Lääkärit vähättelivät Mikko Rasilan selkäkipuja – pian hän joutui kiireelliseen leikkaukseen
Kun valokuvaaja Mikko Rasila sairastui ja menetti toimeentulonsa, hän tunsi olevansa turvassa ensimmäistä kertaa elämässään. Lähipiiri auttoi ja kannatteli häntä.
Kun valokuvaaja Mikko Rasila sairastui vakavasti keväällä 2024, hänestä tuntui kuin itsen ja muiden välille olisi revennyt ammottava kuilu.
”Ystäväni elivät elämäänsä, kuten heidän pitikin. Minä makasin yksin sängynpohjalla, pennittömänä ja kipeänä”, hän sanoo.
”Erillisyyden tunteeni ei kuitenkaan johtunut ystävistäni. He tekivät hyväkseni kaiken, minkä voivat.”
Kaikki alkoi viattoman tuntuisista oireista. Selkä on jumissa taas, Mikko pani merkille kevään korvalla.
Pahiten alaselkä vihoitteli aamuseitsemältä kuntosalin ryhmätreeneissä. Aamutreenit saivat päivän ja aivot käynnistymään, ja Mikko nautti tutun porukan yhteisestä tsemppihengestä.
Mikko kuittasi selkäsäryt tuttuna ja harmittomana vaivana. Julkisessa terveydenhuollossa Mikon selkää oli hoidettu kymmenen vuoden aikana särkylääkkeillä ja fysioterapialla. Toisaalta lääkärit olivat myös vähätelleet ongelmaa. Diagnoosina oli silloin välilevyn pullistuma, varsin tavallinen ja monille suomalaisille selkäkipuja aiheuttava vaiva.
Maaliskuussa aamutreenit eivät tahtoneet enää sujua. Muu porukka lämmitteli kymmenisen minuuttia ja siirtyi varsinaiseen treeniin.
Mikon selkä lämpeni treenikuntoon usein vasta varttia ennen tunnin loppumista.
Lääkäri suositteli kipuihin lihasrelaksantteja ja väliaikaisesti rauhallisempaa liikuntaa.
Pian Mikon arjelta romahti pohja.
”Edelleen minun on vaikea käsittää, miten päädyin pienistä selkävaivoista alle vuodessa tilanteeseen, jossa olen edelleen sairauslomalla ja minulle on tehty kaksi vaativaa päivystysleikkausta”, Mikko, 47, sanoo nyt.
Jäytävä kipu koveni viikko viikolta. Sitten oikeaan jalkaan alkoi säteillä selästä viiltävä kipu. Aamutreenit jäivät.
Kun jalka ei enää koukistunut eikä sille pystynyt varaamaan painoa, Mikko joutui jäämään sairauslomalle. Hän on kaupallisesta valokuvauksesta taideprojekteihin siirtynyt valokuvaaja ja luovan alan yksinyrittäjä, joka myy verkkokaupassaan valokuvaprinttejään sekä suunnittelemiaan t-paitoja, kasseja ja lippiksiä.
Moni tuntee Mikon juuri hänen suunnittelemistaan Make Gay Great Again -tuotteista. Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin iskulausetta parodisesti mukaileva tuotemerkki syntyi vuonna 2023.
”Halusin tehdä vähemmistöt lainsäätäjille näkyviksi sekä luoda yhteisöllisyyttä ja turvaa vähemmistöihin kuuluville ihmisille.”
Sairastumisen myötä paidatkaan eivät tuoneet hänelle elantoa.
”Homopaitojen ja -lippisten myyntibisnes vaatii vähintään henkistä näkyvillä oloa. Kun sairastuin, tuotteideni markkinointi loppui ja myynti pysähtyi. Samalla talouteni romahti.”
Sairaalassa Mikon selkä kuvattiin. Se oli leikattava heti seuraavana päivänä.
Särkylääkkeet lakkasivat tehoamasta. Mikko sai tarvitsemansa kipulääkkeet pistoksina terveysasemalta.
Eräällä käynnillä keskivartalossa ja jalassa jäytänyt kipu oli jo niin kova, että Mikko vaikeroi tuskissaan. Lääkäri kirjoitti kiireellisen lähetteen, jolla Mikko pääsisi erikoislääkärin arvioon sairaalan poliklinikalle. Lähete tuli vuorokaudessa takaisin.
”Saatteessa luki suunnilleen niin, että tilannetta seurataan silmämääräisesti seuraavat kuukaudet.”
Seurannan sijaan hän päätyi parissa päivässä kiireelliseen päivystysleikkaukseen.
Kipupiikki piti taas kerran pistää sovitusti terveysasemalla, ja Mikko raahusti paikalle. Nyt kipu kävi niin kovaksi, että Mikko ajatteli kuolevansa siihen. Terveyskeskuslääkäri käski hänet saman tien päivystykseen, ja Mikko kaahasi taksilla sairaalaan.
Sairaalassa Mikon selkä kuvattiin. Se oli leikattava heti seuraavana päivänä.
”Kuvista näkyi, että välilevyni oli pullistunut ulos selkärangastani. Hoitoni oli reagointia tilanteeseen eikä ennalta suunniteltua, ja sain leikkauksesta komplikaation: selkäydinkanavaani tuli reikä. Leikkaava lääkäri paikkasi sen, mutta paikka ei pitänyt.”
”Kipu oli niin kova, että pelkäsin aivojeni räjähtävän pääni sisälle.”
Mikko pääsi kotiin. Muutaman päivän kuluttua hän joutui palaamaan sairaalaan järkyttävän kivun vuoksi. Nyt se tuntui päässä.
”Kipu oli niin kova, että pelkäsin aivojeni räjähtävän pääni sisälle. Äänet, valot, puhe ja liikkuminen tuntuivat sietämättömiltä.”
Aivo-selkäydinnestettä oli alkanut tihkua selkäydinkanavasta ulos. Niin voi joskus, tosin harvoin, käydä välilevyvaivojen leikkauksessa tulleen viillon tai repeämän vuoksi.
Mikko makasi melkein viikon päivät sairaalan hämärässä ja viileässä huoneessa. Kipulääke tippui suoneen. Tuntui kuin joku olisi repinyt oikeaa aivopuoliskoa irti. Magneettikuvauksilla etsittiin aivo-selkäydinnesteen vuotokohtaa, mutta sitä ei löytynyt.
”Viikossa kipuni alkoi hellittää. Oletettiin, että vuoto oli tyrehtynyt. Pääsin kotiin sillä ehdolla, että pysyn kolme vuorokautta vuodelevossa.”
Kun Mikko nousi sängystään neljäntenä päivänä, hänen selkänsä leikkaushaava repesi auki.
”Se on kummallisinta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Tekstailin ystäväni kanssa, ja yhtäkkiä tunsin, kuinka selästäni kuului naps. Mihinkään ei sattunut, mutta jalassani olleille lempisortseilleni alkoi ryöpytä kudosnestettä. Voisin kuvitella, että lapsivesien meno tuntuu samankaltaiselta.”
Ystävät Stella ja Jarno lähtivät viemään Mikkoa sairaalaan. Matkaa varten Mikko kääri käsiinsä osuneen treenipyyhkeen selän ympärille vaipaksi.
”Ensin selkäni tikattiin takaisin kiinni. Vasta sen jälkeen pääsin takaisin osastolle. Pääkipuni palasi. Kaikki liikkuminen ja liikuttelu oli ihan hirveää.”
Kahden vuorokauden kuluttua Mikolle tehtiin toinen päivystysleikkaus, jossa aivo-selkäydinnesteen viimein paikannettu vuotokohta tukittiin.
Mikolle hyvä arki rakentuu siitä, että terveys on kunnossa, talous on kunnossa, kiinnostavia töitä on riittävästi ja elämässä on sopivasti sekä romantiikkaa että muita ihmissuhteita.
”Nyt kaikki viisi tukipilaria tuntuivat romahtavan yhdessä napsauksessa. Se oli raju kokemus. Kaiken päälle jouduin irralleni jopa virtuaalisesta yhteisöstäni.”
Mikko ei jostain syystä päässyt kirjautumaan Instagram- tililleen. Hänellä on kuvapalvelussa tärkeä 8 000 seuraajan joukko, oma yhteisö. Sosiaalisessa mediassa Mikko puhuu julkisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista ja omista kokemuksistaan queer-ihmisenä. Hän pitää siellä julkista päiväkirjaa.
Miten tää Suomi on vieläkin tällanen henkinen takapajula missä hiki lentää kun miehillä on niin hirvee kiire puristella luvattomia pyllyjä ja tykittää inboksit täyteen kikkelikuvia ja omaa erinomaisuuttaan.
Näin Mikko kirjoitti naisten asemasta yhteiskunnassa marraskuussa 2023. Hän on kertonut avoimesti myös epävakaasta lapsuudestaan ja sen vaikutuksista myöhempään elämäänsä.
Romantiikka ei toipumisaikana tullut kysymykseenkään.
”En uskaltanut edes runkata. Leikkausten jälkeen minua pelotti ajatuskin seksistä. Mietin, mitä tapahtuu, jos keskivartaloni jännittyy väärin ja haava repeää uudelleen.”
Sairausloma jatkuu edelleen. Lamauttava päänsärky loppui toiseen leikkaukseen, jossa vuotokohta suljettiin. Oikeaa jalkaa, takapuolta ja lonkkaa särkee pahimmillaan voimakkaasti edelleen.
”Minulla on koko jalan pituinen hermovaurio, joka aiheuttaa järkyttävää kipua.”
Liikkumaan Mikko pääsee jo ilman kyynärsauvaa tai kävelykeppiä. Pulmia arkeen tuottaa kroonistunut migreeni.
”Selkäni leikattiin lannerangan kohdalta, mutta sama selkäydintä peittävä kovakalvo on päällimmäisenä myös aivoissa. Kokemani kivut olivat niin hirveät, että ne taisivat olla päälleni yksinkertaisesti liikaa.”
Päänsärkypäiviä on nykyisin parisenkymmentä kuussa. Kivun aste vaihtelee paljon.
”Tilanteeni on joka päivä hieman edellistä parempi mutta vähän sekava. En esimerkiksi tiedä, miten ja milloin kuntoudun.”
”Kokemukseni mukaan Suomessa on älyttömän hyvätasoinen sairaalahoito, sinne vain on todella vaikea päästä.”
Moni pelkää hyvinvointiyhteiskunnan romahtamista. Mikon mukaan pelko on osittain paikallaan – ja osin turha.
”Kokemukseni mukaan Suomessa on älyttömän hyvätasoinen sairaalahoito, sinne vain on todella vaikea päästä. Kun olin systeemissä sisällä, kaikki toimi helvetin hyvin.”
Kotiutumisensa jälkeen hän sai kaupungin sotepalveluista oman yhteyshenkilön. Kerran kuussa tämä soitti Mikolle ja kyseli, pysyykö arki kasassa. Onko Mikko saanut siivottua, syötyä ja toimitettua tärkeitä papereita oikeisiin paikkoihin?
Mikolla oli sairastumisensa aikaan käynnissä psykoterapia, jonka hän oli aloittanut aiemmin muista syistä.
”Oli mahtava tuuri käydä terapiassa kaiken keskellä. Juuri silloin, kun Sauronin silmä katsoi minua.”
Kriisi oli niin suuri, että Mikon oli pakko olla terapiassa rehellinen ja puhua suoraan ajatuksistaan. Kaistaa ei riittänyt älyllisiin peleihin, hän sanoo.
”Kun hätä oli suurin, sain myös suurinta mahdollista apua. Se on palauttanut minulle olon, että olen omassa elämässäni mukana ja matkalla kohti valoa.”
Ystävät ja naapurit tulivat tuomaan Mikolle ruokaa ja kauppaostoksia.
”Moni ystävistäni kävi sairaalassakin. Söimme sipsejä ja joimme kahvia.”
Ystävät myös lainasivat hänelle rahaa vuokranmaksua varten. Yksinyrittäjänä on vaikeata hakea toimeentulotukea, Mikko toteaa.
”Kesällä huomasin päätyneeni tilanteeseen, jossa minulla oli sairaalalaskuja ja vuokravelkaa ja odotin vain, milloin sairauspäiväraha maksetaan.”
Kaikki apu on vahvistanut perusturvallisuudentunnetta, joka Mikolta on pitkään puuttunut. Ehkä lapsuuden levottomien kotiolojen takia, ehkä sattumalta. Syyskuussa hän joka tapauksessa kirjoitti päiväkirjaansa, että hänellä on ensimmäistä kertaa elämässään turvallinen olo.
Mikko oivalsi, ettei hänen tarvitse onnistua juoksemaan karkuun mahdollisia vastoinkäymisiä elämässä. Hän oli jo sairastunut vakavasti.
”Jokainen saamani avuntarjous sekä ystäviltä että yhteiskunnalta oli todiste siitä, että elämässä tapahtuu myös hyvää.”
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 4/2025.
