Merja Kyllönen luopui europarlamentaarikon urasta omaishoitajuuden takia – nyt hän harkitsee ehdokkuutta uudestaan: ”En voi jättää osaa elämästäni telakalle ajatellen aina muita”
Merja Kyllönen on hoitanut mummuaan, enoaan ja äitiään, mutta hänellä on myös palo vaikuttaa. Merja on joutunut tekemään kipeitäkin valintoja voidakseen yhdistää uran ja halun huolehtia läheisistään, hän kertoo tuoreessa Eeva-lehdessä.
Kansanedustaja Merja Kyllönen, 47, julkaisi syksyllä Facebookissa kuvaparin. Oikeanpuoleisessa kuvassa autoon on istuutumassa Suomussalmella Merja, jolla on yllään tuulipuku ja keltaiset kumisaappaat. Sylissä nököttää halkokassi.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa autoon on istuutumassa entinen pääministeri Sanna Marin – aurinkolasit kasvoillaan, pikkumusta yllään ja iltalaukku sylissään Pariisissa.
Merja mietti kauan, uskaltaako hän tehdä julkaisun. Hän uskalsi, koska osaa nauraa itselleen.
”En tarkoita, ettenkö ottaisi asioita vakavasti, mutta voin asettaa itseni likoon monella tavalla.”
Suomussalmi on Merjalle tärkein paikka, sillä koti on ollut aina siellä. Hän asuu 25 kilometrin päässä lapsuudenkodistaan Petäjä-nimisessä talossa mäntyjen ja kuusien ympäröimänä. Perheeseen kuuluvat puoliso Mika Pihlajamaa, leonberginkoira Patu ja pyreneittenmastiffi Urpo.
Merja luopui toisesta europarlamenttikaudesta 2019 hoitaakseen muistisairasta Martti-enoaan. Europarlamenttivaalit pidetään jälleen kesäkuussa, ja nyt äiti Ritva tarvitsee vuorostaan apua. Mutta Merja ajattelee toisin kuin neljä vuotta sitten ja on päättänyt harkita ehdokkuutta.
”Minulla on palo vaikuttaa, enkä voi jättää osaa elämästäni telakalle ajatellen aina muita. En halua joskus puristaa rollaattorin kahvoja ja harmitella, etten kokeillut.”
”Äiti ei halua, että uhraan elämäni parhaat vuodet omaishoitajuudelle niin kuin hän teki. Olemme vitsailleet äidin kanssa, että tappaisimme toisemme, jos lopettaisin työt ja olisimme jatkuvasti yhdessä.”
Merja auttoi enoaan loppuun asti
Merja kertoo Eevan Elämäni roolit -juttusarjassa omaishoitajuudestaan.
”Enon sairastaessa olin viisi vuotta europarlamentissa Brysselissä. Kuljin joka viikko Suomussalmella häntä ja äitiä auttamassa. Olen ollut molempien sopimukseton omaishoitaja.
Olin kotona neljältä perjantaiaamuna ajettuani ensin 200 kilometriä Oulun lentokentältä. Yhdeksältä olin jo laittamassa paikkoja kuntoon ja ruoka- ja lääkeostoksilla.
Tiistaina lähdin kahdelta aamuyöllä ajamaan Ouluun, josta lensin ensin Helsinkiin ja sieltä Brysseliin. Jos viikolla sattui jotain, lensin kotiin tai järjestin jonkun auttamaan.
Ruletti oli fyysisesti niin raskas, etten tiedä, miten selviydyin siitä. Kaipa pää jatkoi, kun keho meinasi tehdä tenän. Keväällä 2019 olin jälleen ehdolla europarlamenttiin, sillä unelmoin toisesta kaudesta. Mutta silloin enon lisäksi äidillä, isällä ja appivanhemmilla oli isoja terveyshuolia.
En saanut ehdokkuutta enää perutuksi ja ilmoitin hyvissä ajoin, että en ota paikkaa vastaan, jos tulen valituksi. Olisin hajottanut itseni henkisesti, jos olisin jatkanut kansainvälisessä politiikassa kuten ennen.
En ole ihminen, joka jättää läheisensä heitteille. Läheiset ovat elämässä vain kerran. Sain varmistaa, että eno pystyi olemaan kotihoidossa ja lähtemään saappaat jalassa. En olisi antanut itselleni anteeksi, jos olisin tehnyt toisin.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Eeva-lehdessä 2/2024. Haastattelussa Merja kertoo lapsuudestaan, jolloin koko perhe muutti hänen muistisairaan mummonsa luokse asumaan. Hän kertoo myös omasta sairaudestaan ja lapsettomuudestaan, jonka vuoksi on saanut julmaa palautetta ja julkista retostelua. Isän kohtalo on opettanut Merjaa elämään täysillä nyt.
