Leo Stranius kokeili, mitä hän tekisi, jos jäljellä olisi 101 päivää
Tietokirjailija Leo Stranius kirjoitti päiväkirjateoksen, jossa hän kertoo, miltä tuntuisi elää elämänsä 101 viimeistä päivää ja miten kokeilu hänen elämäänsä vaikutti.
Tietokirjailija Leo Stranius päätti kokeilla, miltä tuntuisi elää elämänsä viimeiset 101 päivää. Hänen päiväkirjateoksensa 101 onnen päivää kertoo vuoden 2022 syksystä ja siitä, miten kokeilu hänen elämäänsä vaikutti.
Mikä johdatti sinut kokeiluun?
”Olen aina pelännyt kuolemaa, en varsinaista tapahtumaa vaan sitä, että kaikki loppuu ja jälkeen ei jää mitään. Kun olen tunnistanut elämän rajallisuuden, olen toisinaan pohtinut, että jos edessäni olisi elämäni viimeinen vuosi, mihin asioihin keskittyisin.
Konkreettinen kimmoke sadan päivän kokeiluun tuli Fausto Brizzin romaanista 100 onnen päivää, jossa kuvataan päähenkilön sataa viimeistä päivää. Kirja teki minuun vaikutuksen, ja halusin kokeilla itsekin kolmen kuukauden ajan, miltä tuntuisi elää ikään kuin päiväni olisivat rajatut.”
Mitä onni sinulle tarkoittaa?
”Sitä, että saan tehdä merkityksellisiä asioita ja että arki on enemmän sitä, että saan kuin että pitää tai joutuu. Se on vapautta.
Onnea on olla läheisten kanssa, ja että olen terve, voin hyvin ja jaksan. Onni on luottamusta siihen, että elämä kantaa. Se tarkoittaa myönteisiä tuntemuksia ja kiitollisuutta siitä, mitä elämä tarjoaa. Elämän viimeisiä päiviä ei kannata elää säästellen.”
Miten arjen rutiinit auttoivat sinua kokeilussa?
”Rutiinien voima perustuu siihen, etten tarvitse niihin tahdonvoimaa tai päätöksentekoa vaan ne tapahtuvat lähes automaattisesti.
Kun kehittää pieniä hyviä rutiineja, kuten pyöräilee joka päivä töihin tai tekee seitsemän minuutin lihaskuntotreenin, ajan oloon niistä kertyy huimia tuloksia hyvinvoinnin kannalta.
Tein seitsemän minuutin lihaskuntotreenin joka päivä vuonna 2020. Huomasin kokeiluni aikana, että kun rutiineista tulee vahvoja, niitä saattaa tehdä jääräpäisesti, oman jaksamisen ja läheisten sietämisen uhallakin.
Jos olo tuntuu kipeältä, on maltettava hellittää.”
Miltä päiväkirjan pitäminen päivittäin tuntui?
”Kaikki kirjoittaminen auttaa ajattelun ja oman elämän jäsentelyssä. Kirjasin myös päivittäiset tekemiseni ylös ja tilastoin ne. Se on hyvin palkitsevaa.
Vuoden päätteeksi on sadonkorjuun aika, jolloin näkee, kuinka monta kilometriä onkaan pyöräillyt, kuinka monta tuntia onkaan viettänyt lasten ja puolison kanssa tai töiden parissa.
Ajattelen, että arvoni punnitaan kalenterin käytössä. Kun näen, mihin aika kuluu, voin arvioida, onko se juuri sitä, mitä elämältäni haluan.”
Miten yhdistit henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen näkökulman?
”Mietin, kääntyisinkö kokeilussani kohti sisintäni ja jäisikö isompi missioni planeetan puolesta toimimiseksi sen jalkoihin. Mitään yksinkertaista kikkaa ristiriidan ratkaisemiseksi en löytänyt. Yritän säilyttää asiassa tasapainon.
Jos yksilö voi hyvin, hän kykenee varmemmin tekemään töitä planeetan ja toisten eteen. Jos vain kurittaisi itseään tai lakkaisi huolehtimasta itsestään, toimiminen itseään suurempaa tarkoitusta varten muuttuisi hyvin raskaaksi.”
Miten ajatuksesi tai asenteesi muuttuivat 101 päivän myötä?
”Oli yllättävää, kuinka vähän radikaaleja elämänmuutospaineita projektista seurasi. Ymmärsin, että on tärkeää tarttua hetkiin. Tähtihetkiä olivat lopulta varsin pienet asiat, kuten lasten iloksi toteutettu kyllä-päivä, jolloin teimme heidän toivomiaan asioita.
Pieniä hetkiä voi luoda lähes kuka tahansa jo nyt. Ei pidä odottaa eläkepäiviä tai sitä, että olisi enemmän rahaa.
Tunsin syvää levollisuutta siitä, että olen saanut tehdä elämässä juuri sitä, mitä olen halunnutkin. Kokeilun jälkeen tunsin myös kiitollisuutta siitä, että saan elää tällaista jatkoaikaa, jossa kaikki hyvä on ekstraa.”
Ninni Sandelius
Leo Stranius: 101 onnen päivää. Into 2024.
