Muistatko, milloin viimeksi sinua luultiin ikäistäsi nuoremmaksi? Minä muistan kaksi viimeisintä kertaa varsin hyvin.

Ensin oli nuori feissari, joka erehtyi pitämään minua omanikäisenään. Sen jälkeen ajattelin, etten ikinä riisu pipoani enää sisälläkään.

Sitten oli kosmetologi, jonka ikäarvio meni niin pieleen, että naurukohtauksen jälkeen meidän molempien oli vaikea rauhoittua kasvohoitoon.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten olisi ilahtunut pieleenmenneistä ikäarvioista. Piristiväthän ne, vaikka tiedän, että se on osa ammattilaisten työtä: pienellä imartelulla saa luotua hyvän fiiliksen kohtaamiseen.

”Et näytä yhtään ikäiseltäsi” -lause tuntuu usein siinä hetkessä kivalta, mutta mietin silti: Mitä vikaa olisi näyttää ikäiseltään? Eikö lause ole vähän loukkaava muita samanikäisiä kohtaan? Kun mietin entisiä luokkakavereitani, tiedän kyllä näyttäväni samanikäiseltä kuin he.

Lauseella luodaan myös paineita: jos nuorempi on aina synonyymi kauniimmalle, ei ole ihme, että niin moni katsoo peilikuvaansa kriittisesti. Eikä ihme, että tuotteet ja palvelut, joilla luvataan 5 vuotta iästä pois, saavat kaivamaan taskunpohjia.

Kysyn tekoälyltä, mitä sille on opetettu nuoruuden ja kauneuden symbioosista. Se vinkkaa, että kannattaa vähentää meikkiä ja korjata ryhti, jos haluaisi näyttää nuoremmalta.

Mutta sitten se sanoo jotain tärkeää: jokainen ikä on hyvä ja jokainen kaunis tavallaan. Jos tekoälykin tietää jo tämän, olisiko myös ihmismielen aika ymmärtää?

Päätoimittaja tietää olevansa loman tarpeessa, kun alkaa näyttää passikuvaltaan.

Pääkirjoitus on julkaistu Trendissä 4/23.