Kun työtuttu kauhistui ikääni, aloin miettiä, mitä ihmettä viisikymppisistä ajatellaan
Kun työtuttu kauhistui Mari Paalosalo-Jussinmäen viisikymppisyyttä, hän alkoi herkistyä ikään liittyville stereotypioille.
Teatterin lavalla näyttelijä esittää psykiatria, jonka sairaalaa ollaan lakkauttamassa. Psykiatri, 55-vuotias Mauri, kulkee etukumarassa, laahaa jalkojaan ja ilmoittaa narisevalla äänellä, ettei halua enää oppia mitään uutta.
Se olisi saattanut olla hauskaa, ellen olisi aiemmin samalla viikolla kuullut ystävältä palaverista, jossa pohdittiin yli viisikymppisten kulutustottumuksia. Heitä varmaan kiinnostavat valmismatkat, yksi kokoukseen osallistuvista oli arvellut. Valmismatkat ovat helppoja ja turvallisia ostaa, hän perusteli.
Hän ei todennäköisesti tarkoittanut sitä niin, mutta ystäväni kuuli hänen sanovan, että me viisikymppiset emme oikein pärjää netin kiemuroissa.
Olimme tyrmistyneitä. Mehän olemme interrailin ja halpalentojen koulimia oman elämämme matkaoppaita!
Mitäpä jos oikeus osa-aikatyöhön riippuisi yksilön tarpeesta eikä hänen syntymävuodestaan?
Olen tullut yliherkäksi ikään liittyville stereotypioille. Herkistyminen alkoi luultavasti viime keväänä, kun paljastin ikäni työtutulle. Tämä kauhistui. Olin hänen äitinsä ikäinen! Hän ei ollut voinut kuvitellakaan, että olen niin vanha. Anteeksi, hän sanoi lopuksi.
En loukkaantunut, mutta keskustelu jäi mieleeni.
En näytä erityisen nuorelta, mutta työtuttu tunsi minut energisenä ja uudesta innostuvana ihmisenä. En siis vastannut mielikuvaa siitä, millaisia me viisikymppiset olemme: jalkojaan laahaavia narisijoita, työelämän jäähdyttelijöitä.
Työpaikan intrasta huomasin, että työnantajan pitäisi pyrkiä järjestämään yli 55-vuotiaille mahdollisuus osa-aikatyöhön heidän niin halutessaan. Muutenkin erityisesti tämän ikäryhmän työssä jaksamista pitäisi kuulemma tukea.
Tarkoitus on hyvä, mutta sekä kokemukseni että tilastojen mukaan uupumisesta kärsivät erityisesti nuoret aikuiset. Mitäpä jos oikeus osa-aikatyöhön riippuisi yksilön tarpeesta eikä hänen syntymävuodestaan?
Kun nuoremmat määrittävät viisikymppiset kuviteltuun narinakarsinaan, he tekevät meistä toisia, ulkopuolisia. Ihminen ei kuitenkaan ole ikänsä. Ihminen on yksilö, jonka valintoja ohjaavat iän lisäksi esimerkiksi arvot, elämäntapa, tulotaso ja koulutus.
Yritetään muistaa se myös, kun puhutaan kuusi-, seitsemän- ja kahdeksankymppisistä.
Teksti on julkaistu Eevassa 3/2024.
