2000-luvun lopulla Erin Anttila oli ystävänsä Maija Vilkkumaan keikalla ja tunsi raastavaa kateutta.

”Olin kateellinen naisartisteille, koska tiesin, mitä halusin. Olin asettanut itseni samalle tasolle ihailemieni tähtien kanssa, koska halusin kertoa omia tarinoitani”, Erin kertoo.

Erin oli kasvanut Nylon Beatissa ja kylki kyljessä äänekkään Jonnan kanssa. Duon lopetettua Erin mietti uransa suuntaa uudelleen. Hän muutti toiseen kotimaahansa Irlantiin, jossa hän alkoi opiskella muusikoksi. Samalla Erin oivalsi, että Irlannissa hän saa olla oma, riehakas itsensä.

”Suomessa minua on aina sanottu rauhalliseksi, On totta, että tiedän kyllä, miten käyttäytyä seurassa. Olen nuoresta asti osannut edustaa ja käyttäytyä vanhempiani kohtaan kunnioituksella.”

Erinin äiti on irlantilainen, ja Erin on viettänyt lapsuutensa Irlannissa.

”Irlannissa tunsin nuorena olevani coolimpi kuin Suomessa, koska minun ei tarvinnut olla vitusti koko ajan jotakin. Siellä tajusin, että minua on aina ärsyttänyt se, että minua pidetään automaattisesti rauhallisena. Oikeasti olen suorapuheinen, mutta isossa seurassa tarkkailija.”

Erin vertaa edelleen itseään Jonnaan ja puhuu tästä paljon. Vertailu on juurtunut häneen. Se on luonnollista, koska Nylon Beat määritti koko Erinin nuoruutta.

”Minua vaivasi liika kiltteys. Olin nuorena sanonut kaikkeen ’joo’ miettimättä sen kummemmin, mitkä ovat asioita, joiden eteen todella haluaisin tehdä töitä. Nyt olen se, kuka olen, koska tiedän, mitä haluan.”

Miten Erin alkoi tehdä omaa musiikkiaan? Millainen äiti Erin on ystäviensä mielestä? Minkä rakkaan lapsuudenharrastuksen pariin Erin on palannut aikuisena? Mitä Erin ajattelee somettamisesta? Lue koko juttu Trendistä 2/20, joka on myynnissä vielä maaliskuun.