Manuela Bosco: ”Tunnen kutsun uuteen tehtävään”
Kundaliinijoogan opettajaksi valmistuneen Manuela Boscon henkinen polku sai alkunsa parikymmentä vuotta sitten. Enää hän ei kysy, mitä elämä voisi tarjota hänelle, vaan mitä hän voisi antaa elämälle.
Kuvataiteilija Manuela Bosco, 41, on muuttanut suuntaa monta kertaa. Onpa kyse ollut urasta, asuinmaasta tai rakkaudesta, hän on luottanut päätöksenteossa intuitioonsa.
Viime keväänä Manuela laittoi puolisonsa, muusikko Tuure Kilpeläisen kanssa Helsingin Kruununhaassa sijaitsevan kotinsa myyntiin. Vaikka aika ei olisi suotuisa asuntokaupoille, se ei saa Manuelaa perääntymään.
”Uskallan luottaa intuitioni ääneen kaikissa valinnoissani. Saan yleensä hyvin selkeitä viestejä. Viesti voi olla tunne, sana tai visuaalinen välähdys tulevasta.”
Manuela on tehnyt kahdenkymmenen vuoden matkan henkisellä polullaan.
”Mitä syvemmäksi itsetuntemukseni on tullut, sitä vahvemmin kuulen intuitioni äänen.”
Tietoisuus laajenee
”Valmistuin hiljattain kundaliinijoogaopettajaksi. Tutustuin lajiin ensimmäisen kerran Intiassa 15 vuotta sitten. Koin monta vuotta kutsumusta kundaliinijoogaopettajakoulutukseen. Lopulta aloitin sen, kun sain siihen unessa kehotuksen.
Myös tietoisuuden joogaksi kutsutun ikivanhan lajin harjoittaminen käynnistää ihmisessä sisäisen muutosprosessin, joka laajentaa tietoisuutta ja syventää ymmärrystä itsestämme.
Laji tarjoaa työkaluja muun muassa itsetuntemukseen, alitajunnan puhdistamiseen, hermoston tasapainottamiseen, intuition vahvistamiseen ja sisäisen levollisuuden tunteen lisäämiseen.
Kundaliinijoogan hengitys-, mantra-, meditaatio- ja liikesarjaharjoitukset ovat mullistaneet arkeni monin tavoin. Ne ovat tuoneet mieleeni kirkkautta ja selkeyttä, vahvistaneet läsnäoloani ja syventäneet itsetuntemustani.
Harjoitusten avulla olen puhdistanut minua kahlinneita menneisyyden vanhoja toimintamalleja. Intuitioni ja luovuuteni ovat voimistuneet.
Pyrin harjoittamaan kundaliinijoogaa päivittäin. Joskus syvennyn harjoitteluun pariksi tunniksi, joskus kymmeneksi minuutiksi. Jo muutaman minuutin harjoituksen avulla mieleni tasaantuu niin, että olen vähemmän reaktiivinen.
Kundaliinienergia on luovuuden energiaa. Se on olemassa meissä jokaisessa. Harjoittelulla sitä nostetaan esiin asteittain.
Olen kokenut kundaliinienergian nousun ja tietoisuuden laajenemisen ennen kaikkea ykseyden ja yhteyden tunteena. Harjoittelun aikana saatan koskettaa tilaa, jossa olen saamaan aikaan sekä vahvasti juurrutettuna maahan että yhteydessä taivaaseen.
Monesti kuvittelemme, että olemme yhtä kuin egomme. Kundaliinijoogan harjoittamisen myötä yhteyden tunne suurempaan todellisuuteen usein vahvistuu.
Sisäisen tilamme laajentuessa saamme etäisyyttä niihin mielikuviin, asenteisiin, tunteisiin ja perimään, jotka usein säätelevät ja ohjaavat meitä tiedostamattomasti.
Tehokas laji voi nostaa pintaan epämukaviakin tunteita. Ne kuuluvat puhdistumiseen.
Tietoisuuden laajenemista voisi kuvata vaikkapa niin, että yhtäkkiä oivallatkin asuneesi pidemmän aikaa nukkekodissa. Silloin näkee itsensä ulkopuolelta ja oivaltaa, että elämä on paljon suurempi kokonaisuus kuin mitä on aiemmin käsittänyt.”
”Aloin ymmärtää, että elämä onkin jotain ihan muuta kuin olin kuvitellut.”Manuela Bosco
Palvelutehtävän kutsu
”Ensimmäinen iso pysähdys elämässäni tapahtui vuonna 2003. Isäni Carmelo Bosco kuoli aivosyöpään. Havahduin aamuyöllä varttia yli kolme taianomaisen rauhalliseen hetkeen. Tuntui siltä kuin taivas olisi kietonut ylleni syvän vaaleanpunaisen harson. Aamulla sain kuulla, että isäni oli menehtynyt juuri samaan kellonaikaan.
Isäni kuoleman jälkeen koin romahduksen ja olemassaolon kriisin. Kuoleman läsnäolo ajoi minut pohtimaan elämää toisella tavalla.
Pala palalta maailmankuvani muuntui. Erilaisten harjoitusten, kehohoitojen, kirjallisuuden ja kohtaamisten myötä aloin ymmärtää, että elämä onkin jotain ihan muuta kuin mitä olin siihen asti kuvitellut.
Kahdenkymmenen vuoden itsetuntemuksen matkallani on ollut monenlaisia vaiheita. Joogafilosofiassa ikävuosia 35–42 pidetään vedenjakajana. Silloin ihminen tulee kohtaan, jossa hän yleensä valitsee elämänsä suunnan.
Se lähtee joko sielun mukana ylöspäin tai materian mukana alaspäin. Ei ole itsestään selvää, että ihminen päättää valita henkisen tien, vaan hän voi yhtä hyvin seurata materiaalista polkua.
Koen nyt 41-vuotiaana olevani keskellä suurta muutosta. Kun sisäinen maailma muuttuu, se alkaa väistämättä näkyä myös ulkoisessa todellisuudessa.
Vuoden 2024 teemani on toisten palveleminen eli dharma. Jatkan työtäni kuvataiteilijana ja sen rinnalla alan tehdä yhä enemmän puhujakeikkoja, opettamista ja mentorointia. Nelikymppisenä minulle on tärkeää ja merkityksellistä kysyä, mitä elämä haluaa minulta. Miten voin palvella elämää parhaalla mahdollisella tavalla?”
Tärkeät mentorit
”Henkisellä polullani olen saanut tukea ja viisautta lukuisilta mentoreilta. Isäni kuolemasta käynnistyneessä sisäisen kasvun prosessissa olen saanut tietoa ja apua monilta viisailta.
Tärkeitä opettajiani ovat olleen muun muassa astrologi, tietoisuusohjaaja Kirsi Halla-Seppälä, Pyhä Nainen Akatemian perustaja, valmentaja Deepthi, kundaliinijoogaopettajat ja terapeuttini Tommi Kujala ja Emilia Vasko-Kujala, fysioterapeutti Risto Santala, homeopaatti Reeta Pohjonen, näkijä Niina-Matilda Kuusisto, itämerensuomalaisen viisaustradition opettaja Susanna Lendiera ja kehohoitaja Marko Korg.
En ole varsinaisesti etsinyt mentoreita, vaan he ovat tulleet kohdalleni oikeaan aikaan. Mentoreitani yhdistää heidän omistautumisensa elämäntehtävälleen. Se on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.
Olen saanut opettajiltani valtavan määrän erilaista tietoa ja taitoa. Moni oppi on suodattunut vuosien varrella minun näköisekseni.
On mielenkiintoista nähdä, mitkä asiat nousevat keskiöön, kun alan yhä vahvemmin mentoroida muita.”
Luonnon sykleissä
”Työpäivinäni maalaan ateljeellani Helsingin Katajanokalla. Taidetta on kahdenlaista: hengetöntä ja sellaista, jossa henki on läsnä.
Maalaaminen on minulle energian siirtoa. Parhaimmillaan kuva ikään kuin kanavoituu kauttani kankaalle.
Olen vuosien varrella oppinut sen, että tarvitsen luomisprosessille rauhaa ja aikaa. Kiire ei sovi minulle, sillä stressaantuneena ei ole tilaa uudelle.
Pyrin järjestämään itselleni myös tarpeeksi aikaa palautua ja olla hiljaisuudessa.
Hakeudun säännöllisesti luontoon kuljeskelemaan. Käyn kesäisin uimassa avovesissä ja talvisin avannossa. Myös haluni muuttaa kumpuaa halusta päästä ydinkeskustasta lähemmäs luontoa.
Luonnossa oleilu rentouttaa kehoani ja mieltäni. Luonto vahvistaa yhteyttäni näkymättömään todellisuuteen ja omaan biorytmiini.
Olemme sieluja, jotka ovat kokemassa tällä pallolla kehollista todellisuutta. Luonto vahvistaa ykseyden kokemustani. Pyrin yhä enemmän elämään luonnon sykleissä ja kunnioittamaan niitä.”
”Uskon siihen, että ihmiset löytävät uudenlaisen tavan elää sovussa.”Manuela Bosco
Rajat kirkastuivat
”Yksi tietoisuuden kohoamisen konkreettinen muutos arjessani on rajojeni kirkastuminen. Olen yhä tarkempi siitä, kelle tai mille annan aikaani.
Valitsen seurani ja sanon useimmin ehdotuksille ei kuin kyllä, liittyivätpä ne sitten työelämään tai vapaa-aikaan. Rajojen vaaliminen mahdollistaa minulle sen, että käytän elämäni siihen, minkä koen minulle merkitykselliseksi.
Kun aloitin vuosia sitten terapian, rajojen asettaminen oli ensimmäisiä teemoja, joista terapeuttini kanssa keskustelin.
Rajojen asettaminen ei ole aina ollut helppoa, mutta se on palkitsevaa. Mitä selvemmin olen rajani asettanut, sitä paremmaksi arkeni on muuttunut.
Rajat liittyvät läheisesti myös perhe-elämään. Elän aviomieheni kanssa kuusilapsisen uusperheen arkea. Päivämme eivät sujuisi, jollen pitäisi kiinni siitä, että minulla on oman työni lisäksi aikaa itselleni ja sille, minkä koen milloinkin tärkeäksi.
Vaikka olenkin ollut viimeisen vuoden kiinni yksivuotiaassa kuopuksessamme, olen silti voinut ottaa aikaa myös omalle luovuudelleni.
Pystyn olemaan parempi äiti, kun toteutan omaa intohimoani tai kun minulla on sellaista aikaa, jolloin joku ei akuutisti tarvitse minua koko ajan.
Uskon, että teemme lapsillemme karhunpalveluksen, jos olemme heitä kohtaan liian uhrautuvia. Silloin lapsetkin oppivat rajattomiksi. Sama koskee parisuhdetta – myös siinä on oltava tilaa molempien itsenäisyydelle.”
Seremoniatyöskentely
”Kundaliinijoogan ohella harjoitan säännöllisesti seremoniatyöskentelyä. Se on ikivanha työtapa tutkia tietoisuuttamme ja alitajuntaamme. Sen tavoite on oppia ymmärtämään, rakastamaan ja hyväksymään kaikkia puolia itsessämme, myös varjojamme.
Käytännössä seremoniatyöskentely on isolta osin meditointia ja mietiskelyä sekä vuoropuhelua suuremman kanssa. Kotonani on alttari, johon olen koonnut minulle tärkeitä asioita, kuten kiviä, valokuvia ja kukkia.
Minulla on arkiset rituaalit, joita voi kutsua seremoniatyöskentelyksi. Niihin kuuluvat muun muassa jokapäiväinen hiljentyminen alttarini edessä ja kynttilöiden sytyttäminen.
Teen säännöllisesti myös pidempiä seremonioita esimerkiksi kuun kierron mukaan. Silloin työskentelen ajanjakson teeman mukaisesti.
Seremoniatyöskentely on tuonut elämääni järjestystä. Kun hiljennyn ajatusteni äärelle, ne eivät ole enää pääni sisällä yhtenä suurena möykkynä, vaan mieleeni tulee järjestystä ja kirkkautta.
Voin jättää murheeni ja tietoisuuteeni nousseet asiat jonkun suuremman käsiin. Sisäinen antautumisen tila luo levollisuutta ja luottamusta.
Seremoniatyöskentelyn avulla olen pystynyt käsittelemään myös ylisukupolvisia traumoja, joita me kaikki kannamme. Olen työstänyt muun muassa häpeääni ja turvattomuuden tunnettani.
Ne jatkavat kulkuaan sukulinjassa usein niin pitkään, kunnes joku on valmis kohtaamaan tunteet kehollisella tasolla.
Tunteiden tunteminen, kohtaaminen ja syvä tiedostaminen lisää myötätuntoa ja anteeksiantoa vanhempiamme, isovanhempiamme ja kaikkia esivanhempiamme kohtaan.”
Olemme yhtä
”Ylisukupolvisten traumojen työstäminen on tärkeää, sillä elämme erityistä aikakautta. Astrologisesti olemme siirtyneet kalojen ajasta vesimiehen aikaan.
Uutta aikaa leimaa ymmärrys siitä, että olemme kaikki yhtä ja erillisyys on vain illuusio. Uskon siihen, että ihmiset tulevat löytämään uudenlaisen tavan elää sovussa keskenään. Elämme sydämen avautumisen aikaa.
Olemme eläneet voimakkaasti maskuliinisessa maailmankuvassa. Nykyään yhä useampi ihminen on tiedostava ja avoin myös henkiselle todellisuudelle.
Monet ymmärtävät jo, että ympärillämme on koko ajan myös henkinen ulottuvuus.
Uskon siihen, että tiede tulevaisuudessa osoittaa muun muassa kvanttifysiikan avulla todeksi monia sellaisia asioita, joista pyhät kirjoitukset ovat kertoneet jo kauan sitten.
Meitä on hallinnut vuosituhansien ajan patriarkaalinen malli, jossa toimintaamme ohjaa ainoastaan rationaalinen mieli. Nyt olemme siirtymässä feminiiniseen suuntaan, jossa toimimme enemmän sydämen mukaan.
Meissä on kaikissa sukupuolesta riippumatta sekä maskuliininen että feminiininen puoli. Pahoinvointi johtuu siitä, että nämä puolet ovat epätasapainossa.
Liian voimakas maskuliinienergia on luonut sotia, väkivaltaa, kilpailua ja häpeää. Maskuliinienergian lisäksi tarvitsemme feminiiniä, luovaa, hoitavaa ja pehmeää energiaa.
Ihmiskunta kaipaa kipeästi myötätuntoa ja ymmärrystä siitä, että olemme kaikki syvällä tasolla yhtä ja yhteydessä toisiimme. Näin yhteinen tietoisuutemme pääsee nousemaan kohti rauhanomaisempaa ja luovempaa olemisen tilaa.”
Manuela Bosco
on kuvataiteilija, kundaliinijoogaopettaja, puhuja, mentori, näyttelijä ja entinen huippu-urheilija. Puoliksi italialainen Manuela asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat aviopuoliso muusikko Tuure Kilpeläinen ja 9-, 7-, 4- ja 1-vuotiaat lapset sekä Tuuren 19- ja 16-vuotiaat lapset.
Helmikuussa avautui Helsingin Ullanlinnaan kundaliinijoogakoulu, jossa Manuela opettaa. Kesäkuussa aukeaa hänen taidenäyttelynsä Nauvoon. Syksyllä 2024 Manuelalta ilmestyy luovuutta ja luonnon syklisyyttä käsittelevä kirja kirjailija Noora Mustajoen kirjoittamana. Kirjan ilmestymisen aikoihin avautuu samasta teemasta näyttely Gumbostrand Konst&Form -galleriassa.
