Trendi

Pandemia vei työt, mutta sitten Maria ja Aki löysivät unelmatyönsä pappeina – ”En olisi muuten uskaltanut alkaa opiskella aikuisena”

Pandemia vei työt, mutta sitten Maria ja Aki löysivät unelmatyönsä pappeina – ”En olisi muuten uskaltanut alkaa opiskella aikuisena”
Korona laittoi Maria Schmandtin ja Aki Kekkosen työkuviot rytinällä uusiksi. Synkkä tilanne kääntyikin mahdollisuudeksi seurata kutsumusta.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 24.11.2022

Mitä tehdä, kun pandemia vie työt? Voisiko aikuisena opiskella uuden ammatin? Tätä miettivät Maria Schmandt ja Aki Kekkonen kaksi vuotta sitten, kun heidät lomautettiin ammateistaan purserina ja stuerttina.

Lopulta korona muutti uraunelmia, ja molemmille tarjoutui tilaisuus johonkin uuteen. Uudet urat olivat kutkutelleet alitajunnassa, kuin otollista hetkeä odottaen.

Olisiko elämässä vielä jotain muuta

Vuonna 2019 Schmandt oli saanut päähänpiston muuttaa takaisin Turkuun, vanhaan kotikaupunkiinsa. Asunto löytyi tuomiokirkon naapurista. Kirkko oli yhtäkkiä aina näkösällä, ja se alkoi kutsua. Hän alkoi miettiä, miksei kirkko ole hänen elämässään. Yhteisillä lennoilla Kekkosen kanssa hän oli keskustellut teologiasta.

”Mieleen hiipi ajatus, olisiko elämässä vielä jotain muuta, mitä voisin tehdä, kuin olla lentoemäntä. Mitä se voisi olla? Kiinnostava työ, jossa saisi edelleen olla ihmisten kanssa.”

”Minulle sanottiin, ettei minua koskaan valittaisi papiksi, koska olen parisuhteessa miehen kanssa.”
Aki Kekkonen

Lomautuksen aikana saatu etäisyys vuorotyöhön vauhditti muutosta, ja hän haki opiskelemaan yliopistoon teologiaa.

”Oli ensin vaikea kuvitella tekevänsä muuta työtä, sillä olen ollut lentoemäntä yli 20 vuotta, pidän työstäni ja siitä on tullut osa identiteettiäni. Mutta kipinä muutokseen oli.”

Lopulta ovi aukesi

Kekkonen taas oli aloittanut teologian opinnot lentotyön ohella vuonna 2003. Raamatussa sanotaan, että sille, joka koputtaa, avataan. Kekkosesta kuitenkin tuntui, että vaikka hän hakkasi ja potki, vuosikausia, ovi pysyi kiinni.

”Minulle sanottiin, ettei minua koskaan valittaisi papiksi, koska olen parisuhteessa miehen kanssa. Että suunnittele opintosi niin, että voit tehdä muutakin. Se oli kamalaa, kuin matto olisi vedetty jalkojen alta.”

Hän luovutti, vaihtoi pois pappislinjalta ja valmistui teologisesta yhteiskunnallisiin tehtäviin. Sitten lomautuksen aikaan Schmandt puhui hänen päätään ympäri: pappis­opinnot on tehtävä! Puhe tehosi.

Oli kulunut aikaa ja maailma mennyt eteenpäin, ja Kekkonen opiskeli papinvirkaan kuuluvat, puuttuneet opinnot loppuun. Pappisvihkimyksen hän sai marraskuussa 2021.

Pienillä askelilla kohti muutosta

Haastava tilanne antoi lopulta tarvittavan rohkeuden muutokselle, he ajattelevat nyt.

”Vaikka tunsin haluavani muutosta, en välttämättä olisi enää tämän ikäisenä uskaltanut hypätä pois työelämästä ja ryhtyä opiskelijaksi. En ole niin rohkea. Pandemia sekä pakotti että mahdollisti asioita”, Schmandt sanoo.

Lentäminen imaisee helposti mukaansa ja siitä voi olla vaikea lähteä pois, hän sanoo.

”Luulin, etten olisi enää sama ihminen ilman sitä työtä. Korona pakotti kysymään itseltäni, mitä haluan. On ollut vapauttavaa huomata, että voin tehdä muutakin työkseni.”

Kekkonen sai huomata, että joskus muutos saattaa odottaa otollista aikaa.

”Jos jokin asia kiinnostaa, kannattaa lähteä kulkemaan sitä kohti pienin askelin. Kun jaksaa kärsivällisesti edetä asia kerrallaan, se alkaa kantaa.”

”Olenko jollain lailla vääränlainen tai edustanko taustani vuoksi jotain, mitä ei hyväksytä? Mutta pitää vain luottaa vahvuuksiinsa.”
Maria Schmandt

Pian edessä voi olla ammatillisen valinnan paikka. Kekkosella on viransijaisuus, Schmandt viimeistelee graduaan ja tekee lähetystyötä. Schmandtia jännittää, onko hänestä arvostamaansa papin työhön ja vaikuttaako se, että hän tulee kirkon tiiviiseen yhteisöön ulkopuolelta.

”Olenko jollain lailla vääränlainen tai edustanko taustani vuoksi jotain, mitä ei hyväksytä? Mutta pitää vain luottaa vahvuuksiinsa.”

Kekkoselle joutuu tasapainoilemaan sen välillä, mitä hän on ja mitä odotuksia pappiin kohdistuu.

”Minut on otettu seurakunnassani hyvin vastaan. En halua profiloitua seksuaalisen suuntautumiseni kautta, mutten myöskään peitellä sitä. Parisuhteeni on vain yksi osa elämää, ja sen kuuluu olla hyväksytty osa.”

Vaikka matkalle on mahtunut haasteita, Schmandt on oivaltanut jotain tärkeää:

”Korona on muuttanut ajatteluani niin, että elämä todella on tässä ja nyt. Olin valmis antamaan uramuutokselle mahdollisuuden, ja olen huomannut sen muuttavan samalla minua itseänikin.”

Juttu on julkaistu Trendissä 5/2022.

Kommentoi +