VÄRIKKÄITÄ ASUKUVIA, meikkivinkkejä, kirpputoritärppejä, muutama kaupallinen yhteistyö kosmetiikkabrändien ja kahvimerkin kanssa. Video, jossa kerrotaan kahden ihmisen rakkaustarina. Toinen video, jossa pohditaan, miksi lihavia vihataan niin paljon somessa.
Muun muassa tällaisista sisällöistä koostuu tamperelaisen Miisa Asikaisen Instagram-tili, jota seuraa yli 12 000 ihmistä. Pitkälti samalta näyttää myös hänen Tiktok-tilillään, jolla on seuraajia yli 36 000.
Vuodesta 2020 alkaen Miisa on tehnyt sisältöjä sosiaaliseen mediaan ammattimaisesti. Ensin Instagramiin, myöhemmin myös Tiktokiin. Suurin osa hänen somesisällöstä on alusta asti liittynyt tyyliin ja kauneuteen, ja profiilissaan hän kuvailee itseään ”vastuullisen muodin plussamuijaksi”.
Kuka?
Miisa Asikainen, 30, on sosiaalisen median vaikuttaja ja osa-aikainen markkinointispesialisti.
Asuu Tampereella puolisonsa kanssa. Odottaa parin yhteistä esikoista, jonka laskettu aika on kesällä 2023.
Vapaa-ajalla käy jumpassa, avannossa ja keramiikkakurssilla.
Motto: Kaikille kannattaa olla kiva.
MONET SEURAAVAT Miisaa somessa erityisesti siksi, että hän jakaa erilaisia pukeutumisvinkkejä ja levittää kehopositiivisuuden ilosanomaa, ja näistä asioista hän saa seuraajiltaan kiitosta.
Samaan aikaan hän saa runsaasti viestejä, joissa häntä haukutaan ja yritetään hiljentää.
”Kun luen someviestejäni, on ihan perus, että myönteisten joukossa on aina vähintään muutama ‘läski, mäkkäri made me do it‘ -kommentti”, hän kertoo.
Viesteissä Miisaa kutsutaan herjaavilla nimityksillä, kehotetaan menemään kuntosalille ja haukutaan rumaksi. Hän on saanut myös viestejä, joissa on todettu, ettei hänen kannata hankkia lapsia.
”Lihavana vaikuttajana joudun kohtaamaan tällaista joka päivä. Se on todella arkista.”
ENSIMMÄISEN VIHAVIESTINSÄ Miisa sai pari vuotta sitten Tiktokiin. Tarkkaa sisältöä hän ei enää muista, mutta sen hän muistaa, että siinä haukuttiin hänen ulkonäköään.
”Olin pitkään yrittänyt pitää itseni piilossa ja aina vähän pienentänyt itseäni. Kun vihdoin rohkaistuin tuomaan itseäni esille, oli surullista, että ulkonäköön alettiin heti kiinnittää huomiota ja vihaviestejä alkoi tulla.”
Eniten hätkähdyttävät viestit, joissa häntä kehotetaan tappamaan itsensä tai joiden vihamielisyys kohdistuu Miisan puolisoon.
”Miestäni saatetaan sääliä siksi, että hän joutuu olemaan kanssani. Sellainen jää valitettavan hyvin mieleen.”
Mitä läskiviha on?
Läskiviha tarkoittaa sitä, että lihavia ihmisiä kohdellaan painonsa ja ulkomuotonsa takia yhteiskunnassa eri tavalla kuin muita. Lihavia ei huomioida yhteiskunnassa, mikä näkyy esimerkiksi niin, että kaupasta ei löydy vaatteita tai lentokoneesta sopivaa penkkiä.
Läskiviha voi näkyä myös niin, että lihavalle nauretaan uimarannalla, kehotetaan peittämään itsensä ja laihduttamaan. Tätä kutsutaan myös fat shamingiksi, mikä tarkoittaa sitä, että lihavia syyllistetään, nöyryytetään, lokeroidaan ja tuomitaan heidän painonsa takia.
Huolitrollaaminen on yksi yleisistä läskivihan muodoista. Huolitrollaaminen tarkoittaa sitä, että lihavuutta kritisoidaan sen varjolla, että lihavuus on epäterveellistä. Huolitrollaaja haukkuu ja hämmästelee lihavuutta avoimesti ja perustelee toimintaansa sillä, että kommentointi on hyväksyttävää, koska lihavuus on terveysriski.
MIISA ON kokeillut erilaisia taktiikoita suhtautua vihaviesteihin. Toisinaan hän ei ole huomioinut niitä, on poistanut ja piilottanut viestejä, rajoittanut viestien saamista ja päättänyt esimerkiksi kiertää keskustelupalstat kaukaa.
Toisinaan hän on kertonut somessaan suoraan, miten kurjalta hänestä tuntuu lukea jatkuvasti vihaviestejä. Silloin jotkut seuraajat ovat neuvoneet, ettei viesteistä kannata välittää eikä niihin kannata vastata.
”Ihmiset ajattelevat hyvää, mutta he eivät ymmärrä, että käsittelen kommentteja päivittäin. Jos en voi omalle kanavalleni avautua, pääni sekoaa.”
Tänä syksynä Miisa päätti kokeilla uudenlaista taktiikkaa viesteihin reagointiin eeva.fin pyynnöstä. Viiden viikon ajan hän yritti käydä keskusteluja vihaviestien lähettäjien kanssa. Tarkoituksena oli selvittää, miksi jotkut lähettävät hänelle niin paljon vihamielisiä viestejä.
”Minulle on ollut aina tärkeää ymmärtää ihmisiä eri lähtökohdista. Minua kiinnostaa, mikä voi olla taustalla, jos joku vihaa toista ilman varsinaista syytä. Dialogi olisi minusta tärkeää.”
Miisa piti kokeilustaan päiväkirjaa.
”ODOTUKSENI KOKEILUSTA ovat korkealla. Uskon, että pääsen käymään paljon mielenkiintoisia keskusteluita, jotka auttavat minua ymmärtämään toisia ihmisiä paremmin.
Aloitan viestittelyn tiistaina kotona. Kysyn Tiktokissa minua haukkuneelta ihmiseltä, miksi hän on lähettänyt minulle niin ilkeän viestin. Oloni on jännittynyt. Tuntuu siltä, että asetan itseni haavoittuvaiseen asemaan, koska kerron suoraan, että ilkeä kommentti on osunut.
Viikonloppuna kaksi anonyymiä kommentoijaa laittaa minulle eri videoihin lukuisia kommentteja. Niissä he yrittävät kumota muiden kommentoijien myönteisiä kommentteja. Tällaista tapahtuu somekanavissani melko usein.
Yritän laittaa viestittelijöille Tiktokissa yksityisviestiä, mutta se ei onnistu, koska he eivät seuraa minua. Päätän kysyä toiselta vihakommentoijalta syytä viesteihin hänen omien videoidensa alla.
Hän menee heti puolustuskannalle ja kehottaa minua lopettamaan hänen videoidensa kommentoinnin. Se tuntuu aika ironiselta ja lapselliselta. Hän kommentoi kymmeniä kertoja minun videoihini, mutta kun laitan hänelle yhden julkisen viestin, hän estää minut.
Ensimmäisen viikon aikana vastaan jokaiseen ilkeään kommenttiin, jonka saan. Viestejä tulee viikon aikana kolmisenkymmentä.
Kukaan ei vastaa minulle takaisin.”
”SAAN VIHAVIESTEJÄ montaa eri kautta. Viestejä tulee vähemmän suoraan henkilökohtaiseen inboxiini kuin postausteni kommentteihin. Jos annan Instagramissa mahdollisuuden lähettää minulle anonyymejä kysymyksiä, saan usein todella loukkaavia viestejä.
Julkiset vihaviestit tuntuvat kuitenkin kaikista ikävimmiltä, sillä inbox-viestit pysyvät piilossa muilta. Postausteni alle tulevat viestit näkevät tuhannet ihmiset. Tiedän, että seuraajissani on ihmisiä, joilla on ongelmia kehonkuvansa kanssa. En haluaisi, että he joutuvat näkemään ulkomuotoani herjaavia viestejä.
Tällä viikolla yksi videoni lähtee leviämään niin sanotusti Tiktokin väärälle puolelle, eli sinne missä minun kaltaisia ihmisiä haukutaan. Eräs käyttäjä tekee loukkaavan parsinnan videostani.
Kuvaan videon synnyttämistä tunnelmista videon:
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

ENITEN VIHAVIESTEJÄ saan, jos otan kantaa kehopositiivisuuteen tai jos puhun liikunnasta tai terveydestä.
Suurin osa vihasta tulee Tiktokissa. Luulen, että se johtuu kanavan algoritmista, joka näyttää erityisen suosituksi nousevia videoita oikeastaan kenelle vain. Kanavassa on myös helppo olla anonyyminä, mikä ehkä laskee kynnystä laittaa vihaviestejä.
Viestitulva uuvuttavaa välillä niin, että olen miettinyt, kannattaako minun olla Tiktokissa ollenkaan. En kuitenkaan usko, että lähteminen on hyvä ratkaisu, sillä monelle tekemäni videot ovat tärkeitä. Haluan elää maailmassa, jossa näköiseni ja kokoiseni ihmiset voivat julkaista sisältöjä ja olla näkyviä ilman haukkumista.
Saan yhteen videoon kommentin, jossa minun sanotaan olevan kuin pakkosyötetty hanhi. Päätän vastata kommenttiin videolla, jossa totean, että syön kyllä ihan itse omat ruokani, koska ruoka on parasta.
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Vastauksestani tulee humoristinen. Huumori on ollut minulle aina puolustuskeino ja asia, jolla peittelen tuntemuksiani hyvässä ja pahassa. Uskon, että moni lihava voi samastua siitä, että heittää saamansa ilkeän kohtelun huumoriksi ennen kuin joku muu tekee sen.
Välillä mietin, voisinko olla enemmän vakavissani. On käsittämätöntä, miten niin moni vihaa lihavia ja yrittää estää meitä olemasta olemassa. Siinä ei ole mitään hauskaa.
Maailmassamme on jotenkin yleisesti hyväksyttyä pilkata läskejä ja varsinkin naisia. Meihin on sisäänajettu nais- ja läskivihaa, jota tiedostamattamme laitamme koko ajan eteenpäin: vanhemmat lapsilleen ja lapset toisilleen.
Koska viha on tiedostamatonta, voi olla vaikea osata sanoa syytä, miksi kommentoi ilkeästi ja miksi vihaa. Onko siinä yksi syy, miksi en ole saanut vastauksia kommentoijilta?”
”EN OLE vieläkään päässyt kunnon keskusteluun yhdenkään vihaviestejä minulle lähettävän kanssa.
Päätän julkaista Tiktok-videon, jossa kysyn suoraan, miksi vihaajat laittavat minulle niin ilkeitä kommentteja.
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Kommenteissa jotkut kritisoivat kehopositiivisuutta, eli pointtini on mennyt aivan ohi. Saan kuitenkin joitakin kommentteja, joissa pohditaan viestien syitä.
Vaikka viestit eivät tulekaan suoraan vihaajiltani, ne ovat kiinnostavia. Eräs seuraajani kertoo lähettäneensä nuorempana vihaviestejä eri ihmisille.
'Syy oli yksinkertaisesti oma epävarmuus. Ei sitä silloin tajunnut tai uskaltanut myöntää kenellekään, mutta näin (onneksi!) viisastuneena pystyy', seuraajani kirjoittaa.
Kommentti vahvistaa tuntemustani siitä, että nimenomaan epävarmuus ajaa vihaamaan. Jos ihmiset tuntisivat itsensä paremmin ja olisivat valmiita ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntapoja, viha vähenisi.
Ajattelemme liian usein, että vain oma tapa elää on paras. Jos emme ulkonäöllisesti pidä toisesta, tuomitsemme nopeasti, vaikka nimenomaan avoimuus olisi ratkaisu.
Moni vihakommentoija, jolle olen laittanut viestiä, on poistanut kommenttinsa yhteydenottoni jälkeen. Johtuuko se siitä, että viestittelijät luulevat voivansa ilman seurauksia kirjoitella mitä vain, mutta nolotus iskee, kun kysynkin syytä kommenttiin?
Eli sinänsä on ehkä ihan hyvä kysyä. Sillä voi saada aikaan sen, että vihakommentti alkaa hävettää. Ehkä silloin ymmärtää, että ruudun toisella puolella on oikea, tunteva ihminen. Helposti oma paha olo tungetaan vain siihen kommenttiin, kun ajatellaan, ettei tule seuraamuksia.”
”VAIKKA KURJAT kommentit vaikuttavat välillä tosi paljon fiiliksiini, onneksi on myös toisenlaisia päiviä.
Kuvaan tunnelmistani videon:
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Eräs seuraajani, joka on aiemmin elämässään lähettänyt ihmisille vihaviestejä somessa, kirjoittaa minulle perusteluja, miksi joku vihaa minua tai jotain, mitä edustan.
'Kukaan normaali elämäänsä tyytyväinen ihminen ei kuluta aikaansa kirjoittaakseen toisille internetissä ilkeitä kommentteja. Joten älä suhtaudu tähän niin, että nämä ihmiset vihaavat sinua tai se on jotain yleistä läskivihaa. He ovat pahoinvoivia ja sairaita ihmisiä, joiden hätähuutoja nämä ikävät kommentit ovat', hän kirjoittaa.
Olen kommentoijan kanssa samaa ja eri mieltä. Mielestäni vihaviestien lähettäjät eivät voi hyvin, mutta kyseessä on läskiviha, jos vihan kohdistaa minuun. Läskiviha on niin syvälle juurrutettu meihin, että sitä ei edes haluta kyseenalaistaa tai myöntää.
SOMETYÖSSÄ EN voi koskaan tietää tarkalleen, kuka sisältöjäni katsoo. Tiktokissa on arvottu, missä asun, ja joskus minun liikkeistäni käydään somessa keskusteluja. Siinä on jotain pelottavaa.
Olen huomannut, että minua myös pelottaa lähettää vihakommentoijille yksityisviestejä. Tulee olo, että jotenkin häiritsen heitä, vaikka se onkin naurettava ajatus, sillä hehän häiritsevät minun elämääni.
Jos ihminen on valmis lähettämään minulle ikäviä viestejä, voiko hän tehdä jotain muutakin, jos ärsytän niin paljon? Olen huomannut, että pyrin olemaan vihaajillenikin mukava ja pysymään poissa heidän henkilökohtaisesta tilastaan, etten ruokkisi heidän vihaansa.”
”JOUDUN JÄLLEEN kerran väittelemään kehopositiivisuudesta ja kehojen hyväksymisestä Tiktokin kommenttikentässä.
Yleensä yritän pysyä neutraalina, sillä provosoituminen ei hyödytä ketään. Kuppini alkaa kuitenkin olla tosi täynnä sitä, että ulkopuolelta puututaan ulkonäkööni, terveyteeni ja elämääni.
Tähän asti olen ollut kokeilun kanssa aika hyvillä fiiliksillä, mutta nyt huomaan olevani väsynyt:
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

JULKAISEN TIKTOKISSA videon, jossa kerron siitä, kuinka minua vihataan kaksoisleukani takia.
Videolla kerron siitä, että saan luultavasti paljon vihakommentteja siksi, että olen väärällä tavalla pluskokoinen. On olemassa ajatus siitä, että oikealla tavalla pluskokoisella on hoikka naama ja kauniit muodot. Jos lihavuus näkyy naamassa, vihaa tulee enemmän.
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Videosta tehdään muutama parsinta, joista toisessa väitetään, että valehtelen saamani vihan määrästä. Toisessa todetaan yksiselitteisesti, että lihavuus on vain väärin.
Minulla on aika usein kauhunsekaiset tunteet, kun menen Tiktokiin. On epäreilua joutua pelkäämään, miten siellä taas haukutaan minua ja miten videoitani on käytetty väärin, varsinkin kun haukut liittyvät usein juuri epävarmuuksiini.
Kun näen somessa itsestäni tehdyn videon, jossa minua haukutaan, olo on ihan hirveä, koska en voi vaikuttaa siihen mitenkään. Alan miettiä, ovatko vihaajat oikeassa. Jokainen voi ymmärtää, miten kamalalta tuntuu, kun itsestä puhutaan pahaa ilman, että voi vaikuttaa siihen mitenkään.
Somen vihakommentointi on selän takana paskan puhumista, mutta niin, että koko ajan näen sen. Joskus mietin, että olisi helpompaa, jos en näkisi itseeni kohdistuvia vihaviestejä ollenkaan.
JULKAISEN TOISENKIN Tiktok-videon, jossa kritisoin erään tiktokaajan tekemää videota, jossa hän kyselee ihmisiltä, onko lihavuus ok.
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Videon kerää yli 350 000 näyttökertaa. Kommenteissa on tuhansia läskivihaisia ja haukkuvia kommentteja. Pidän myös Tiktok-liven, johon saan noin 70 kommenttia sekunnissa. Suurin osa niistä on pelkkää vihaa.
Olo on musertunut. Samalla tuntuu, ettei minulla ole oikeutta valittaa, koska olen jossain määrin itse asettanut itseni alttiiksi kommenteille tekemällä näitä videoita.
Olen järkyttynyt, miksi ihmiset vihaavat ulkonäköäni niin paljon, eikä kukaan edes kerro kunnollista syytä vihalleen saati halua pyytää anteeksi haukkumistaan.
Miksi lihava nainen edustaa jotain, jota niin moni vihaa? Itken pitkästä aikaa saamieni kommenttien takia. Tällaisen viestitulvan jälkeen keholliset ongelmani korostuvat, ja minusta tuntuu siltä, etten halua, että minua katsotaan. Kommentit osuvat itsetuntooni ja mietin jopa, jätänkö väliin yhden tilaisuuden, koska en halua olla toisten ihmisten katseiden alla.
Mietin sometyön lopettamista, vaikka tiedän, ettei se ratkaise asiaa. Vihakommentointiin somessa pitää puuttua, ja tämän tilanteen pitää muuttua. Ei minua voida julkilynkata sen takia, että olen tämän kokoinen.”
Mitä kokeilusta jäi käteen?
Kokeilun lopussa syntyneen kuohunnan jälkeen Miisa päätti yrittää etäännyttää itseään somekommenteista. Hän on tehnyt kevyempää sisältöä Tiktokiin ja pyrkinyt välttelemään viesteihin vastaamista.
”Vihatulva oli räjähtävä lopetus kokeilulle. En odottanut, että video lähtisi niin isoksi”, Miisa kertoo.
Lopussa kommentteja tuli niin paljon, ettei Miisa pystynyt vastaamaan viestittelijöilleen mitään. Hän ei päässyt viiden viikon aikana yhdenkään vihakommentoijansa kanssa juttusille.
”Kokeilu ei mennyt yhtään niin kuin toivoin, mutta tietyllä tavalla ennakko-odotukseni vihakommentoinnin syistä vahvistui. Uskon, että monet vain purkavat omaa pahaa oloaan minuun. Minua ei vihata henkilökohtaisesti, vaan jotain mitä edustan.”
Miisa on miettinyt projektin aikana sitä, onko hän joskus liian ymmärtäväinen toisia kohtaan. Miksi häntä pitäisi kiinnostaa se, mitä vihaviestittelijöiden päissä liikkuu?
”Sain taannoin Instagram-viestin, jossa sanottiin, että ei ole ok olla tällainen kuin olen. Yritin kysyä, miksi hän laittaa noin ilkeää viestiä. Hän vain jatkoi, että koska lihavuus on epäterveellistä.”
”En pysty vaikuttamaan hänen mielipiteeseensä, hän ei halua ymmärtämään minua eikä pyydä anteeksi. Keskustelua on mahdoton käydä, jos toinen ei ole niin pitkällä itsetuntemuksessa, että voisi myöntää, että on aiheuttanut pahaa mieltä.”
Kaiken kuluttavan kommentoinnin keskellä Miisaa on auttanut erityisesti lähipiirin tuki. Perhe, ystävät ja harrastukset saavat Miisan ajattelemaan muuta kuin sitä, mitä somessa tapahtuu.
”Puolisoni on ihana tuki ja turva, ja hän jaksaa aina kuunnella. Kotona voin puhua ja valittaa, kertoa kommenteista, itkeä ja nauraa. Puolisoni jaksaa muistuttaa, että kommentoijat ovat väärässä. Kun on vaikea nostaa itseään ylös alhosta, toisten tsemppi tekee hyvää.”
Yksi lohduttava ajatus on myös se, että somekommentit eivät yllä reaalimaailmaan saakka. Miisa uskoo, että jos tapaisi kommentoijia oikeassa elämässä, he eivät luultavasti uskaltaisi sanoa hänelle yhtään mitään.
”Luultavasti he vain ihailevat rohkeuttani ja avoimuuttani ja ovat siitä kateellisia. Ei kukaan omaan elämäänsä tyytyväinen laittaisi toisia näillä tavoilla alas.”