Liisa, 64, kävelee Santiago de Compostelaan kerta toisensa jälkeen: ”Pyhiinvaellusreitillä ajatukset selkiytyvät”
Irtiotto
Liisa, 64, kävelee Santiago de Compostelaan kerta toisensa jälkeen: ”Pyhiinvaellusreitillä ajatukset selkiytyvät”
Liisa Suntio kävelee Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin jo yhdeksättä kertaa. 150 kilometrin kävely irrottaa hänet yksityisyrittäjän arjesta.
Teksti

Kuvat

Julkaistu 16.6.2023
Kauneus ja Terveys

”Ensimmäiselle vaellukseni lähdin ystäväni houkuttelemana vuonna 2010. Se oli niin sanottu Portugalin-reitti, josta kuljin Espanjan puolella kulkevasta osuudesta viimeiset 150 kilometriä. Pidän Espanjan kulttuurista ja luonnossa liikkumisesta. Myös pyhiinvaellus kulttuurisena ja historiallisena asiana kiinnosti.

Camino de Santiago on yksi kristillisen maailman tärkeimmistä pyhiinvaelluksista. Ensimmäiset tiedot munkkien suorittamasta pyhiinvaelluksista ovat 1135-luvulta. Vaellukset päättyivät aina Santiago de Compostelan katedraaliin. Nykyisin valittavissa on lukuisia eripituisia ja -asteisia reittejä eivätkä kaikki päädy katedraaliin. Valtaosa vaeltajista, kuten minä, kävelee vain jonkin osan reiteistä. Päivämatka on usein 15–30 kilometriä ja koko reissu kestää noin viikon.

Kolme kysymystä

Liisa Siuntio, 64, on hammaslääkäri, joka lähtee 9. kerran vaeltamaan Camino de Santiagon pyhiinvaellusreitille.

1. Mitä pohdit eniten ennen irtiottoa? Halusin kokea uutta ja irrottautua yksityis­yrittäjän ja työnantajan arjesta.

2. Mikä huolestutti? Ensimmäiselle vaellukselle lähtiessä jännitti, miten jaksan kävellä ja millainen ryhmä on.

3. Miten tämä ratkesi? Tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja kestän epämukavuutta. Jos ei jaksa kävellä, matkaa voi jatkaa vaikka bussilla.

Aamuisin lähtö oli kello yhdeksän, vaikka edellisen päivän väsymys vielä painoi. Aamiaisella käytiin läpi päivän reitti. Reitillä ei aina ollut paikkaa, josta saisi tankattua. Vessojakin oli harvassa.

Alussa jalkoihin tuli rakkoja, välillä satoi kaatamalla, välillä taas aurinko porotti kuumasti. Vaeltaminen antoi kuitenkin varmuutta oman itseni kanssa – tästäkin selvisin. Matkalla käytyjen keskustelujen avulla sain omiin asioihini uutta näkökulmaa. Niinpä jo seuraavana vuonna ilmoittauduin uudelle vaellukselle.

Vaeltaminen antoi kuitenkin varmuutta oman itseni kanssa – tästäkin selvisin.

Seuraava kohde oli ranskalainen reitti. Tämän reitin viimeistä 150 kilometrin matkaa olen vaeltanut nyt neljä kertaa. Kolmas vaeltamani reitti on Baskimaalla kulkeva pohjoinen reitti, josta kävelen nyt neljättä kertaa ensimmäiset 150 kilometriä.

”Kyse on myös itsensä kanssa etenemisestä”, Liisa sanoo.

Ensimmäiselle matkalle otin mukaan liikaa tavaraa. Vaelluksella voi hyvin mennä samalla t-paidalla muutaman päivän eikä iltaisin tarvita hienoja vaatteita. Otan aina mukaan kahdet vaellukseen sopivat kengät, jotka on sisäänajettu ennen matkaa. Lisäksi laitan lampaanvillaa kenkien kärkiin estämään kynsien irtoamisen. Rakkuloita voi estää rakkolaastareilla. Päiväreppuun pakkaan päähineen, vesipullon, pähkinöitä ja hedelmiä, aurinkovoidetta ja särkylääkettä. Vaellussauvoista on apua.

Aamulla lähdetään yhdessä, mutta päivän mittaan ryhmä usein hajaantuu.

Olen osallistunut Viandante-matkanjärjestäjän matkoille, joten bussi vie tavarat kylästä toiseen ja majoitus on ennalta varattu. Ryhmä muodostuu monenlaisista mutta samanhenkisistä ihmisistä. Aamulla lähdetään yhdessä, mutta päivän mittaan ryhmä usein hajaantuu. Pariskunnat tai kaveriporukat menevät keskenään, osa haluaa olla yksin. Usein tavataan lounaalla tai viimeistään illallisella.

Matkaan voi lähteä myös omatoimisesti rinkka selässä ja yöpyä kuntien ylläpitämissä albergueissa eli yhteismajoituksissa, joissa maksu on vapaaehtoinen.

Liisa on matkaillut ryhmän kanssa.

Vaelluksessa on kyse kivojen paikkojen lisäksi etenemisestä myös itsensä kanssa. Askel askeleelta keskitytään vain kävelemiseen, koska jo perille pääseminen joka päivä on tärkeää. Se auttaa omien ajatusten selkiyttämistä. Minulla on ollut elämässäni isoja asioita hallittavana: yritys, jossa on useita työntekijöitä ja vanhempieni kuolemat. Oman hammaslääkärivastaanoton lisäksi olin muutamia vuosia sukuni omistaman sahan osaomistaja ja hallituksen jäsen.

Askel askeleelta keskitytään vain kävelemiseen, koska jo perille pääseminen joka päivä on tärkeää.

Nyt takana ovat paljon stressiä aiheuttaneet koronavuodet. Toimin oman työni ohessa koko vuoden 2021 Helsingin kaupungin epidemiologisen yksikön tartunnanjäljityksen lääkäritiimissä. Samana vuonna aloin rakennuttaa vapaa-ajan asuntoa lapsuusmaisemiin.

Vuonna 2022 toteutui pitkäaikainen haaveeni, yritykseni sukupolvenvaihdos, kun hammaslääkäriasemani siirtyi poikani omistukseen. Odotan tämän vuoden reissun antavan taas uusia ajatuksia tämänhetkisten asioiden käsittelyyn.”

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 06/2023.

Kommentoi +