Niina, 39, myi yrityksensä ja on ollut siitä asti työtön: ”En olisi kuvitellut, että olen työtön vielä kolmen vuoden jälkeen”
Kun Niinan isä kuoli, hän alkoi yhdessä yössä konepajayrittäjäksi siskonsa kanssa. Nyt yritys on myyty – ja Niina miettii uutta suuntaa Trendin mentorointiohjelman avulla.
”Minusta tuli konepajayrittäjä yhdessä yössä. Isäni kuoli äkillisesti eräänä sunnuntaina joulukuussa vuonna 2007.
Jo maanantaina olimme pikkusiskoni Noora Pylkkäsen kanssa kertomassa Hallaworksin kymmenelle työntekijälle, että ottaisimme yrityksen haltuun. Olin 22-vuotias merkonomiopiskelija, josta tuli yhtäkkiä yrittäjä. Sen verran fiksuja olimme, että palkkasimme yritykseen ulkopuolisen toimitusjohtajan ja huolehdimme siskon kanssa hallinnollisesta puolesta.
Niina Pekonen, 39
- Niina on entinen konepajayrittäjä, joka kaipaa apua siihen, mitä hän tekisi seuraavaksi työelämässä.
- Hän asuu aviopuolisonsa ja 6-, 12- ja 14-vuotiaiden lastensa kanssa Raumalla.
Minulle ja siskolleni sanottiin nuorempina, että olimme rohkeita, mutta en silloin osannut ajatella niin, vaikka olimmehan me. Nuorena naisena oli tehtävä puolen miljoonan investointipäätöksiä koneista, kun muut ikäiseni vielä opiskelivat. Ja kun isoin asiakas päätti siirtää alihankinnan Baltian maihin, oli otettava puhelin käteen ja ajettava ympäri Suomen tekemään asiakashankintaa.
Yrittäjävuosien aikana eteen tuli taloustaantumaa, koronaa ja kassakriisiä. Oli pysyttävä kilpailussa mukana ja investoitava uusiin koneisiin – keksittävä keinoja selvitä haastavina vuosina kuilun reunalta ja saatava yritys jälleen kannattavaksi liiketoiminnaksi.
”En ollut ymmärtänyt, kuinka väsynyt olin yrittäjävuosista. Minusta tuntui, että nukuin vuoden 2023 kokonaan.”
15 vuotta konepajayrittäjänä on jättänyt minuun jälkensä, enkä ole enää sama ihminen. Noiden vuosien aikana olemme siskoni kanssa kasvaneet aikuisiksi, perustaneet perheet ja oppineet raudanlujiksi yrittäjiksi.
Päätimme myydä yrityksen vuonna 2022. Olimme pohtineet, että meillä olisi yrityksen suhteen kolme vaihtoehtoa: jäädä paikoilleen, kasvaa isosti tai myydä se pois. Valitsimme viimeisen vaihtoehdon.
Kaipasimme kumpikin siskoni kanssa uutta suuntaa elämässä. Olimme olleet vuosia tiiviisti yhdessä ja tunsimme, että työmme tämän yrityksen kanssa oli tullut päätökseen.
En ollut ymmärtänyt, kuinka väsynyt olin yrittäjävuosista. Minusta tuntui, että nukuin vuoden 2023 kokonaan. Se, että annoin itselleni aikaa, on ollut elämäni paras päätös. Olen voinut paremmin, korjannut ruokavaliotani ja pudottanut 25 kiloa painostani.
Arjessa olen innostunut uudelleen ruuanlaitosta. Olen tuntenut iloa siitä, että voin valmistaa perheelleni päivällisen. Silti on ollut vaikea opetella olemaan tekemään mitään ja hyväksyä se.
Eikä se lopulta hyvin onnistunutkaan. Palasin takaisin koulun penkille opiskelemaan tradenomiksi vuonna 2023. Olin nuorena huono koulussa, ja se jätti trauman opiskeluun. Nyt on ollut hienoa huomata, että olen saanut onnistumisen kokemuksia. Opiskelu on ollut antoisaa aikuisiällä.
”Tuntuu kuin tuottaisin pettymyksen, jos en tee seuraavaksi urallani isoja liikkeitä.”
Oloni on kuitenkin turhautunut, sillä en kuvitellut, että vielä kolmen vuoden jälkeen olisin työtön yrittäjä. Siskoni löysi uuden uran nopeasti, mutta minä en tiedä vieläkään, mitä tekisin seuraavaksi. Työ tuo niin ison merkityksellisyyden tunteen elämässä, että on tuntunut pahalta, kun palkallisia töitä ei ole ollutkaan.
Olenko tarpeeksi hyvä? Löydänkö uuden työn? Nuo kysymykset ovat olleet mielessäni. Olen saanut itseni kiinni ajatuksesta, että minun pitäisi tehdä seuraavaksi jotain hienoa, ja että minusta tulee iso johtaja. Kukaan ei minulta vaadi sellaista, mutta tuntuu kuin tuottaisin pettymyksen, jos en tekisi seuraavaksi urallani isoja liikkeitä.
Olen myös miettinyt, olenko enää yhtä rohkea kuin nuorempana. Nykyinen työelämä vaatii itsensä brändäämistä ja rohkeutta hakea töitä kovan kilpailun keskellä. Mahdollisuus työllistyä on entistä hankalampaa.
Pohdin myös, voinko tehdä intohimojuttujani ja samalla hyödyntää liiketoimintaosaamistani. Tunnen suurta paloa esiintymiseen, ruuanlaittoon ja siihen, että voisin tuoda jotenkin yhteen uranaisia.
Yhteen intohimoprojektiin olen onneksi päässyt mukaan, sillä perustin ystäväni kanssa Ilo-rahaston, joka tukee lasten ja nuorten harrastustoimintaa. Hyväntekeväisyysprojekti on ottanut vasta ensi askelia, mutta jo nyt se minulle sydämen asia.
Jokaisella tulee kohta työelämässä, jolloin tarvitsee apua ja rinnalleen henkilön, joka haastaa ajatuksia ja toimii peilinä. Kun konepajayrityksellä oli pahin kassakriisi, sain tueksi ulkopuolisen mentorin. Hän pysyi rauhallisena haastavassa tilanteessa ja loi olemuksellaan uskoa, että tästä selvittäisiin. Ja niin selvittiin!
Tiedän, että parhaimmillaan mentori haastaa ajatuksia ja auttaa näkemään mahdollisuuksia ympärillä. Nyt sisälläni kytee kipinä johonkin uuteen, mutten tiedä, mihin. Vision kirkastamiseen tarvitsen ulkopuolisen apua.”
Niinan mentori on juontaja-toimittaja Tuija Pehkonen.
