Mikko von Hertzen sekoili nuorena, mutta se ei tuonut täyttymyksen tunnetta – kaverin tuoma tuliainen oli käännekohta, joka johti Äiti Amman luo
Muusikko Mikko von Hertzen ymmärsi Äiti Amman avulla, mitä rakkaus todella on. Hän haluaa lisätä maailmaan ymmärrystä siitä, että olemme kaikki yhtä.
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä – tai pikemminkin ensituntumalla. Kun Mikko von Hertzen tapasi ensimmäisen kerran henkisen opettajan Äiti Amman Tukholmassa vuonna 1997, hän tiesi löytäneensä etsimänsä.
Intialainen Amma tunnetaan tavastaan jakaa myötätuntoa ihmisille halaamalla. Mikkokin sai häneltä halauksen, ja lisäksi elämälleen suunnan.
”Rakastuin täysillä Amman energiaan ja kaikkeen, mitä hän teki. Tajusin, että olen löytänyt mestarini.”
Mikko on Von Hertzen Brothers -yhtyeen laulaja ja kitaristi. Hänen henkinen opettajansa, Suomessa Äiti Ammaksi nimetty Mata Amritanandamayi Devi tunnetaan paitsi halaamistapahtumistaan myös monipuolisesta hyväntekeväisyystyöstään. Kunnioittava kutsumanimi Amma tarkoittaa äitiä telugun ja malajalamin kielissä.
Embracing the World -verkostonsa kautta henkinen opettaja auttaa köyhiä tarjoamalla ruokaa, suojaa, terveydenhuoltoa, koulutusta ja toimeentuloa.
”Tulin juuri Intiasta, missä kävin tutustumassa Amman organisaation rakennuttaman sairaalan rakennustöiden etenemiseen. Hän on hyvin kiinnostunut siitä, miten ihmisten elämää voidaan parantaa tieteen keinoin.”
Amma kehottaa seuraajiaan etsimään itselleen sopivia tapoja toimia muiden hyväksi. Hänet kasvatettiin hinduksi, mutta hän ei vaadi seuraajiaan omaksumaan hindulaisia käsityksiä.
Mikon mukaan Amman uskonto on rakkaus.
”Hänen tapansa tuoda esiin henkisyyttään on hyvin avoin ja universaali. Hän näkee eri uskonnot tapoina ilmaista perimmäistä totuutta, joka on muuttumaton.”
”Soitin rockia ja sekoilin, mutta mikään siitä ei tuottanut täyttymyksen tunnetta.”
Mikon lapsuudenperhe ei ollut erityisen kristillinen. Lapset kyllä kastettiin, ja teininä he kävivät rippikoulun.
”Kristinuskossa minua häiritsi aina sen korostaminen, että on vain heidän jumalansa. Minusta se ei ollut avarakatseista. Luterilainen kirkko on tuntunut aina aika ankaralta, sieltä puuttuvat ilo, rituaalit ja pyhyyden tuntu”, Mikko sanoo.
Teininä häntä ei kiinnostanut muu kuin ”musa ja mimmit”, ja raamikkaalla kitaristilla riittikin vientiä.
”Soitin rockia ja sekoilin, mutta mikään siitä ei tuottanut täyttymyksen tunnetta.”
Parikymppisenä Mikko sairasti influenssan, jonka lopuksi hänellä puhkesi vaikea psoriasis. Keho meni laikukkaaksi ja hilseileväksi. Se oli hänelle sokki ja sai hänet katsomaan kehoaan sivusta.
”Koin myös ruumiistairtautumiskokemuksia, tietoisuuteni nousi kehoni yläpuolelle ja tajusin, että olen jotain muuta kuin kehoni.”
Mikko alkoi pohtia, kuka hän oikein on, jos hän ei ole ruumiinsa, mielensä tai siihenastinen identiteettinsä.
”Tämä ihmettely sysäsi minut henkisen kasvun polulle.”
Mikko otti selvää eri filosofioista ja lainasi kirjastosta buddhalaisuutta, taolaisuutta, kungfutselaisuutta ja sufismia käsitteleviä teoksia. Hän alkoi myös harrastaa astangajoogaa, mutta se tuntui hänestä liian keholliselta ja kilpailulliselta eikä tarpeeksi henkiseltä.
”Koin hyvin vahvasti, että Amma on henkinen äitini.”
Vuonna 1996 Mikon kaveri tuli Intiasta ja toi hänelle tuliaisena Amman elämäkerran. Ystävykset päättivät lähteä seuraavana kesänä Tukholmaan tapaamaan henkistä opettajaa.
”Se oli käännekohta.”
Mikko pääsi Amman viereen seuraamaan halaamisia ja kyselemään samalla mieltään askarruttavista asioista.
”Se tuntui äidin ja pojan keskustelulta. Koin hyvin vahvasti, että Amma on henkinen äitini.”
Syksyllä Mikko opiskeli ammattikorkeakoulussa restonomin tutkinnon valmiiksi ja lähti sitten kuudeksi viikoksi Intiaan opettajansa luo. Vuotta myöhemmin, joulukuussa 1998, hän muutti kokonaan Amman ashramiin, meditointikeskukseen.
”Ylimielisyys ja itsekkyys pitävät yllä erillisyyden harhaa.”
Mantrojen lausumista, laulamista, palvelutyötä, keskusteluja Amman ja tämän seuraajien kanssa.
Ashramista Mikko löysi henkisen kotinsa.
”Yhteisöstä tuli minulle toinen perhe.”
Koska Mikko oli valmistunut hotellikoulusta, hänet nimettiin ashramin vastaanottovirkailijaksi. Pian hän huomasi olevansa vastuuhenkilö, joka pyöritti vierailijaliikennettä ja opasti uudet oppilaat paikan tavoille.
Amma myös kannusti Mikkoa jatkamaan musiikintekemistä.
”Musiikissa on valtavaa energiaa, ja se resonoi minussa vahvasti. Se on minulle luontevin tapa ilmentää henkisiä oivalluksia.”
Mikko sävelsi Ammalle englanninkielisiä lauluja, joita tämä sitten esitti ulkomaankiertueillaan.
Vuonna 2006 tuli aika raivata enemmän tilaa omalle musiikille. Kun Von Hertzen Brothersin toinen levy ilmestyi ja kiertueet kutsuivat, Mikko muutti takaisin Suomeen.
Hän kuitenkin palaa ashramiin aina kun mahdollista. Tapaamisten välisinä aikoinakaan hän ei tunne ajautuvansa Ammasta kauas.
”Koen, että olen häneen jatkuvasti yhteydessä, kannan hänen siunaustaan mukana kaikessa, mitä teen. Olen aina hyvissä käsissä.”
”Kun ihminen oivaltaa kaiken ykseyden, hän ei halua vahingoittaa ketään tai mitään.”
Koko ajan virtaava rakkauden joki – niin Mikko kuvaa Ammaa.
”Hän kohtelee samalla tavoin rikkaita, köyhiä, muslimeita, hinduja, kristittyjä, kaikkia. Ammalle on väliä vain sillä, kuinka aukinaisena ihminen hänen luokseen tulee, ei kenenkään status”, Mikko kertoo.
Mikon mukaan pyyteettömässä rakkaudessa ei ole kyse vain tunteesta vaan myös filosofisesta oivalluksesta. Se liittyy hindulaisuudestakin tuttuun ajatukseen, että perimmiltään kaikki on yhtä. Yksilöllinen tietoisuus on osa universaalia tietoisuutta, vaikka egon ja erillisyyden harhat estävät oivaltamasta sitä.
”Ylimielisyys ja itsekkyys pitävät yllä erillisyyden harhaa. Kukaan ei oivalla todellista olemustaan kylmällä sydämellä. Rakkaus sen sijaan valmistaa meitä tunteeseen, jossa oivallamme, mitä olemme. Sinne johtaa myötätunnon ja nöyryyden tie.”
Mikko kokee, että meissä kaikissa on sama jumalallinen perusolemus. Prana eli elämänenergia ottaa moninaisia muotoja ja jatkaa virtaamista, kun ruumis kuolee.
”Tämän oivaltaminen synnyttää väistämättä nöyryyttä ja rakkautta ihmisiä, luontoa, kaikkea kohtaan. Kun ihminen oivaltaa kaiken ykseyden, hän ei halua vahingoittaa ketään tai mitään.”
Arjessaan Mikko kokee ykseyden tunnetta useimmiten laulaessaan tai luonnon keskellä.
”Kun havahdun kauneuteen taiteessa tai luonnossa maagisena hetkenä, tunne egon taakasta sulaa hetkellisesti pois.”
Säveltämäänsä musiikkia Mikko kuvaa maalailevaksi ja ekspressiiviseksi.
”Se ilmentää kaipuutani autuuteen ja antautumiseen. Pyrin sillä eeppisiin sfääreihin, joissa väärästä minuudesta irtipäästäminen helpottuu ja kontrollintunne menettää merkityksensä.”
Mikko myös resitoi jatkuvasti Ammalta ensitapaamisella saamaansa mantraa, joka liittyy äidillisen rakkauden vahvistamiseen.
”Ajattelen, että samalla tavalla kuin hän on äiti kaikille, minun on syytä yrittää olla veli kaikille. Voin yrittää asettua toisen tilanteeseen, nähdä hänen kärsimyksensä omanani ja ymmärtää eri lähtökohdista tulevia.”
Kuvateksti: Mikko von Hertzenin suhde Ammaan on pysynyt 28 vuotta lämpimänä ja tuttavallisena.
Kuvateksti: Mikko asuu pääosin Suomessa kumppaninsa kanssa mutta käy Intiassa Amman ashramissa aina kun voi.
Kuvateksti: ”Amman pyyteetön rakkaus kaikkea elävää kohtaan tuntuu ehtymättömältä ja pohjattomalta”, Mikko sanoo.
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 7/2025.
