Malala Yousafzai yritettiin murhata, kun hän oli bussissa matkalla koulusta kotiin – nykyisin häntä ihailee koko maailma, myös Sanna Marin

Sanna Marin julkaisi Instagram-tilillään 18. toukokuuta kuvan, jossa hän kohtasi suuresti ihailemansa henkilön. Maailmaa puhujakeikoilla kiertävä entinen pääministeri kertoi postauksessaan, millainen kunnia oli saada kohdata Malala Yousafzai, 27.

Pakistanilainen ihmisoikeusaktivisti poseeraa kaverikuvassa itsevarmasti suomalaisvaikuttajan rinnalla. Nykyään Malalalla on mahdollisuus ujostelemattomaan katseeseen. Naisen olisi tullut luoda silmänsä alas ja vaieta kulttuurissa, jossa hän kasvoi. Sellaista elämää ei kuitenkaan oltu tarkoitettu Malalalle, jolla on rohkean leijonan sydän.

Malala syntyi heinäkuussa 1997 pataaniheimoon kuuluvien Ziauddin Yuosafzain ja tämän vaimon Toor Pekain esikoiseksi. Synnytys tapahtui kotona, sillä sairaalakäyntiin ei riittänyt varoja.

Pari oli odottanut aiemminkin lasta, mutta tämä oli syntynyt heidän surukseen kuolleena. Nuorta perhettä ympäröivä yhteisö ei nähnyt Malalan syntymässä mitään juhlan aihetta. Päin vastoin, tyttölapsi tarkoitti perheelle riippakiveä.

Onnellinen isä oli toista mieltä. Hän iloitsi uudesta elämästä koko sydämestään ja sai myös ystävänsä käännytettyä iloitsemaan. Siksi Malala sai syntymänsä johdosta lahjoja samalla tavoin kuin vaikkapa hänen pikkuveljensä Khushal kahta ja Atal seitsemää vuotta myöhemmin.

Myös Malalan nimi merkitsi eräänlaista lahjaa. Se viittasi Maiwandin Malalaihin, jonka nimi elää pataanien kulttuurissa legendana. Tämä nuori nainen kannusti 1880-luvulla afgaanijoukot lyömään brittiprikaatit.

Traagisesti taistelussa kuollut neito symboloi pataaneille heimon ylpeyttä ja muistuttaa Jeanne D’Arcin kaltaista, myyttistä hahmoa. Isä näki Malalassa samanlaista sankaruutta jo tytön ollessa pieni.

”Isä sanoi aina, että Malala on vapaa kuin taivaan lintu”, Malala kertoo yhdessä Christina Lambin kanssa kirjoittamassaan omaelämäkerrassa Minä olen Malala – Koulutyttö jonka Taliban yritti vaientaa.

Lapsuudenkoti Swatin laaksossa oli köyhä. Juoksevasta vedestä ei auttanut kuin haaveilla ja valoa saadakseen piti turvautua öljylamppuun. Vasta Malalan päästyä kouluikään perheellä oli varaa esimerkiksi sähköön, jonka jälkeen taloon saatiin uusi ilonaihe eli televisio.

Materiaa enemmän perheessä oli sivistystä. Malalan isä oli opettaja, joka työskenteli perustamassaan yksityiskoulussa ja opetti niin tyttöjä kuin poikia. Se herätti vanhoillisesti ajattelevassa väessä pahaa verta. Uskonoppineet kävivät kolkuttelemassa koulun ovea ja vaatimassa tyttöjen opintien katkaisemista. Siihen Ziauddin Yuosafzai ei myöntynyt. Hänestä tieto kuului kaikille sukupuolesta riippumatta.

Isän näkemystä vahvisti Malalan opinhalu. Tämä ahmi kirjoja ja opetteli innokkaasti vieraita kieliä, kuten englantia.

Juhlapäivinä naisilla ja tytöillä oli tapana koristella kätensä hennakuvioilla, mutta Malala ystävineen käänsi selkänsä perinteisille kukka-aiheille. Sen sijaan tytöt piirsivät hennalla käsivarsiinsa matemaattisia kaavoja.

Myös journalismi puhutteli Malalaa. Kun perheellä oli jo televisio ja dvd-soitin, hän sai lahjaksi pinon amerikkalaisen Ruma Betty -televisiosarjan jaksoja. Glamouria tihkuvaan muotilehteen töihin päätyvän Bettyn tarina kiehtoi Malalaa. Ehkä hänkin voisi päästä kokeilemaan siipiään jonakin päivänä!

Tilanne ei kuitenkaan näyttänyt tyttöjen kannalta hyvältä. Talibanit saivat yhä vankemman jalansijan Pakistanissa, mikä merkitsi naisten elinpiirin kuihtumista.

Naisia esittävät mallinuket retuutettiin pois näyteikkunoista. Kauneussalongit ja kampaamot suljettiin ja naisten liikkumista kavennettiin. Enää naisilla ei ollut oikeutta kulkea kaupungilla kuin sukulaismiehen seurassa koko keho peitettynä.

Cd- ja dvd-levyt piti tuikata tuleen paheellisina. Talibanien vahvin viha kuitenkin kohdistui koulutukseen. Vain Koraanin opeilla oli heistä merkitystä, eikä naisilla ollut oikeutta syventyä edes niihin.

Talibanien aiheuttama kaaos kattoi yhä useampia elämän alueita ja kulminoitui pääministeri Benazir Bhutton murhaan 2007. Se ravisteli kymmenvuotiaan Malalan sisintä, sillä juuri pääministerinainen oli ollut hänen roolimallinsa. Sitä paitsi välillä jopa hänen perheensä oli paettava levottomuuksia.

Näihin aikoihin isä Ziauddin sai yhteydenoton Peshawarissa brittiläisen BBC-televisio- ja radioyhtymän kirjeenvaihtajana toimivalta ystävältään. Tämä etsi naisopettajaa tai koulutyttöä bloggaamaan kanavan urdunkielisillä sivuilla elämästä Talibanin alaisuudessa. Malala tarjoutui heti tehtävään.

Esikuvaksi 11-vuotiaalle Malalalle annettiin hollantilaisen, juutalaisvainoissa kuolleen Anne Frankin päiväkirja toisen maailmansodan ajalta. Malalan salanimi oli Gul Makai, joka on eräässä pataanien kansantarussa esiintyvä neuvokas neito.

Malala tarttui oivaltavasti arjen aiheisiin ja kertoi esimerkiksi siitä, millaista on pukeutua burkaan tai karttaa värillisten vaatteiden käyttämistä. Blogi kiinnosti yleisöä ja siitä keskusteltiin BBC:n radio-ohjelmissa.

Malala ja hänen perheensä eivät kuitenkaan huolestuneet huomiosta. Ei kai kukaan saisi päähänsä hyökätä lapsen kimppuun?

Parrasvaloihin Malala astui nimimerkkinsä suojasta vähitellen. Näin kävi esimerkiksi silloin, kun Punjabin maakunnan pääministeri Shahbaz Sharif kutsui hänet puhumaan tyttöjen koulutuksesta Lahoreen. Malalan äitiä julkisuus pelotti, isä taas näki sen mahdollisuutena edistää myös muiden tyttöjen koulutusmahdollisuuksia. Tässä vaiheessa perheen kotipuhelimeen kuitenkin jo soitettiin uhkailupuheluita.

Kun Malala oli palaamassa lokakuussa 2012 koulubussilla kotiin, se pysäytettiin. Sisään astui kaksi nuorta miestä, jotka kysyivät tuikeasti, kuka matkustajista on Malala. Saatuaan vastauksen miehet ampuivat kohti tytön päätä. Malala oli silloin 15-vuotias. Taliban ilmoitti olevansa iskun takana.

Malala selviytyi hengissä sairaalaan. Luoti oli kuitenkin onnistunut pirstomaan pääkalloa, ja näin luunsiruja oli levinnyt aivoihin. Myös muita lapsia haavoittui murhayrityksessä. Malala joutui vaaralliseen leikkaukseen. Sitä ei uskallettu tehdä Pakistanissa, joten Malala siirrettiin hoitoa varten Britanniaan.

Viikon kuluttua ampumisesta hän heräsi koomasta birminghamilaisessa Queen Elizabeth -sairaalassa. Vähän sen jälkeen hänen vanhempansa taistelivat itsensä työllä ja tuskalla tyttärensä luokse tukemaan tätä kuntoutumisessa.

Toipumisprosessi osoittautui raskaaksi. Malala oli aluksi sekava eikä hahmottanut, missä oli. Hänen kasvojensa toinen puoli oli halvaantunut ja kivut raastoivat kehoa.

Toipuminen edistyi pienin askelin. Samalla Malala kohtasi kulttuurisokin uudessa elinympäristössään.

Brittiläiset televisio-ohjelmat järkyttivät häntä uskaliaisuudellaan. Sairaalan henkilökunnan hyväntahtoisuudessaan nuorelle tytölle hankkimat vaatteet näyttivät täysin toisenlaisilta kuin asut, joihin Malala olisi Swatin laaksossa uskaltautunut pukeutumaan.

Ensijärkytyksen jälkeen Yousafzain perhe asettui Birminghamiin ja Malala aloitti opintiensä koulussa, jossa tyttöjä kannustettiin tukahduttamisen sijaan. Kamalista tapahtumista huolimatta Malala tunsi kiitollisuutta saatuaan sanomansa tyttöjen koulutuksen merkityksestä maailman tietoisuuteen.

Brittiläisen yhteiskunnan merkkihenkilöt parlamentin jäsenistä arkkipiispaan halusivat tavata hänet. Televisiossa Yhdysvaltain silloinen presidentti Barack Obama tuomitsi Malalaan kohdistuneen hyökkäyksen raukkamaiseksi terrorismiksi. Suurimmaksi tunnustukseksi kuitenkin kohosi Nobelin rauhanpalkinto 2014. Malala on tähän mennessä nuorin henkilö, joka on saanut arvostetun palkinnon.

Muita kansainvälisiä tunnustuksia on satanut hänelle yli 40. Mukaan mahtuu kunniatohtorin arvo.

Malalan elämä on kulkenut Britanniassa leppeämpiä polkuja kuin Pakistanissa. Hän on opiskellut Oxfordissa filosofiaa, taloustieteitä ja politiikan tutkimusta. Lisäksi hän on kasvanut tytöstä naiseksi ja solminut avioliiton pakistanilaistaustaisen krikettivaikuttajan Asser Malikin kanssa 2021.

Aiemmin Malala jakoi sangen kriittisiä näkemyksiä avioliitosta, mutta ne liittyivät lähinnä järjestettyihin liittoihin ja naisen asemaan liki pitäen kauppatavarana. Asser sen sijaan on hänen sydämensä valittu.

Tärkein elämäntyö liittyy edelleen tyttöjen koulutuksen edistämiseen. Jo olleessaan 16-vuotias Malala pääsi puhumaan tyttöjen koulutuksesta Yhdistyneiden kansakuntien kokoukseen 12. heinäkuuta 2013.

Media nimesi päivän Malala-päiväksi. Hänen syntymäpäivänsä on myös 12. heinäkuuta.

”Malala-päivä ei ole minun päiväni. Se on jokaisen naisen, tytön ja pojan päivä, jotka ovat puolustaneet oikeuksiaan”, ihmisoikeusaktivisti on kommentoinut nimikkopäiväänsä.

Nykyään Malalan nimeä kantava säätiö kerää rahaa ja perustaa tytöille kouluja kehittyviin maihin, kuten Afganistaniin, Bangladeshiin ja Nigeriaan. Toimintaa riittää Aasian lisäksi Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Malala itse nousee sanomansa valovoimaisimmaksi soihdunkantajaksi, joten hän vierailee tiuhaan nimeään kantavissa kouluissa. Työ ei ole helppoa.

”Esimerkiksi Nigeriassa olen törmännyt tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät uskalla lähettää tyttäriään kouluun. He pelkäävät näille käyvän huonosti.”

”Koulu on tytöille kuitenkin tärkeä. Tilanteen parantamiseksi tarvitaan koko kansainvälisen yhteisön sitoutumista”, Malala sanoi CNN-televisiokanavan haastattelussa noin vuosi sitten.

Työsarkaa riittää, mutta hän on omistautunut asialleen.

Tulevaisuus on Malalalle avoin, ja hän on myöntänyt tuntevansa siitä paineita, kuten muutkin nuoret.

Malala elää edelleen Britanniassa, jonka vehreyteen ja viileään säähän hän on mieltynyt. Voguen haastattelussa hän on pohdiskellut myös rakkaaseen Pakistaniin paluuta. Hän on kaivannut vuoristoa ja basaarien värikylläisyyttä.

Ehkä paikalla ei kuitenkaan ole suurin merkitys. Tärkeintä on olla siellä, missä Malala pystyy parhaiten vaikuttamaan maailman tyttöjen asemaan.

Henkilökuva on julkaistu Eeva-lehdessä 10/2024.