Tämä koskettava kirja saa Max Seeckin itkemään – dekkaristi paljastaa 5 kirjaa, joita hän rakastaa
Max Seeck itki lukiessaan Mélissa Da Costan menestysromaania. Tässä jutussa hän kertoo elämänsä tärkeimmistä kirjoista.
Tämä inspiroi minua:
Stieg Larssonin Millennium-trilogia
”Stieg Larssonin teokset ovat innoittaneet minua genressä, jota itsekin kirjoitan. Erityisesti sarjan ensimmäinen osa Miehet jotka vihaavat naisia oli jonkinlainen nordic noirin uudelleen nostaja.
Trilogia asetti mittatikun sille, kuinka kirjoittaa laadukkaasti jännittäviä, vetäviä ja samaan aikaan yhteiskunnallisesti kantaaottavia romaaneita. Kannanotot eivät ole saarnaamista, vaan lukija voi poimia ne juonen sisältä.”
Tämä jäi kesken:
Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus
”Tällä olen aiheuttanut ihmetystä. Olen aloittanut kirjan varmasti kymmenen kertaa parin vuoden välein. Ymmärrän täysin Rikoksen ja rangaistuksen kirjalliset ansiot, mutta se on niin hidastempoinen ja runsas, että jämähdän aina noin sivulle sata.
Tänä aikana niin moni asia kilpailee huomiosta ja ajasta että jos kirjan juoni ei heti vedä, on houkutus luovuttaa ja siirtyä puuhaamaan jotain muuta.”
Tämän luen seuraavaksi:
Jurassic Park: The Ultimate Visual History
”Työpöydälläni odottaa Yhdysvalloista ostamani massiivinen Jurassic Park -raamattu. Kirjaan on koottu ihan kaikki Jurassic Park -leffojen käsikirjoituksista kuvakäsikirjoituksiin ja Steven Spielbergin ja kumppaneiden muistiinpanoihin ja piirroksiin.
Olen ollut aina Jurassic Park -diggari ja aion lukea kirjan pieteetillä. Minua kiinnostaa nähdä, kuinka elokuvat ovat syntyneet ja miten on päädytty mihinkin ratkaisuihin.”
”Kaikki taivaan sini -romaanissa päähenkilöön ehtii kiintyä vahvasti ja tälle alkaa toivoa ihmeparantumista.”
Tätä rakastin lapsena:
Janoschin Pieni Panama-kirja
”Pieni Panama-kirja oli ensimmäisiä kirjojani. Ensin vain katselin hienoja piirroskuvia, mutta heti kun opin lukemaan, aloin lueskella sitä. Tarina on turvallista, pienimuotoista seikkailua, niin kuin mielestäni lastenkirjan pitääkin olla.
Kirjassa kaksi ystävystä seikkailee ilman välitöntä vaaraa tai maailman pahuutta. Silti matka on jännittävä ja seikkailu hieno. Minulla on Janoschin kirja vieläkin.”
Tämä sai minut itkemään:
Mélissa Da Costan Kaikki taivaan sini
”Paksun romaanin juoni etenee verkkaisesti, mutta se ei häiritse. Voi rauhassa tutustua tarinan henkilöihin. Kirjan päähenkilö on nuori mies, jolla on varhainen Alzheimer. Sairaus johtaa kuolemaan. Tämä käy ilmi heti kirjan alussa.
Mies lähtee asuntoautolla viimeiselle matkalleen, koska ei halua perheensä todistavan kuolinkamppailuaan. Kirjassa kuvataan hyvin, kuinka sairaus syvenee. Se koskettaa, sillä päähenkilöön ehtii kiintyä vahvasti ja alkaa toivoa ihmeparantumista.”
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2025.
