”On inhimillistä tuntea toisinaan kotihäpeää. Nykyisin tuntuu, ettei ole ok mennä kaverin luo ilmoittamatta – moni ei halua yllätysvieraita, ja kyläily on vähentynyt. Kun meillekin tulee yllätysvieraita, alan selitellä sotkuja.

Koskaan ei voi kuitenkaan tietää kylään mennessä, onko siellä juuri tehty puolen tunnin paniikkisiivous ja sullottu kolme kassillista tavaraa vaatehuoneeseen.

Some vääristää käsitystä muiden kodeista. Luullaan, että kaikkien muiden kodit ovat aina järjestyksessä. On kuitenkin helppo rajata kuva kauniista kuvakulmasta niin, etteivät rojut näy. On kiva katsoa kuvia kauniista kodeista, mutta vielä kivempi niistä, joissa on tavarat sikin sokin.

KOTISUVAITSEVAISUUS sitä, että jokaisen koti saa olla sellainen kuin se on. Jos tuttu nauttii siivoamisesta ja minimalismista, siitä ei pitäisi piikitellä.

Suvaitsevaisuus pitää ulottaa myös omaan kotiin: jos on siisti ihminen, siitä ei pitäisi tuntea huonommuutta. Siivoaminen on toisille stressinpurkukeino. Yksi lähtee lenkille ja latautuu siten, ja tuntee huonommuutta sotkuista. Toinen tuntee huonommuutta, kun siivosi eikä lähtenyt lenkille.

Sama pätee sotkuihin. Ne eivät kerro siitä, onko kodin asukas laiska, saamaton tai fiksu. Monella on vaativa työ, ruuhkavuodet tai kiireinen yrittäjän arki. Sotkuisuus tai isot tavaramäärät eivät kerro siitä, etteikö ihminen osaisi siivota, tai olisi fiksu tai sosiaalinen. Se kertoo siitä, että haluaa käyttää kapasiteettinsa muuhun, ja intohimo on muualla.

Helpointa on siedättää itseään lähipiirillä. Kutsua ihmisiä kylään ja jättää kasat siivoamatta. Mitä tapahtuu? Ei yhtään mitään. Minusta ainakin tuntuu, että jos menen kylään ja siellä ei ole siivottu, koti on kutsuva: minun takiani ei ole stressattu.

JOSKUS RAIVAAMINEN on lopulta oikea ratkaisu. Voi ymmärtää, että tavaramäärä on painanut mieltä.

Itselläni kävi näin: minulla vapautui kapasiteettia asioihin, joita olen halunnut tehdä. Itsetuntemukseni on lisääntynyt, kun olen pohtinut tavaroita pois heittäessä, mistä ne ovat tulleet ja miksi olen ostanut jotain alehuumassa.

Olen ymmärtänyt, mihin haluan jatkossa käyttää aikaa ja rahaa: esimerkiksi huonekalujen tuunailuun ja korttien askarteluun.”

Juttu on julkaistu Trendissä 8/22.