Taiteilija Matti Pikkujämsän ja terapeutti Antti Ervastin värikäs koti on täynnä designia ja mummolatunnelmaa: ”Sohvalla höpötämme ja hieromme toistemme jalkoja”
Matti Pikkujämsän ja Antti Ervastin Helsingin keskustassa sijaitsevan kodin sydän on sohva, jossa on tilaa loikoilla, höpötellä ja katsoa televisiosarjoja.
Talo on pitkä ja korkea kuin kivimuuri, ja sen edustalla kulkee Helsingin kantakaupungin vilkas liikenne. Seitsemännessä kerroksessa äänet vaimenevat.
Kuvittaja, taiteilija Matti Pikkujämsän, 47, ja psykoterapeutti Antti Ervastin, 48, olohuoneen ikkunasta avautuu näkymä Kaisaniemenpuistoon. Kun Matti ja Antti asettautuvat sohvalle, näkyy vain puita ja taivasta.
Sohva on pariskunnalle tärkeä. Sen pitää olla niin iso, että molemmat mahtuvat siihen rennosti.
”Höpötämme, hieromme toistemme jalkoja ja katsomme telkkaria. Antti on taitava löytämään hyviä sarjoja, kuten Mahdottoman tapauksen. Kun päivät ovat ohjelmoituja, illalla on ihanaa vain olla”, Matti kertoo.
Televisiota katsellen saatetaan myös nauttia illallinen, jonka valmistaa usein Matti.
Läpitalonhuoneistossa on eteinen, olohuone, makuuhuone, keittiö ja pieni huone, jossa Matti piirtää. Neliöitä on 85.
Matti on palkittu kuvittaja, jonka töitä näkee mediassa, lastenkirjoissa ja tekstiileissä. Erityisesti japanilaiset rakastavat hänen kevyen humoristista tyyliään. Hän laskee käyneensä maassa 33 kertaa.
Antti työskentelee psykoterapeuttina enimmäkseen pariskuntien kanssa. Matilla ja Antilla on yhteinen mielenterveyteen ja hyvinvointiin liittyvä konsepti, Cup of Therapy, jonka puitteissa he ovat julkaisseet useita kirjoja.



Nykyisessä kodissa heitä kiehtoo huoneiston tarina, sillä se on vuokranantajan syntymäkoti. Tämän perhe oli ostanut asunnon 1920-luvulla vastavalmistuneesta talosta. Taloyhtiö oli aikanaan Helsingin isoin.
Matti ja Antti muuttivat asuntoon keväällä 2023. Sitä ennen he olivat kyläilleet siellä ystäviensä luona.
Asunnossa on jäljellä rakennusajankohdan yksityiskohtia, kuten eteisen marmorikuvioitu takka. Nykyisin siinä poltetaan kynttilöitä. Alkuperäinen intarsiaparketti on sekin tallella muovimaton alla. Lattia peitettiin 1960-luvulla, kun sen päälle oli kaatunut mustepullo.
Matti haluaa kotinsa olevan lämminhenkinen, ja hän pitää paljon keittiön mummolameiningistä. Antille tyylisuuntauksilla ei ole merkitystä, mutta häntä viehättävät rustiikkisuus ja lämmin puu.



Kun Matti ja Antti tutustuivat lokakuussa yhdeksän vuotta sitten, kaksi oululaista löysi toisensa. Yhteinen tausta teki toisesta tutun oloisen.
Tämä koti on pariskunnan kolmas yhteinen. Ensimmäinen oli Antin yksiö.
”Siellä oli turvallinen fiilis, ja olo tuntui heti omalta. Se oli tämän kodin oloinen”, Matti kertoo.
”Minulle kodissa on tärkeintä ilmapiiri ja energia. Koti voi olla todella tyylikkäästi sisustettu mutta energia kylmää ja luotaantyöntävää. Koti, jossa kaikki ei ole vimpan päälle, voi olla fiilikseltään parempi”, Antti jatkaa.
Vuokralla asuminen on Matille ja Antille tietoinen valinta. Kummallekaan ei ole välttämätöntä omistaa asuntoa.
Nuorena omistusasunto oli Matille tärkeä, sillä se tuntui suojaavalta kilveltä. Nykyään omistaminen ei ole niin merkityksellistä.


Sisustamiseen tuo Antin mukaan tiettyä haasteellisuutta se, että puoliso on taiteilija.
”Matti tietää esineistä ja materiaaleista valtavasti työnsä ja kiinnostuksensa ansiosta. Minä tiedän, mistä tykkään, kun näen sen”, Antti kertoo.
Matti on kerännyt designia kauan. Kiinnostus alkoi Marimekosta, ja myöhemmin rinnalle tulivat lasi ja keramiikka, erityisesti Kaj Franckin, Saara Hopean, Birger Kaipiaisen ja Rut Brykin suunnittelemat esineet. Sisustuksessa häntä inspiroivat esimerkiksi hiekan sävyt.
Antti ei ole Matin tavoin tottunut käymään kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa.
”En osaa hahmottaa, mikä on romua ja mikä arvokasta. Se on ehkä hillinnyt innostusta.”
Matinkin keräilyharrastus on muuttunut hillitymmäksi. Kokonaan hän ei ole siitä luopunut, mutta enää hän ei hanki esineitä yhtä hanakasti kuin aiemmin.
”Tärkein keräilyaineisto on nyt tallennettuna päässäni.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 10/2024.