Profiili ja asetukset
Näytä Profiili
Nimesi ja kuvasi näkyvät muille osallistuessasi tapahtumiin ja keskusteluihin.
Omat jutut
Omat tapahtumat
Tili
Hallinnoi tiliä
Kirjaudu ulos
tyylivinkit

Miisa, 33, järkyttyi summasta, jonka oli käyttänyt kirppiksille vuodessa: ”Hain nopeaa mielihyvää shoppailusta”

Tampereella asuva tyylivaikuttaja Miisa Asikainen, 33, ostaa lähes kaikki vaatteensa käytettyinä, rakastaa värejä ja runsautta, eikä suostu piilottelemaan itseään. Pluskokoisia kirppisvaatteita saattaa joutua metsästämään, mutta manifestointi auttaa.

3.4.2025 Trendi

”Järkytyin, kun aloin loppuvuodesta 2024 tutkia, kuinka paljon rahaa minulla menee kirppisostoksiin: vuodessa kirppiksille oli kulunut yli 1000 euroa. Tuntui, että olin huijannut itseäni. Luulin, että summa olisi puolet pienempi.

Ostan lähes kaiken käytettynä, joten summa piti sisällään myös lapseni ja mieheni vaatteita sekä kodin tavaroita. Suurimmaksi osaksi se koostui kuitenkin vaatteistani. Tänä vuonna teen tarkempaa selvitystä ja kirjoitan ylös, mitkä ostoksista ovat minulle ja mitkä muille.

Halusin selvittää kirppikselle menevän rahasumman kahdesta syystä. Ensimmäinen syy oli taloudellinen. Minusta on hyvä ymmärtää, kuinka paljon rahaa pikkuostoksiin kuluu.

Tärkeämpi syy oli se, että haluan vähentää kaikkea ostamista. Kirppiksiltäkään ei ole järkevää ostaa vain ostamisen ilosta. Käyn jatkuvaa kamppailua sen suhteen, mikä on tarpeellista ja kestävää shoppailua.

Mekko on Miisan itsensä tekemä kirpparilta ostetusta verhosta. Vaaleanpunainen puuvillapaitapusero on Silinteri-kirpputorilta, alun perin KappAhl XLNT-mallistoa. Punainen huulilaukku on Bratzien huulipunasalkku 2000-luvun alusta, ja Miisa löysi sen pieneltä maaseutukirpparilta.

Aloin ostaa lähes kaikki vaatteeni käytettyinä jo opiskeluaikoinani, kun tajusin pikamuodin ongelmat. Kaikkein pahin asia pikamuodissa ovat vaateteollisuuden ihmisoikeus- ja ympäristörikkomukset. Pikamuotia tehdään palkoilla, jotka eivät riitä elämiseen. Uusien vaatteiden tuottaminen kuormittaa ympäristöä myös sen jälkeen, kun vaatteet hylätään.

Halpa hinta tarkoittaa myös usein huonoja materiaaleja ja sitä, että vaate kestää heikosti. Ekologisinta olisi käyttää vaatetta pitkään riippumatta siitä, mistä se on ostettu. Pikamuodissa tämä on vaikeaa, koska vaatteet hajoavat nopeasti.

On vastuullisempaa ostaa käytettyjä vaatteita, mutta sekään ei ole ongelmatonta. Jos ostan pikamuotia kirpputoreilta, saatan edesauttaa toisten pikamuodin ostamista. Kirppismyynti on helppo tapa päästä eroon tavarasta, joka ei enää miellytä.

Yritän vähentää kirppisshoppailuani miettimällä jokaisen vaatteen kohdalla, tuleeko se oikeasti käyttöön. Tuottaako se minulle iloa, pystynkö kuvittelemaan sen osaksi monta eri asua, onko se valmistettu hyvistä materiaaleista? Kun käyn nämä kysymykset läpi ostohetkellä, vaate jää usein ostamatta.

”Viime vuonna kävin läpi masennuskauden. Se vaikutti ostokäyttäytymiseeni. Hain nopeaa mielihyvää kirppisshoppailusta.”

Minua harmittaa, jos olen ostanut jotain, jota en käytä niin paljon kuin ajattelin käyttäväni. Viimeisin tällainen ostokseni on Longchampin Le Pliage -laukku.

Laukku oli muotia, kun olin teini, ja se on taas trendikäs. Ostin laukun jo aikaa sitten, enkä ole vielä käyttänyt sitä. Se saa miettimään, ostinko laukun vain siksi, että näin niitä somessa.

Vaikka pyrin välttämään tarpeetonta ostamista, en ole minimalisti. En itse laita vaatteitani herkästi kiertoon. Vaikken tykkäisi jostain vaatteesta nyt, saatan pitää siitä vuoden päästä. Olen hyväksynyt, että olen enemmän vaatteiden keräilijä kuin niiden kierrättäjä.

Kaipaan myös vaihtelua. Haluan, että minulla on runsaasti erilaisia asuvaihtoehtoja, sillä vaatteet ja esineet tuottavat minulle iloa.

Valkoinen rypytysmekko on ostettu Turun Ecolocal Marketista, alun perin Indiskan Modal-mekko. Beige bleiseri on Miisan käytetyin vaate, se on Uffilta, alun perin H&M. Vaaleanpunaiset röyhelöhousut ovat R/H:n. Laukku on Miisan suunnittelema laukku Globe Hopelle, ja se on tehty kierrätysmateriaaleista.
Leipä-rintaneula on kirppikseltä, ja toinen pinssi on virolaista designia.

Nuorempana häpesin kehoani ja laihdutin lukemattomia kertoja erilaisilla dieeteillä. Yritin piilottaa itseni. Lopulta uuvutin itseni, koska tunsin, että en riitä.

Viisi vuotta sitten irtisanouduin työstäni markkinointipäällikkönä ja tuotesuunnittelijana. Olin palanut loppuun. Samalla ymmärsin, että voin käyttää kaiken aikani itseni inhoamiseen, mutta lopulta siitä ei kärsi kukaan muu kuin minä.

Päätin tuolloin, että saan näkyä sellaisena kuin olen. Halusin tuoda tätä sanomaa myös muille, ja aloin tehdä somea ammattimaisemmin. Teen someen paljon tyylisisältöä ja puhun kehopositiivisuuden puolesta.

Toinen käännekohta tyylissäni oli se, kun tapasin aviopuolisoni reilut kolme vuotta sitten. Hän kehuu ja rohkaisee minua, eikä ole koskaan sanonut minulle mitään kielteistä vartalostani tai vaatteistani. Se on ollut todella korjaavaa itsetunnolleni, sillä aiemmissa suhteissani kehoani ja tyyliäni on haukuttu.

Vaikka en enää häpeä kehoani, minulla on ollut kausia, jolloin olen kärsinyt mielenterveysongelmista ja hävennyt painonnousuani.

Viime vuonna kävin läpi masennuskauden ja huomasin, että se vaikutti ostokäyttäytymiseeni. Hain nopeaa mielihyvää kirppisshoppailusta. Osa vaatteista ei päätynyt edes käyttöön, koska ostin ne hetken mielijohteesta.

”Nuorena olisin kaivannut enemmän pluskokoisia tyyliesikuvia. Nykyään seuraan esimerkiksi vaikuttaja Emmi Nuorgamin ja pluskokoisille vaatteita suunnittelevan Henna Lampisen tyyliä. Pluskokoisilla vaikuttajilla on ollut iso vaikutus siihen, että olen hyväksynyt oman kehoni. Olen ymmärtänyt, että vaatteiden pitää mahtua minun päälleni eikä toisin päin”, Miisa kertoo.
Harmaa vintage -Harley Davidson paita on Kangasalan SPR-kirpparin ilmaisosastolta. Pinkki laukku on Ähtärin Remix-kirpparilta. Kaulakoru on itse tehty vanhoista helmistä. Sukat saatu Kaikolta.

Jos haluaa yhdistää pluskokoisena vastuullisuuden ja tietyn tyylin, se vaatii aika paljon vaatteiden metsästämistä. Se on tämän kokoisena pukeutumisen isoin ongelma. Monet pluskokoiset joutuvat turvautumaan pikamuotiin tai piilottelemaan itseään, koska eivät löydä omannäköisiään vaatteita.

Minunkin on joskus vaikea löytää kokoisiani ja näköisiäni vaatteita. Ongelmia tuottavat farkut ja housut. Olen metsästänyt vaaleanpunaista käytettyä bleiserisettiä ikuisuuden sellaista löytämättä. Lisäksi olen etsinyt pitkään valkoista kesämekkoa ja beigeä villakangastakkia.

Kivoja pluskokoisia vaatteita voi löytää myös käytettyinä. Se tosin vaatii kompromisseja. Onneksi minulla on hyvä mielikuvitus, enkä ole niin tarkka siitä, että löytäisin juuri tietyn vaatteen.

Itse olen käynyt kirppiksillä viikoittain vuosikausia. Olen harjaantunut löytämään kiinnostavia vaatteita. Usein auttaa, jos mietin etukäteen tarkasti, mitä etsin – ikään kuin manifestoin sen ennen kirppikselle menoa.

Minulla ei ole tällä hetkellä suosikkikirppistä. Eniten pidän niistä, joissa vaatteet on lajiteltu koon mukaan, sillä se helpottaa etsimistä. Hyödynnän myös second hand -sovelluksia, mutta vaatteen mitoitusta voi olla vaikea hahmottaa kuvan perusteella.

”Jos itse rakastaa asuaan, se heijastuu ulkopuolellekin.”

Koko elämäni on pyörinyt vaatteiden ympärillä. Äitini on ompelija, ja kävimme hänen kanssaan lapsena paljon kirppiksillä. Lukioikäisenä perustin muotiblogin ja myöhemmin opiskelin vaatesuunnittelua. Nyt teen tyylisisältöä someen.

Olen pukeutunut aina omannäköisesti, mutta tyylini on muuttunut vuosien varrella entistä värikkäämmäksi. Ennen yhdistin värejä valkoiseen ja mustaan. Nyt yhdistelen värejä keskenään, esimerkiksi vaaleanpunaisen paidan punaisiin housuihin.

Pidän röyhelöistä, rypytyksistä, eri materiaalien yhdistämisestä, hauskoista printeistä ja vaatteiden kerrostamisesta. Puen esimerkiksi usein mekon alle housut. Tykkään myös kontrasteista. Klassinen esimerkki on se, että yhdistän kirppiksen ilmaisosastolta löytyneen kauhtuneen Harley Davidson -trikoopaidan itse ompelemaani rypytystoppiin tai överiin röyhelömekkoon.

Saan kuulla paljon, että olen rohkea pukeutuja. En erityisemmin pidä siitä. Yhdistän rohkeaksi kehumisen siihen, että ihmiset eivät ole tottuneet, että lihavat ovat esillä anteeksipyytelemättä. En usko, että minua sanottaisiin rohkeaksi pukeutujaksi, jos olisin hoikka.

Toivoisin, että ihmiset luottaisivat enemmän omaan fiilikseensä pukeutumisessa ja menisivät sitä kohden, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Ei kannata miettiä, mitä muut ajattelevat asusta. Kaikista tärkeintä on, että itsellä on hyvä fiilis.

Jos itse rakastaa asuaan, se heijastuu ulkopuolellekin.”

”Joskus aiemmin kiinnostukseni vaatteisiin tuntui minusta turhamaiselta. Nykyään rakastan muotia ja vaatteilla leikittelyä ylpeästi”, Miisa sanoo.
Kommentit
Ei kommentteja vielä
Katso myös nämä
Uusimmat
Pysy mukana!

Tilaa uutiskirjeemme tästä. Tulossa vain kiinnostavia, hauskoja ja tärkeitä viestejä.

terve
KäyttöehdotTietosuojaselosteEvästekäytännöt