Melanooma pysäytti Nanna Karalahden: ”Olen kiitollinen, että menin lääkäriin ajoissa”
Nanna Karalahti sai vuosi sitten helmikuussa lääkäriltä pysäyttäviä uutisia. Melanooma säikäytti, mutta opetti myös tärkeän taidon: rohkeuden tukeutua muihin.
Hyvinvointiyrittäjä Nanna Karalahti, 36, on nauttinut tänä keväänä erityisen paljon lisääntyvästä valosta ja auringon lämmittävistä säteistä. Hän tuntee niistä suurta kiitollisuutta, samoin kuin terveydestään. Olo on pitkästä aikaa rauhallinen ja selkeä.
Kulunut vuosi on nimittäin koetellut Nannaa.
Vuosi sitten helmikuussa Nanna istui lääkärin vastaanotolla. Nannan isällä oli todettu pari kuukautta aiemmin melanooma, ja Nanna oli mennyt yksityiselle lääkäriasemalle tutkituttamaan luomensa.
”Minulla on paljon luomia, ja isän sairastumisen takia säikähdin perusteellisesti. Aiemmasta luomitarkastuksestani oli ehtinyt vierähtää neljä vuotta, ja halusin tarkistaa tilanteeni.”
Lääkäri päätyi poistamaan muutaman luomen ja lähettämään ne patologille. Hän kehotti Nannaa olemaan huolestumatta asiasta liikaa. Kyseessähän oli vain rutiinitoimenpide.
Kun Nanna pari viikkoa myöhemmin meni poistattamaan lisää luomia, hän näki heti lääkärin ilmeestä, etteivät uutiset olleet hyviä.
”Lääkäri vei minut kiireellisesti huoneeseensa ja sanoi, ettei hänellä valitettavasti ole minulle hyviä uutisia. Minulla oli kuin olikin melanooma. Hetki oli pysäyttävä ja pelottava.”
”Äidin ratkaisukeskeinen asenne auttoi itseänikin suhtautumaan asiaan rauhallisesti. Ymmärsimme melko nopeasti, että selviän tästä, koska melanoomani oli pinnallisesti leviävää tyyppiä.”
Mitä jos en selviä? Ajatus oli Nannalle uusi. Vaikka hänen elämässään on ollut useita vastoinkäymisiä, oma sairastuminen oli kova paikka. Aiemmin hän oli aina ajatellut, että selviää mistä vain, mutta tällä kertaa kolmen lapsen äidin ensimmäinen ajatus oli: Mitä jos käykin huonosti? Miten käy lasteni?
Samalla Nanna kohtasi elämän rajallisuuden ja sen tosiasian, ettei ole ikuisesti nuori, saati kuolematon.
”Pään sisäiset pelot olivat raskain asia. Pienille lapsilleni en tietenkään asiasta kertonut.”
Melanoomaa löytyi kahdesta luomesta, joista toinen sijaitsi polvitaipeessa, toinen yläselässä.
”Luomien ulkonäöstä ei olisi voinut ikinä päätellä, että niissä oli melanoomaa. Ne näyttivät normaaleilta.”
Leikkauspäivä päätettiin saman tien, ja melanooma leikattiin vuosi sitten toukokuussa. Leikkaus oli nopea, ja Nanna pääsi kotiin samana päivänä.
Nannan Kati-äiti on ollut tyttärensä suurin tuki. Hän oli Nannan mukana ensimmäisellä lääkärikäynnillä, joten hän oli Nannan lisäksi ensimmäinen, joka asiasta kuuli.
Tyttären ja äidin suhde on ollut aina hyvin läheinen. Nanna kuvailee äitiään maailman parhaaksi äidiksi ja mummiksi sekä yhdeksi parhaista ystävistään.
”Äidin ratkaisukeskeinen asenne auttoi itseänikin suhtautumaan asiaan rauhallisesti. Ymmärsimme melko nopeasti, että selviän tästä, koska melanoomani oli pinnallisesti leviävää tyyppiä.”
Vuosikontrolli on edessä pian. Nanna on toiveikas.
”Olen kiitollinen siitä, että menin lääkäriin ajoissa. Kuka tietää, mikä tilanne olisi ollut vuotta, paria myöhemmin?”
Viime keväänä Nannan elämässä tapahtui paljon muitakin pysäyttäviä asioita. Nanna erosi lastensa isästä, ex-jääkiekkoilija Jere Karalahdesta. Pariskunta ehti olla yhdessä 10 vuotta, ja heillä on kolme yhteistä lasta: vuonna 2016 syntynyt Jax, vuonna 2018 syntynyt Alexia ja vuonna 2022 syntynyt Felicia.
”Erot ovat raastavia etenkin kun mukana on yhteisiä lapsia. Vaikka omat voimani arjessa loppuivat, oli silti pakko pystyä tekemään kipeitä päätöksiä.”
Nanna uskoo, että avioeron tuoma stressaava elämäntilanne saattoi edesauttaa kehon sairastumista.
”Ihminen on kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.”
Erostaan Nanna ei halua puhua enempää enää. Ex-pariskunta on hyvissä väleissä, ja lapsiin liittyvät asiat sujuvat mutkattomasti.
”Erosta huolimatta tulemme aina olemaan ydinperhe. Haluamme molemmat olla lasten elämässä sataprosenttisesti läsnä. Arvostamme ja kunnioitamme luomaamme perhettä ja sitä kautta myös toisiamme.”
Nannan apuna viime aikojen suurissa elämänmuutoksissa on ollut pitkäaikainen terapia. Nanna aloitti kolmisen vuotta sitten psykoterapian ja on jatkanut sitä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Terapiassa hän on oppinut näyttämään ja kohtaamaan tunteitaan.
”Nyt tunnen itseni niin hyvin, että osaan antaa kaikenlaisten tunteiden tulla ja vähän velloakin niissä. Aiemmin se ei ollut minulle helppoa. Itsensä pitää toki osata nostaa myös pohjamudista ylös.”
Nannalle tulee aina terapiakäynnin jälkeen hyvä, kevyt ja puhdistunut olo. Kenenkään ei pitäisi jäädä yksin oman pään sisälle ongelmiensa kanssa, hän ajattelee.
”Toivoisin, että laadukkaat mielenterveyspalvelut olisivat kaikkien saatavilla.”
”Siinä missä aiemmin lähdin hikilenkille, nyt pysähdyn niille sijoilleni. Annan tunteiden tulla ja käsittelen ne.”
Terapian myötä Nanna on oppinut puhumaan avoimemmin omista asioistaan myös ystävilleen.
”Olen aina halunnut pärjätä ja pitänyt paljon asioita itselläni. Viime aikoina olen opetellut päästelemään höyryjä ja sanomaan tunteitani ääneen.”
Nannalla on tiivis ystäväpiiri, joka koostuu niin lapsuudenystävistä kuin tuoreemmistakin tuttavuuksista.
”Haastavinta on ollut hauraana oleminen. Olen tottunut olemaan niin yrittäjänä, äitinä, puolisona kuin ystävänä kannattelija: se, joka hoitaa asiat ja johon muut tukeutuvat. Olen harjoitellut viime ajat hauraana oloa ja harjoittelen edelleen.”
Nanna on huomannut, että usein riittää, kun saa puhua ajatuksistaan jollekin ääneen. Että joku kuuntelee.
”Siinä missä aiemmin lähdin hikilenkille, nyt pysähdyn niille sijoilleni. Annan tunteiden tulla ja käsittelen ne.”
Nanna sanoo, että itsesäälissä on helppo rypeä, ja hänenkin olisi ollut helppo kadota kohtaamiensa vaikeuksien jälkeen marttyyriviitan alle.
”Jos melanoomasta täytyy hakea jotain hyvää, niin se opetti minua tukeutumaan enemmän muihin ja olemaan heikko. Tykkään auttaa muita, mutta on ollut hyvä opetella myös vastaanottamaan apua. Se on ollut viime vuosien suurin oppini.”
Samaa ajattelutapaa Nanna on vienyt hyvinvointi- ja treenikonsepti Heron valmennusryhmiinsä. Ryhmissä on mahdollisuus purkaa asioita ja löytää elämäänsä virtaa ja tasapainoa.
”Monella on riittämättömyyden tunteita, joiden kanssa teemme töitä. Itseään pitää rakastaa ja uskoa se, että riittää sellaisena kuin on, ympäristön paineista huolimatta.”
Myös Nannan valmennuskonseptit koostuvat kehon ja mielen kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista, eivät pelkästä treeni- ja ravintovalmennuksesta.
”Ryhmän vertaistuki on todella tärkeää. Olen ollut koko ajan avoin matkastani. Puhumalla huolet puolittuvat ja mieli kevenee. Kaikilla pitäisi olla joku, jolle puhua omasta arjestaan.”
Nanna uskoo olevansa parempi valmentaja, koska on itse tehnyt paljon töitä, jotta tuntisi itsensä ja tarpeensa.
”Supervoimani on omien rajojen ja oman itseni tunteminen. En halua velloa oireissa tai sairauksissa. Haluan keskittyä hyvään ja asioihin, joihin voin vaikuttaa. En halua, että sairaudet ja ongelmat jäävät osaksi identiteettiäni.”
”Jos lapsi vaikka sairastuu, mietin heti pahimpia skenaarioita. Onneksi tiedostan tämän ajatusmallin ja yritän opetella siitä pois.”
Diagnoosin jälkeen Nannaa on alkanut kiinnostaa syöpä laajemminkin. Mikä melanooman aiheuttaa ja miten solut toimivat? Millainen rooli kropan D-vitamiinitasolla ja emäksisyydellä on sairastumisessa?
”Aihe on kiinnostava, ja jokainen tapaus on tietenkin yksilöllinen. Siinä missä joku muu voi palaa kymmeniä kertoja sairastumatta, minulla on geenialttius sairastumiseen.”
Monen muun lailla Nanna on ottanut aurinkoa nuorena huoletta. Hän muistaa eräänkin aurinkoloman Thaimaassa, jossa hän 17-vuotiaana poltti ihonsa pahasti. Sekin pistää nyt miettimään.
Vuosi sitten keväällä, juuri ennen leikkausta, Nanna lähti perheensä kanssa Espanjaan. Siellä hän makoili visusti vain varjossa ja luki kirjaa. Nyt hän uskaltaa jo olla vähän auringossakin.
”Kolmen lapsen äitinä otan asian vakavasti, enkä enää unohda suojakertoimia tai ahnehdi aurinkoa. Aiemmin saatoin käyttää aurinkosuojaa hövelisti, vaikka lapset suojasin hyvin. Aurinkosuojissakin on eroja, ja olen halunnut perehtyä myös niiden koostumuksiin. Pyrin mahdollisimman luonnonmukaiseen suojaukseen.”
Sairastuminen jätti huolen mielen päälle. Nannasta tuntuu siltä kuin aivojen mantelitumakkeen hälytysnappi olisi jäänyt pohjaan.
”Jos lapsi vaikka sairastuu, mietin heti pahimpia skenaarioita. Onneksi tiedostan tämän ajatusmallin ja yritän opetella siitä pois.”
mitä haluan elämältä? Nanna tietää vastauksen kysymykseen paremmin nyt kuin ennen sairastumistaan. Vaikka hän on aina pitänyt itsestään huolta, hänessä on herännyt vielä suurempi halu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
”Diagnoosini jälkeen päätin keskittyä itseni parantamiseen, koska voin vaikuttaa vain itseeni. Olen ottanut enemmän vastuuta sekä fyysisestä että psyykkisestä terveydestäni. Olen esimerkiksi lopettanut valkoisen sokerin syönnin yli vuosi sitten.”
Kolmen lapsen äidin tuleva kevät ja kesä ovat Nannalle tuttuun tapaan työntäyteisiä. Valmennustyön lisäksi Nanna juontaa Vahvasti-podcastiaan ja tekee sisältöä sosiaaliseen mediaan. Lisäksi hän on mukana kolmen yrityksen toiminnassa.
”Vaikka rakastan työtäni, kaipaan vapaapäiviä kalenteriin. Kesällä aion pitää kunnon kesäloman ja keskittyä perheen kanssa yhdessäoloon.”
”Nyt minulla on vapaus ja vastuu vain itsestäni ja omista lapsistani.”
Vapaus. Se on Nannalle yksi tärkeimmistä elämänarvoista. Hän tuntee lukinneensa ja kahlinneensa itse itseään viime vuosina niin ihmissuhteiden kuin muunkin elämän osalta. Nyt hän tuntee olonsa vahvemmaksi kuin koskaan.
Vapaus tuo Nannalle onnellisuutta. Hän voi sitoutua parisuhteeseen vahvastikin, mutta ainoastaan vapauden kautta.
”Saan olla myös olla heikko ja haavoittuvainen. Saan olla minä. Nyt minulla on vapaus ja vastuu vain itsestäni ja omista lapsistani. Vastuu, vapaus, rakkaus ja onnellisuus kulkevat käsi kädessä.”
Uutta rakkautta Nannan elämässä ei ole, eikä hän sellaista juuri nyt kaipaakaan. Tämänhetkinen elämä on täyttä ja tyydyttävää ilmankin.
Vuosien varrella Nannan käsitys parisuhteesta on muuttunut, laajentunut. Hän haluaa jatkossa olla oman elämänsä päähenkilö. Ihmissuhteissa hän ei usko ”hautakivisopimuksiin”, vaan toistaiseksi voimassa oleviin.
Avoin hän on silti rakkaudelle.
”Suuntani elämässä on kepeys ja vakaus.”
Lavastus: Tuomas Nortema.
Meikki, hiukset ja stailaus: Ida Jokikunnas
