Isoja rintojani kommentoitiin vuosia, ja lopulta leikkautin ne – tästä syystä muiden sanat satuttivat
En kaipaa kehuja enkä mitään muitakaan kommentteja mistään ruumiinosastani, kirjoittaa Iiris von Knorring kolumnissaan.
Hyvähän sinun on, kun sinulta löytyy täytettä tuohon mekkoon.
Mene sinä baarijonoon ja avaa vähän enemmän puseroa!
Iiriksellä on mitä näyttää.
Nämä ystävieni hyvää tarkoittavat kehut ja vitsailut ovat liittyneet siihen, että rintani ovat aina olleet pieneen kokooni nähden suuret. Silläkin uhalla, että kuulostan tosikolta, voin paljastaa, että pahoitin monta kertaa salaa mieleni.
Olen aina ollut se isorintainen tyttö, joka on vähän liian seksikäs, jopa tyrkky ja toisaalta kadehdittava.
Se on ollut kauheaa. Teini-iästä asti rintoihini kiinnitetty huomio ja kommentointi on satuttanut. On ollut ristiriitaista saada kehuja ominaisuudesta, jonka olen saanut geeneissä. On tuntunut oudolta, että muut pitävät saavutuksena jotain, jota en ole itse saanut aikaan ja josta itse asiassa luopuisin mielelläni.
Nyt kun rintani ovat pienemmät, ne tuntuvat enemmän omilta.
En koskaan halunnut olla niin seksikäs. En halunnut, että rintojani kadehditaan. En halunnut isoja rintoja. Niinpä vuosia asiaa pohdittuani pienennytin rintani sopivammiksi omaan kokooni.
Olen huomannut, että osa ihmisistä ei ymmärrä, miksi luovuin monien haaveilemista isoista rinnoista.
Syy on tämä: inhosin ja häpesin suuria rintojani.
Raskaat rinnat ovat hankalat urheillessa. Niiden kanssa ei voi pukea mitä tahansa. Liivikauppaan uppoaa omaisuus. Niska-hartiaseutu on jatkuvasti jumissa. Rinnatkin ovat usein kipeät. Niistä on vaikeaa imettää vauvoja. Ne kiinnittävät huomion, ja niiden takia jotkut määrittelevät minut joksikin, mitä en ole.
Nyt kun rintani ovat pienemmät, ne tuntuvat enemmän omilta. En oikeastaan enää kiinnitä niihin juurikaan huomiota, sillä ne eivät ole jatkuvasti tiellä tai näkyvillä.
Pusero ei kiristä rintojen kohdalta, ja voin jopa olla joskus ilman tukevia rintaliivejä. Niskasärkykin jäi leikkauspöydälle. Myös riski sairastua rintasyöpään pieneni.
Ulkonäköön voi liittyä hankalia tunteita, joista toinen ei voi tietää.
Vaikka ennen leikkausta kadehdin heitä, joilla on pienet, helpot rinnat, en silti ole koskaan sanonut kenellekään, että ovatpa rintasi ihanan pienet.
Ymmärrän, että moni inhoaa myös pieniä rintojaan. Monilla naisilla on hankala suhde rintoihinsa ja kehoonsa ylipäätään.
Helpompaa olisikin, jos lakkaisimme kehumasta toistemme ulkoisia ominaisuuksia, joita emme ole itse valinneet. Ulkonäköön voi liittyä hankalia tunteita, joista toinen ei voi tietää.
Minusta on mukavaa, jos joku kehuu uutta kampaustani tai juuri kirppikseltä löytämääni mekkoa. Siinähän kehutaan sitä, miten olen onnistunut tekemään kivan valinnan tai vaikkapa kiharat raudalla harjoiteltuani kymmeniä kertoja.
Mutta edelleenkään en kaipaa kehuja (enkä mitään muitakaan kommentteja) mistään ruumiinosastani. Uusien rintojenikin koon ja muodon valitsi kirurgi, joten kehut voi osoittaa mieluummin hänelle.
