Mies ja nainen, muutama mukula ja koko elämän kestävä parisuhde.

– Nuoruudessani parisuhteelle ei ollut muuta vaihtoehtoa. Vaikka en koskaan edes identifioinut itseäni heteroksi, malli oli niin voimakas, että se imaisi minut kuin suppilo, sanoo Itä-Suomen yliopiston nuorempi tutkija Kitti Suoranta.

Niinpä Suoranta muutti yhteen poikaystävänsä kanssa ja sai kaksi lasta. Suhde päättyi eroon. Seurasi toinen liitto, jossa hän sai kolmannen lapsensa, mutta sekin suhde kariutui, ei intohimon hiipumiseen vaan uusperhe­kuvion haasteisiin.

– Siinä vaiheessa en enää tiennyt, mitä ajatella rakkaudesta, Suoranta toteaa.

Hän oli kuullut polyamoriasta ja halusi ymmärtää, mitä monisuhteisuuden taakse kätkeytyi. Ymmärrys muutti koko hänen käsityksensä rakkaudesta.

– Tuntui kuin käsitteet parisuhde ja romanttinen rakkaus olisivat räjähtäneet päässäni palasiksi. Pystyin tarkastelemaan niitä etäämmältä, ilman valmiita leimoja.

Hän mietti: miksi parisuhteen pitäisi olla kahden ihmisen liitto tai miksei ystävyyteen voisi kuulua seksiä?

– Oli vapauttavaa oivaltaa, että suhteiden normisto on historiallisesti muotoutunut eikä kyse ole luonnonlaista.

Parisuhde käy läpi yhteiskunnallista murrosta, Suoranta sanoo. Hänellä on ensi käden tietoa omasta sosiologian väitöstutkimuksestaan, joka käsittelee suhteiden normien muutosta 1960-luvulta tähän päivään.

– Nuorten maailmassa monogaaminen suhde ei ole ollut automaatio enää vähään aikaan. Nyt keski-ikäisetkin ovat huomanneet, että suhteen avaaminen voi joskus pelastaa väljähtäneen suhteen. Ero ei ole ainoa ratkaisu.

Toisen eronsa jälkeen Suoranta löysi Facebookista ja tuttujen kautta ihmisiä, joille monisuhteisuus on arkipäivää. Se vei hänet pian yllättäviin tilanteisiin.

– Päädyin harrastamaan kolmen kimppaa vähän vahingossa. Mies oli vanha heilani ja nainen hänen vaimonsa.

Ilta oli aluksi ihan tavallinen. Kolmikko söi, nautti viiniä ja siirtyi sitten sohvalle.

– Siitä se vain lähti. Se oli ensimmäinen kertani ja aivan mahtava kokemus.

Se ei ollut vain seksiä, Suoranta kuvailee.

– En ole uskonnollinen ihminen, mutta tunsin jotain melkein uskonnollista pyhää. Koko huone täyttyi rakkaudellisella hurmoksella, ekstaasilla.

– Ja olihan se mageeta ajatella, että olen keski-ikäinen kolmen lapsen äiti ja voin harrastaa ryhmäseksiä.

Sellaista nuori Kitti ei olisi edes osannut kuvitella.

Nykymaailman vaatimukset parisuhteelle ovat aikamoiset. Tärkeimmän ihmissuhteen pitää tarjota kumppanuutta, turvallisuutta, ystävyyttä, jännittävää seksiä ja romantiikkaa. Sen tulisi olla väylä sekä itsensä toteuttamiselle että syvälliselle henkiselle yhteydelle.

– Isovanhemmillamme ei tästä näkökulmasta ollut parisuhdetta ollenkaan: heillä oli avioliitto, jota sääteli yhteiskunta ja Jumala.

Suorannan mukaan parisuhteen murros kytkeytyy länsimaisten yhteiskuntien individualisoitumiseen.

– Naapureita, ystäviä ja sukulaisia tavataan kasvokkain vähemmän kuin vielä 2000-luvun alussa. Olemme siirtyneet yhä yksilöllisempään ja eristäytyneempään elämäntapaan, mutta kaipaamme yhteyttä.

Suoranta uskoo, että monisuhteisuus voi olla yksi tapa paikata omalta tuntuvan yhteisön puutetta.

Elämme seksuaalisen vallankumouksen toista aaltoa, sillä 1960-luvulla alkanut murros jäi vaillinaiseksi.

Nyt muutosvoimana toimivat naisten kasvanut sek­suaalinen toimijuus ja itsenäisyys.

– Me too ja sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaistuminen ovat tätä samaa kehitystä. Esimerkiksi brittinuorista puolet identifioituu muuksi kuin täysin heteroiksi.

Suoranta muistuttaa, että omaa kotiaan asuttava ydinperhekin on suhteellisen tuore historian kehityskulku.

– Ennen 1960-lukua valtaväestö asui maalla monen sukupolven kotitalouksissa. Kaupungeissa työläiset elivät alivuokralaisten ja porvaristo kotiapulaisten kanssa.

Ydinperhe on hauras rakenne, joka tarvitsee paljon yhteiskunnan tukea.

Televisio, juustotarjotin ja punaviini. Tällä reseptillä parisuhde on pysynyt kasassa jo pitkään, miksei siis pysyisi jatkossakin? Automaattiohjaus helpottaa, mutta se ei aina haasta puolisoita kehittymään.

Suoranta on huomannut, että monisuhteisuus muuttaa ihmistä, koska se haastaa henkiseen kasvuun.

– Monisuhteisuus vaatii jatkuvaa reflektointia ja toimijuutta. Se vie energiaa mutta myös antaa paljon.

Monet avoimeen suhteeseen ryhtyneet parit liukuvat vähitellen polyamoriaan, jossa ei pyritä rajaamaan rakkauden tunteita primääriparisuhteeseen. Säännöt antavat tilaa joustavuudelle. Kun rakkauden käsite laajenee, ihminen saattaa muuttua entistä epäitsekkäämmäksi.

Haasteitakin on. Mustasukkaisuus voi yllättää ja kahdenväliset ongelmat koskettaa laajempaa joukkoa. Vaatii myös työstämistä, kun sisäistetyt mallit eivät enää päde.

Suoranta ei juuri nyt elä perinteisessä mielessä parisuhteessa, mutta hänellä on muunlaisia suhteita.

– Olen enimmäkseen kiinnostunut ystävyydestä, johon voi liittyä tai olla liittymättä seksiä, hän sanoo.

– Kaipaan yhteen ihmiseen sitoutumisen sijaan kollektiivista sitoutumista, omaa laumaa, mutta en tarkoita tällä kommuunissa asumista enkä ryhmäseksiä. Enkä ole varma, onko elämässäni edes aikaa ja tilaa sellaiselle.

Monisuhteisuudesta on tullut ammatillinen kutsumus Suorannalle. Hän opiskelee työn ohessa seksologiaa ja tavoittelee seksuaaliterapeutin tutkintoa.

– Välillä on vaikea erottaa, mikä liittyy tutkimukseeni, mikä elämäntilanteeseeni, mikä ikään ja mikä tietoiseen haluun irrottautua normatiivisesta parisuhdemallista.

Silti ihmisten suhtautuminen on ollut iloinen yllätys.

– En ole saanut negatiivista palautetta yksittäistä twitter-öyhötystä lukuun ottamatta. Ehkä se liittyy siihen, että olen keski-ikäinen queer-ihminen, Suoranta pohtii.

Queer-maailmalla olisi hänen mukaansa paljon annettavaa heteroseksiin. Olisi korkea aika luopua penetraa­tio­keskeisyydestä. Sen takia naiset saavat heteroseksissä vähemmän orgasmeja kuin naisten välisessä seksissä.Suoranta toivoisi ravistelua myös stereotyyppiseen sukupuolen ja seksuaalisuuden määrittelyyn.

Omien asenteiden avaamisesta voi seurata nautinnon lisäksi paljon muutakin hyvää.

– Kun asioista ja tunteista on pakko puhua, saattaa päätyä elämään enemmän itsensä näköistä elämää.