Ystävän pyytämättä kertoma hyvinvointivinkki voi olla oikeasti haitallinen – miksi niin monesta on tullut pieni guru?

Sitruunavesi aamuisin tyhjään mahaan kuulostaa raikkaalta päivänaloitukselta, kunnes juttelee hammaslääkärin kanssa. Hänestä se on lähinnä hyvä tapa tuhota kiillettä.

Aamupala kynttilöiden valossa tuntuu rauhoittavalta ja lempeältä – kunnes kuulee, että pilaakin huoneilman pienhiukkasilla ja noella ja lisää itselleen hengitystieoireita.

Entäs sitten myönteinen ajattelu? No, se voi myrkyllisimmissä muodossaan johtaa sinänsä normaalien tunteiden, kuten häpeän ja ahdistuksen, välttelyyn.

Miten tässä kävi näin, että moni sinänsä kiva ja helppo hyvinvointiteko tuntuukin johtavan pahoinvointiin? Entä miten niin monista meistä tuli oman elämänsä hyvinvointiguruja, joilla on vinkki joka tilanteeseen?

Nykyään vinkkejä saa myös pyytämättä. Ei tarvitse kuin vähän vihjata, että alaselkään sattuu, ja pian kasassa on kolme erilaista tarinaa kivusta selviämisestä ja kasa toisistaan poikkeavia jumppaliikkeitä. Ja jos uni ei tule, voi olla varma, että joku kertoo painopeitosta ja tuuletuksesta.

Tunnen itseni joka kerta puoskariksi, jos päädyn kertomaan vinkin, josta olen saanut apua. Tiedän varsin hyvin, että vaikka olen syönyt, nukkunut ja liikkunut vuosikymmeniä, en ole samalla pätevöitynyt hyvinvointiguruksi.

Siksi toisten vinkkejä kannattaa kuunnella innostuksen lisäksi varovaisuudella – ja lisätä omaan vinkkiin jokin pieni varoitus.

Kaksi hyvinvointivinkkiä uskallan silti antaa: metsään kannattaa aina mennä (paitsi jos on allerginen homesienille) ja joka päivä kannattaa nauraa (kunhan ei naura ilkeästi muille).

Päätoimittaja ajattelee, että itsestään huolehtiminen ei ole luksusta vaan välttämättömyys.

Pääkirjoitus on julkaistu Trendissä 1/24.