siitä. Olin uupunut, ja kehoni alavireen todistaminen ruudulta ahdisti vain lisää. Kun elämä rauhoittui, halusin uuden keinon pysyä kartalla liikkeistäni ja nukkumisistani.

Sormus ei tarjonnut suurta lisätietoa. Se lähinnä varmisti, että nukun keskinkertaisesti ja että otan päivän aikana välillä 10 ja joskus 10 000 askelta.

Mutta viime aikoina sormus on alkanut tarjota odottamatonta tietoa kehostani ja fiiliksistäni.

Se on alkanut seurata kuukautiskiertoani.

Olen seurannut kiertoani ilmaisella kuukautissovelluksella vuosia ja ajatellut, että tunnen kiertoni ihan hyvin. Ehkä siksi älysormuksen uusi ominaisuus ei herättänyt aluksi kummoisia tunteita.

Parin kuukauden jälkeen se kuitenkin alkoi avata silmiäni.

Tiedot unenaikaisesta leposykkeestäni, palautumisestani ja kehoni lämpötilasta alkoivat piirtää kuvaa siitä, miten paljon kuukautiskierto vaikuttaa kehossani ihan kaikkeen.

Niin paljon, että olen tokaissut, että käytännössä minulla on noin yksi hyvä ja tasapainoinen viikko kuukaudessa. Kierron puolivälissä, jonkin aikaa ovulaation molemmin puolin, nukun rauhallisesti, palaudun tehokkaasti ja sykkeeni on matalalla.

Muuten kroppani joko vuotaa verta, valmistautuu kuukautisiin tai keräilee itseään niiden jälkimainingeissa. Käytännössä se näkyy niin, että tasapainoni on huonompi, olen ärtyneempi ja nukun levottomammin.

Kuukautisten aikaan elämässä on sitten omat oireensa. Eikä minulla edes ole gynekologisia sairauksia.

Joku ehkä ajattelee nyt, että mikäs tuossa, normaalia elämää. Välillä on parempi fiilis, välillä paskempi. Sellaista se on. Ei kaikkia oloja tarvitse kuulostella, ja tuollaisista naisten vaivoista on turha puhua.

Tuossa on ripaus minunkin tuntemuksiani. Niin hyvin olen sisäistänyt ajatuksen, että kehoni toiminnot ovat asia, joka kannattaa mieluiten unohtaa ja jota on ehkä syytä hävetäkin. Ymmärrän myös, että kehoni ei mahda hormoneilleen juurikaan. On ihan normaalia, että hormonit vaikuttavat kehoon ja mieleen.

Samalla mietin: Miksi ihmeessä menstruoivilta odotetaan tasaista suoriutumista kuukauden kaikkina päivinä, kun kroppamme ei toimi niin?

Sellaisen odotuksen on takuulla keksinyt joku, jolla kiertoa ei ole.

Ja kuinka monta kertaa olisin ollut itselleni vähän reilumpi, jos olisin tajunnut, että kierrossani on aika monta muutakin ”aikaa kuusta” kuin vain kuukautiset?

Kierron seuraaminen on lisännyt ymmärrystä itsestäni.

Olen oppinut himmailemaan, kun aika on, ja tykittelemään, kun sille on hyvä hetki.

Olen hyväksynyt, että tietyssä vaiheessa kiertoa motivaatio-ongelmissa ei ole mitään ihmeellistä. Ja että joskus sitä hankalaa keskustelua kannattaa lykätä viikolla, jotta hormonit eivät sekoita pakkaa entisestään.