Laura Voutilainen raivostui, kun kuuli siskontyttö Yasmine Yamajakon olleen vuosia koulukiusattu: ”Yassu on kuin oma lapseni”
Yasmine Yamajako on kulkenut pitkän tien syrjitystä tytöstä musikaalin päärooliin. Hänen tätinsä Laura Voutilainen on siitä ylpeä ja liikuttunut. Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä elokuussa 2023.
Kaksi laulajaa ja artistia, Laura Voutilainen, 48, ja Yasmine Yamajako, 32, katsovat toisiaan lämpimästi hymyillen kahvilan pöydän yli. Laura on Yasminen täti, ja heidän välinsä ovat aina olleet läheiset. Kun Lauran Elise-sisko sai Yasminen, Laura oli kuusitoistavuotias.
”Muistan hyvin kirkkaasti, kun menimme katsomaan tätä ihmettä, perheen ensimmäistä lapsenlasta. Hän oli ihanan värinen, ja hänellä oli ihmeelliset, vinot silmät.”
Kun Yasmine elokuussa esiintyy Pienen merenneidon Arielina, hän on ensimmäinen tummaihoinen nainen pääroolissa Helsingin kaupunginteatterin isolla näyttämöllä. Yasminesta tuntuu merkittävältä ja ihmeelliseltä, että hän saa olla Ariel.
”Saan olla lavalla ja näyttää, että se on normaalia. Tuntuu, että olen siellä, missä minun kuuluu olla. Kun olin pieni, olisi ollut arvokasta nähdä itseni kaltaisia ihmisiä tekemässä sitä, mitä minä teen nyt.”
”Ajattele, sinun edessäsi on nyt niitä lapsia, jotka näkevät! Näin sen piti mennä. Nyt on sen aika”, Laura vastaa.
”Kun kuulin myöhemmin, millaista Yassulla oli koulussa ollut, minussa syttyi hirveä raivo.”
Ala-asteen päättävässä leirikoulussa luokan suosituin tyttö itkee lohduttomasti, koska Y on laitettu hänen kanssaan samaan huoneeseen.
Välitunneilla Y kävelee tuttuun tapaan vessakoppiin kuuntelemaan Walkmanilta laulajatätinsä levyä ja kuvittelee itsensä auvoiseen tulevaisuuteen, jossa hän on lavalla, ja kuuluu.
Kun Yasmine aloitti koulunkäynnin Espoossa, hän oli koulun ainoa tummaihoinen lapsi. Hän ei ymmärtänyt, että häntä syrjittiin, eikä siksi puhunut asiasta kotona.
”Musiikki ja taide olivat pakopaikkani, fantasiamaailmani ja unelmani. Halusin pois koulusta. Päiväkirjani ovat täynnä merkintöjä siitä, että halusin vain mennä keikoille.”
Yasmine ei osannut kertoa kokemastaan myöskään tädilleen Lauralle, jota hän ihaili ja jonka musiikki toi hänelle lohtua.
Lauralle taas oli normaalia, että perheeseen kuului erivärisiä ihmisiä. Nyt hän sanoo, että eli luulokuplassa. Hän kuvitteli, että pääkaupunkiseudulla olisi ollut ihan ookoo olla muunvärinen kuin vaaleaihoinen.
”Kun kuulin myöhemmin, millaista Yassulla oli koulussa ollut, minussa syttyi hirveä raivo. Leijonaemon suojeluvaisto herää edelleen, kun kuulen Yassun syrjimisestä. Hän on kuin oma lapseni”, Laura sanoo.
Yasmine on tajunnut vasta aikuisena, kuinka syrjiviä hänen kokemuksensa olivat. Mieleen on palautunut kipeitä, selkeitä tapahtumia.
Hän kirjoittaa esseessään, miten pyysi luokan diskossa poikaa tanssimaan ja tämä kieltäytyi. Ja miten hänelle viestitellyt poika oli pyytänyt yhteistä tuttua kertomaan, ettei haluakaan jatkaa viestittelyä, koska ei pidä ihmisistä, joita nimittää n-sanalla.
”Muistoihin liittyy paljon häpeää. Mieleni toimi niin, että unohdin ne.”
Yasminen musiikista saama turvapaikka on tuttu myös Lauralle. Musiikki on aina ollut hänen intohimonsa, ainoa, mitä hän on halunnut tehdä.
”Könötin nuorena sellon varressa tunnista toiseen. Lauloin ja tanssin ja kasasin omia esiintyjäryhmiä. Kaikki murrosikäisen huolet ja murheet olivat poissa, kun soitin selloa. Silloin ei tarvinnut miettiä muuta.”
”Kadulla kaikki halusivat puhua Lauran kanssa. Minua se ärsytti.”
Läpimurtonsa Laura teki vuonna 1994, heti esikoisalbumillaan. Kun Yasmine oli lapsi, täti oli jo tähti. Vapaapäivinään Laura kuitenkin saattoi viedä Yasminea ja tämän veljiä kouluun.
”Kadulla kaikki halusivat puhua Lauran kanssa. Minua se ärsytti”, Yasmine kertoo.
Laura muistaa omien poikiensa kokeneen myöhemmin saman ärsytyksen.
Laura saattoi tulla siskonsa perheen luokse Espooseen suoraan keikalta, vaikka aamuyöllä.
”Oli jännittävää, kun yöllä tehtiin jauhelihakastiketta, ja sain tulla maistamaan. Olisin halunnut valvoa, kun Laura oli tulossa, mutta sain käydä vain tervehtimässä. Laura oli menevä ja rempseä.”
Yasmine kertoo, että hänen äitinsä mielestä hänessä on paljon samaa kuin Laurassa.
”Olisiko niin, että meissä molemmissa on pippuria?”, Laura kommentoi.
Tätinsä tavoin Yasmine harrasti musiikkia pienestä asti, soitti kontrabassoa ja lauloi kuoroissa. Laura muistaa, miten hän valmensi kahdeksanvuotiasta sisarentytärtään lastenlaulukilpailua varten. Eräs Lauran keikka Savoyssa oli Yasminelle suuri hetki.
”Olin neli- tai viisivuotias. Näin Lauran siellä lavalla, ja siellä oli valot, musiikki ja tanssijoita. Olin niin onnellinen ja ajattelin, että tuota haluan tehdä nyt ja heti ja aina.”
Kahdeksannella luokalla Yasmine lauloi ensi kertaa koko koulun edessä. Hän kirjoittaa esseessään näin:
Kaikki tuntuu kääntyvän ylösalaisin yhdessä yössä. Y pyydetään istumaan keskellä koulun aulaa sijaitsevalle tiskille, joka on varattu suosituille oppilaille.
Y:n ei enää tarvitse maksaa muiden ranskalaisia päästäkseen samaan pöytään Mäkkärissä. Hän saa päivä päivältä enemmän huomiota, eikä saa siitä tarpeekseen. Ala-asteen vessakopin unelmat alkavat käydä toteen.
17-vuotiaana Yasmine valittiin lähes tuhannen hakijan joukosta päärooliin High School Musicaliin Helsingin kaupunginteatterissa.
Kun Laura Voutilainen teki ensimmäisen singlensä 17-vuotiaana, oli nuorella laulajalla kaksi tietä: iskelmä tai suomirokki. Laura halusi laulaa, joten hän valitsi iskelmän. Musiikkimaailma oli kuitenkin vanhakantainen. Harvalukuinen joukko miehiä päätti, kuka sai levyttää ja mitä.
”Tässä on tää biisi. Laula tämä, minulle sanottiin. Kokeilin, ja se toimi. Sitten huomattiin, että ai, siitä tulikin hitti”, Laura kuvailee karrikoiden.”
”Yritin räpiköidä siinä tilanteessa, koska halusin tehdä musiikkia omaehtoisemmin. Jouduin auraamaan tietäni vanhojen rakenteiden sisällä.”
Laura pitää käänteenä Jenni Vartiaisen läpimurtoa vuonna 2005. Valtavirtaan oli alkanut liittyä myös uusia musiikkigenrejä, ja tekemisen lähtökohdaksi nousi artisti. Se oli sitä, mitä Laura halusi tehdä.
Yasmine aloitti uransa aiempaa pirstaleisemmassa musiikkimaailmassa ja haki pitkään itseään taiteilijana.
”Olemme puhuneet Lauran kanssa paljon tasapainottelusta. Minulle on tärkeää pysyä uskollisena itselleni. Se vaatii paljon rohkeutta”, Yasmine sanoo.
Parikymppisenä Yasminesta tuli hetkessä tunnettu. Ensin hän päätyi laulamaan taustoja huippusuositun räppärin Cheekin eli Jare Tiihosen Sokka irti -levylle.
Laura ja Yasmine nauravat vedet silmissä, kun he muistelevat levyn jälkeisiä tapahtumia. Cheek soitti ja pyysi Yasminea esiintymään kanssaan kappaleeseen Syypää sun hymyyn ja soitti hänelle.
Yasmine oli juuri saanut ajokortin ja oli ajamassa silloisen poikaystävänsä kanssa mummolaan. Puhelin soi, ja poikaystävä vastasi.
”Joku Jari soittaa.”
”En minä tunne ketään Jaria”, Yasmine vastasi.
Sitten seurasi kutsu festivaalikeikalle Cheekin kanssa. Keikka järjestettiin Himoksella, ja Yasmine lähti matkaan kaverinsa kanssa.
Matkalla parivaljakko eksyi. Yasmine soitti hädissään Lauralle, koska tiesi tätinsä ajaneen Suomea ristiin rastiin. Laura opasti Yasminen perille, ja tämä ehti kuin ehtikin paikalle ajoissa. Täti antoi muitakin neuvoja.
”Olet keikalla töissä, tee asiat oikein. Huolehdi etukäteen siitä, että palkkio-, majoitus- ja muut asiat ovat kunnossa. Olin aika tiukkana”, Laura muistelee.
Cheekin kanssa esiintymisten jälkeen Yasmine kiersi festivaaleja ja sai huomiota. Hän kuuli itseään kutsuttavan Suomen Rihannaksi.
Yasmine sai myös levytyssopimuksen ison levy-yhtiön kanssa. Hän ei kuitenkaan voinut hyvin. Hän uupui, ja hänen hermostonsa oli ylivirittynyt. Hänellä oli hengitysvaikeuksia ja ääniongelmia, eikä hän pystynyt laulamaan.
Mitään fyysistä vikaa ei löytynyt. Yasmine teki kuitenkin omat ratkaisunsa, purki muun muassa levytyssopimuksensa.
”Olin kasvokkain epävarmuuden ja riittämättömyydentunteideni kanssa. Kaiken sen, mikä oli kasautunut artistiuden alle.”
Eräänä jouluna Yasmine sai Lauralta lahjaksi kirjan erityisherkkyydestä.
”Aloin laskea yhteen yksi plus yksi. Tajusin, että hermostoni on herkkä, ja miten minun pitää toimia sen kanssa.”
Laura sanoo, että elämän aikana oppii, miten herkkyyttään voi suojella. Hänellä on kokemusta ruuhkaisilta vuosilta, kun oli lapset, kiertueet ja paineet. Silloin rasitus tuntui kehossa ja kuului äänessä.
”Minulla on sellainen kroppa, että kipukynnykseni on korkea. Voin viedä itseni pelottavasti äärirajoille.”
Työssään kumpikin on tinkimätön.
”Jos en allekirjoita sitä mitä teen, en enää lähde mukaan. Olen kulkenut kivisen tien, kun olen opetellut pois koulukiusatun miellyttäjän roolista”, Yasmine sanoo.
Laura ei halua päästää käsistään mitään, mikä on sinnepäin. Hän tietää vaativansa paljon myös työryhmiltään.
”En tykkää epämääräisyydestä.”
Laura on juuri valmistunut Ihminen tavattavissa -terapeutiksi nelivuotisen opiskelun jälkeen. Jos hän aiemmin koki, että edes parhaansa tekeminen ei aina riittänyt hänelle itselleen, enää ei ole niin.
”Kun tekee jotain ensimmäistä kertaa, ei tarvitse olla heti priimaa. Olen oppinut antamaan armoa itsellenikin.”
Tinkimättömyydestä huolimatta Laura nauttii huomiosta.
”Pidän siitä, kun yleisö tykkää ja tulen nähdyksi. Olen siinä mielessä viihdyttäjä. Meissä molemmissa on myös kiltteyttä, joka tulee suvusta ja perinteestä.”
Yasmine toteaa, että jos hänelle olisi ollut tärkeämpää, että yleisö tykkää, hän olisi tehnyt albumin isolle levy-yhtiölle.
Terapiaopintojaan Laura aikoo jatkaa psykodraaman puolelle.
”Minussa jyllää nyt jokin toinen identiteetti. Olen 48-vuotias, ja minuun tulee uusia kerroksia, muutakin elämää kuin musiikki.”
”Halusin, ettei Laura tunne olevansa yksin ja että hänellä on ympärillä perhe, joka kuuntelee ja jonka kanssa voi jutella.”
Ei Laura musiikkia ole kuitenkaan jättänyt. Elokuussa jatkuvat keikat, ja marraskuussa tulee ensi-iltaan Hämeenlinnan kaupunginteatterissa Anna-Mari Kähärän säveltämä musiikkinäytelmä Kysy siskoilta. Lisäksi hän miettii, mitä tekee seuraavaksi levyttävänä artistina.
Voi kulua pitkään, että Laura ja Yasmine eivät kuule toisistaan, mutta he ovat aina yhtä läheisiä. He saunovat, kävelevät metsässä, tekevät ruokaa tai leipovat yhdessä.
Laura on aina rakastanut liikuntaa ja halunnut lenkittää myös Yasminea.
”Olen rääkännyt itseäni, innostunut liikaa ja rikkonut paikkojani”, Laura myöntää.
”Minua ei ruoska motivoi yhtään, vaan ilon kautta tekeminen”, Yasmine sanoo.
Yasmine on laulanut taustoja tätinsä kiertueella. Molemmat tekevät omaa musiikkia, ja Laura houkuttelee Yasminea tekemään biisejä kanssaan.
”Miksikäs ei”, vastaa Yasmine.
Laura on esitellyt sisanrentyttärelleen soulia ja naisartistien musiikkia. Lauran maku on mennyt viime aikoina popimpaan suuntaan, Yasminen urbaanimpaan. Laura saattaa soittaa Tina Turneria, Yasmine ruotsalais-iranilaista Snoh Aalegraa.
”Yassu soittaa minulle sellaista uutta musiikkia, jota en löytäisi muuten.”
Yasmine kuvaa itseään ja tätiään analyyttisiksi. Heitä molempia kiinnostavat syy-seuraussuhteet.
”Tykkäämme syväsukeltaa, kuvainnollisesti”, Laura sanoo.
Vaikeina aikoinaan Yasmine on saattanut ilmestyä Lauran oven taakse. Tai Laura on vienyt hänelle mikroverenkiertoa parantavan hoitolaitteen, kun Yasminen keho on tarvinnut sitä.
Kun Laura erosi kahdeksan vuotta sitten, Yasmine halusi osoittaa välittävänsä.
”Halusin, ettei Laura tunne olevansa yksin ja että hänellä on ympärillä perhe, joka kuuntelee ja jonka kanssa voi jutella.”
Kuudentoista vuoden ikäero tasoittuu koko ajan. Jo vuosia Laura ja Yasmine ovat kohdanneet tasaveroisina aikuisina.
”Voin päästää irti vanhemman roolista. Lennä nyt! Yasminella alkavat olla hommat jiirissä.”
Juttu on julkaistu Eeva-lehdessä 8/2023.
