”Minulla oli lapsena kaksi mopsia ja myös miehelläni Risto Niinikoskella on ollut mopsi. Mietimme monta vuotta koiran ottamista, mutta rotu oli selvä koko ajan.

Kesällä 2012 Siiri tuli meille. Minulla ja sillä on sama syntymäpäivä, 17. huhtikuuta. Olemme oinastyttöjä molemmat.

Alku oli jännittävää pienen koiran kanssa. Olen ehkä vähän liiankin huolehtivainen ja vähän neuroottinen Siirin kanssa. Minun pitäisi opetella, että en vahdi koko ajan, mitä tapahtuu.

Kun Siiri oksensi ensimmäisen kerran, väänsin itkua: Mitä sille tapahtuu? Nyt se varmaan kuolee!

Mopsi on jalostettu Kiinassa palatseihin. Siitä on tehty mahdollisimman ’ruma’, että se säikyttäisi pahat henget pois. Joskus, kun koti on hiljainen, Siiri saattaa ruveta haukkumaan seinää. Ehkä se luulee, että niitä henkiä on.

Siiri rakastaa mökkeilyä. Se saunoo ja ui meidän kanssamme. En ole ennen nähnyt uivaa mopsia. Me kutsumme sitä uimamaisteriksi.

Siiri on utelias ja liikkeissään terhakka. Se toi meille rutiinit ja rytmin. Me vietämme paljon enemmän aikaa kotona nyt, kun siellä on joku joka odottaa.

Muutimme Helsingin Lauttasaareen puolitoista vuotta sitten. Koira on auttanut tutustumaan uuteen alueeseen. En tiedä ihmisten nimiä, mutta koirien nimet tiedän. Minäkin olen täällä ennen kaikkea Siirin emäntä.

Koska vietän aika paljon aikaa yksin kotona, on hienoa, että minulla on juttukaveri. Siiri kuuntelee ja tuntuu, että se lukee ajatukseni. Se varmaan tulkitsee ihmisen mikroeleitä.

Luulen, että koirat tekevät paljon töitä sen eteen, että ymmärtäisimme niitä. Ehkä ne ajattelevat, että niiden pitää vääntää rautalangasta, että ihminen tajuaa.” ●