Kun Anna-Riikka Carlson tunsi olonsa ulkopuoliseksi nuorena, hän sai apua Pieni runotyttö -kirjasta: ”Ymmärsin olevani hyväksytty juuri näin”
Kustantaja Anna-Riikka Carlsonille suuret tunnekokemukset syntyivät jo lapsena kirjoista. Niiden hahmot auttoivat myös ulkopuolisuuden tunteeseen. Tässä jutussa hän kertoo elämänsä tärkeimmistä kirjoista.
Tätä rakastin lapsena:
Anni Swanin Iris rukka
”Lapsena ympäröivä todellisuus tuntui toisinaan vieraalta. Minua ei kiusattu, mutta olin ujo ja usein hieman ulkopuolinen. Kirjojen maailma oli minulle se, missä kohtasin kaltaiseni.
Anni Swanin Iris rukassa käsitellään kuolemaa, yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Tunnekokemuksena se oli kahdeksanvuotiaalle valtava, vaikka en osannutkaan vielä silloin sanoittaa tunteitani. Vanhempana olen lukenut kirjan monta kertaa uudelleen, eivätkä voimakkaat tunteet ole hiipuneet.
Kun luen Iris rukkaa, muistelen pientä Anna-Riikkaa ja tunnen suurta hellyyttä häntä kohtaan. Se nousee tärkeimmäksi kirjakseni lapsuudestani.”
Tämä kirja opetti minulle jotain:
David Grossmanin Sinne missä maa päättyy
”Tämän kirjan ääreen palaan yhä uudelleen. Mietin maailman tilaa ja etenkin sitä, mitä sota tekee ihmisille ja useille sukupolville.
Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran, kun lapseni oli pieni. Se opetti minut tajuamaan ja toisaalta pelkäämään aikaa, jona oma lapseni on pois näköpiiristäni.
Nyt lapseni on armeijassa. Grossmanin kirjassa seurataan, kuinka lapsi lähtee rintamalle. Se on todella järisyttävä lukukokemus. Samalla kirja kytkeytyy nykyiseen Lähi-idän tilanteeseen ja kuvailee niin sodan hirveyttä kuin rakkautta ja vanhemmuuttakin.”
Tämän kirjan luen aina uudestaan:
Eeva Kilven Naisen päiväkirja
”Muistan lukeneeni Naisen päiväkirjaa opiskeluaikoinani kesämökillä. Kirjan päiväkirjamainen muoto on lumoava ja tunnelman kesäisyys ja rohkeus ovat läsnä vahvasti.
Näin myöhemmin olen myös ymmärtänyt, kuinka paljon minulla 20-vuotiaana on mennyt kirjasta ohi. Kirjan päähenkilö elää ilmeisen riepottelevien vaihdevuosioireiden keskellä, mitä en nuorempana ymmärtänyt. Myöhemmin olen ymmärtänyt teoksen päähenkilöä paremmin, ja kirja on avautunut minulle enemmän.
Toki Eeva Kilpi on tullut minulle työni kautta kustantajana tutuksi, myöhemmin myös ystävänä.
Tähän kirjaan on helppoa palata vielä monien vuosien jälkeenkin. Päiväkirjamuotoisen teoksen voi avata mistä vain, lukea muutamia sivuja ja tunnelmasta saa aina kiinni.”
“En osaa selittää, miksi en ole koskaan lukenut Taru sormusten herrasta -kirjoja loppuun.“
Tämä kirja minulta jäi kesken:
J.R.R Tolkienin Taru sormusten herrasta
”Luulen, että moni, joka rakastaa tätä kirjaa, pyörittelee kauhistuneena päätään vastaukselleni.
En osaa selittää, miksi en ole koskaan lukenut Taru sormusten herrasta -kirjoja loppuun. Ne eivät ole koskaan vetäneet minua täysin mukanaan. Olen katsonut elokuvat ja yrittänyt saavuttaa samaa maagista tunnelmaa myös kirjasta. Aina huomaan kuitenkin löytäväni kirjapinostani jonkin minua enemmän kiinnostavan kirjan.”
Tämä on lohtukirjani:
Tommi Melenderin Ihmisen näköinen
”Maailma tuntuu välillä aivan käsittämättömältä. Kauniilta, mutta hullulta. Tuntuu, että riitelyä ja huutamista riittää. Silloin minua lohduttaa kaikki hiljainen ja hidas kuten hyvä ajattelu, joka vaatii aikaa.
Rakastan Tommi Melenderin kirkkaita ja punnittuja esseitä, ja ne toimivat minulle lohtuna kaiken hälyn keskellä. Nyt juuri nautin hänen keväällä ilmestyneestä Ihmisen näköinen -esseekokoelmastaan.
Opin hänen esseitä lukiessani paljon ja lohdutan itseäni: tällaista ajattelua on! ”
Tästä haluaisin pitää:
Cervantesin Don Quijote
”Muistan, että luin tätä kirjaa jo yliopistossa tenttiin. Ymmärsin jo silloin, miksi kirja on klassikko, mutta en nauttinut sen lukemisesta edes silloin. Don Quijoten lukeminen on aina ollut hieman vaivalloista, vaikka moni ihmisistä on tästä kirjasta aivan haltioissaan.
Kirjan suomensi uudelleen Jyrki Lappi-Seppälä, jota toki kunnioitan valtavasti. On tärkeää ja mahtavaa, että hyvää suomennostyötä tehdään.
Toivoisin olevani ihminen, joka olisi heti hyökännyt lukemaan tämän uuden suomennoksen ja löytäisi siitä uusia merkityksiä ja kerroksia. Vielä en ole siinä kuitenkaan onnistunut.
Haluaisin tarttua siihen edes tulevaisuudessa ja toivoisin, että kirjahyllystäni päätyisi yöpöydälleni tämä satavuotias klassikko.”
”Pidin Pientä runotyttöä sukulaissielunani.”
Tästä nolosta kirjasta pidän:
Emily Brontën Humiseva harju
”Kun on loskainen tammikuu ja hiljaista, kaipaan suuria tunteita ja heittäytymistä. Humisevassa harjussa valtavan suuret tunteet ottavat vallan ja monille lukijoille se on liian mahtipontinen. Sen vuoksi kuitenkin rakastan sitä yli kaiken.
Tahdon uudelleen ja uudelleen heittäytyä tämän kirjan mukaan, vaikka se hieman nolottaa minua. Luin kirjaa teini-ikäisenä ja opiskeluvuosina. Muistan, kuinka yliopistoaikainen poikaystäväni sanoi minulle joskus, että koko elämäni oli yksi suuri humiseva harju.”
Tämä kaikkien pitäisi lukea:
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla
”Olisin voinut vastata tähän kysymykseen myös Eeva Kilven runot. Valitsin kuitenkin kirjan, joka on muodoltaan sellainen, että mahdollisimman moni lukija tuntisi sen omakseen. Uskon, että tämä kirja koskettaa myös hyvin monia erityyppisiä lukijoita.
Toivoisin, että tämän kirjan avulla ymmärtäisimme paremmin toisiamme ja yhteiskuntaa, jossa elämme.
Linnan romaanitrilogia on useimmille suomalaisille tärkeä ja sen avulla voimme paremmin ymmärtää mielenmaisemaamme. Meillä on yhä niin paljon asioita, jotka meitä yhdistävät.”
Tämä aiheutti suuria tunteita:
L.M Montgomeryn Pieni runotyttö
”Tämä kirja on suuri klassikko ja juontaa juurensa taas lapsuuteeni. Kouluiässä en tiennyt, millainen olla ja miten mahtua porukkaan. Sanoisin, että olin hukassa, kuten moni muukin siinä iässä. Etsin paikkaani, kuten meistä jokainen.
Pidin Pientä runotyttöä sukulaissielunani. Tähän kirjaan minulla liittyy vahvoja muistoja haaveilusta ja elämänasenteesta ja siitä, kuinka ymmärsin olevani hyväksytty juuri näin.
Satu Koskimiehen ja Vilja-Tuulia Huotarisen teos Emilia Kent – Runotytön tarina jatkuu ilmestyi 2018 ja tuntui ympyrän sulkeutumiselta. Se oli uskomaton kokemus minulle ja muille, jotka olivat kokeneet samoja tunteita lapsuudessa runotytön parissa kuin minä.
On hienoa, kuinka vahvoja tunteita yksi kirjan hahmo on aiheuttanut, ja kuinka tärkeää se on minulle ollut.”
Jutun lyhyempi versio on ilmestynyt Eevassa 9/24.
