Suomen ensimmäiseksi huippumalliksi kutsutulle Marion Heroldille työ on aina ollut elämän suola. Mallivuosien jälkeen hän teki pitkän uran kosmetiikka-alalla. Eläkkeelle jäätyään Marion on pitänyt itsestään hyvää huolta joogaamalla päivittäin.

”Westend oli lapsille turvallista seutua. Siihen aikaan siellä asui aika paljon amerikkalaisia ja suomenruotsalaisia. Opin kolme kieltä ihan itsestään, englannin, ruotsin ja suomen.”

”Olin nelilapsisen perheen esikoinen ja isäntyttö. Isäni opetuksia olen muistanut läpi elämän: Nukkumaan ei saa mennä, ennen kuin on sanottu koko perheelle hyvää yötä. Pitää muistaa syödä säännöllisesti mutta ei liikaa. On oltava ulospäin suuntautunut ja tultava toimeen erilaisten ihmisen kanssa.”

”Olin 13-vuotias ja matkalla kotiin bussipysäkiltä. Siihen aikaan usein Suomessa työskennellyt amerikkalainen valokuvaaja Hamilton Millard pysäytti minut ja kysyi, saisiko ottaa minusta kuvan. Minun piti kysyä ensin vanhemmiltani, joten Millard seurasi minua kotiini, ja isäni antoi luvan kuvaukseen.”

”Millard toimitti kuvani maailmankuululle mallitoimiston omistajalle Eileen Fordille New Yorkiin. Se oli ensimmäinen kosketukseni Fordiin, jonka kanssa tein myöhemmin paljon yhteistyötä. 16-vuotiaana olin nuorisomallina Stockmannilla. Kävin myös Kerttu Selinin mannekiinikoulun. Minut valittiin koulun Tähtimannekiiniksi vuonna 1967.”

”Työskentelin muun muassa Englannissa ja Ranskassa. Piti olla paitsi kaunis, myös hyvin hoikka. Hoikkuuden tavoittelu meni välillä äärimmäisyyksiin. Sain eräältä lentoemännältä laihdutuspillereitä. Ne tekivät tehtävänsä, mutta tulin niistä hyvin sairaaksi ja jouduin Suomessa sairaalaan. Lääkäriltä kuulin, että pillerit sisälsivät amfetamiinia.

Äitini oli niin huolissaan, että toi sairaalaan raakaa, jauhettua maksaa, jonka seassa oli puolukoita. Varsinainen terveysateria: söin sen pimeässä, jotta en nähnyt, mitä söin.”

”Tienasin kohtuullisesti, mutta mitään isoja rahoja ei tuohon aikaan malleille maksettu. En lähtenyt työssäni rahan tavoitteluun. Minulla oli Eileen Fordin kanssa hyvä sopimus: hän maksoi kaikki kuluni, ja sain lopettaa työt heti, jos halusin.”

”Olin hyvin itsenäinen, ja se heijastui arvattavasti olemuksestani. Minun ei koskaan tarvinnut hätistellä miehiä kimpustani.”

”Jatkoin työskentelyä kauneuden parissa eläkeikään asti. Vastasin kosmetiikan taxfree-myynnistä, koulutin myyntiesittelijöitä ja työskentelin yritysten sisäänostajien kanssa.

Pidin työstäni kovasti. Olen aina puhunut mielelläni vieraita kieliä, ja nuorena haaveenani oli ollut tulkin ammatti. Myyntityössä sain puhua eri kieliä ja tavata monia kiinnostavia ihmisiä.”

”Kun olin Pierre Robert -yrityksen palveluksessa, heidän ensimmäinen hajuvetensä esiteltiin Cannesissa. Koska puhuin ranskaa, minun piti istua hajuveden kehittäneen miehen vieressä. Käytin itse aina kilpailevan parfyymitalon tuoksua. Ennen tilaisuutta pesin hiukseni ja asusteeni, jotta en paljastuisi.

Sittemmin hajuveden kehittäjä lähetti minulle näytteitä uusista tuoksuistaan. Sain kertoa niistä mielipiteeni.

Muistan myös, miten ylellisiä juhlia pidettiin esimerkiksi Nina Riccillä ja Chanelilla. Vieraat vietiin juhlapaikalle poliisin saattamana. Se tuntui jännittävältä ja hienolta.”

”Minulla on kolme poikaa ja seitsemän lastenlasta, joista nuorin on kaksivuotias ja vanhin kuudentoista.

Olen ollut naimisissa nykyisen mieheni Keijo Nylundin kanssa yli kolmekymmentä vuotta. Asumme Inkoossa. Minulla on oma puutarha ja kasvihuone, joissa riittää puuhaa.

Harrastan joogaa puolitoista tuntia päivässä. Se on tärkeää, jotta lihakseni pysyvät kunnossa.

Arjen kohokohtia on, kun poikani tuovat koiransa kyläilemään. Olen aina pitänyt koirista valtavasti, mutta omia koiria minulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen.”

”Kyllä, vaikka elämäni ei ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Esikoiseni, kolmeviikkoinen tyttövauva, kuoli aikoinaan streptokokkibakteeriin. Se on ollut suurin suruni.

Muuten elämäni on mennyt hyvin. En ole koskaan tavannut pahoja ihmisiä. Jos kohdalleni on sattunut ikäviä asioita, iän myötä olen yhä paremmin ymmärtänyt, että niistä voi ottaa opikseen.

Olen aina uskonut, että asiat järjestyvät ennen pitkää. Ja yleensä ne ovat järjestyneet.” ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 4/2020. Nettiversiota on muokattu.