Kiti Kokkonen on elänyt kroonisen kivun kanssa yli kymmenen vuotta: ”Kipu vaatii kuulemaan kehoa”
Intuition kuuntelu, ein sanominen, syväkyykyt, käsityöt, hyväksyminen ja huumori ovat Kiti Kokkosen hyvinvoinnin rakennuspalikoita. Kiti rakastaa työtään, jossa hän saa tuottaa ihmisille hyvää mieltä. Huumori on auttanut myös omien kipujen ja surujen kanssa.
Kaksi lasta ja avioliitto. Näin näyttelijä Kiti Kokkonen kuvitteli parikymppisenä polkunsa menevän. Häntä varten oli toisenlaisia suunnitelmia. Edellisessä parisuhteessaan Kitillä oli puolisonsa kanssa toive perheestä.
Vauvaa ei kuitenkaan kuulunut. Nelikymppisenä Kiti sai tietää, ettei hän voi saada biologisia lapsia. Hetkellinen pettymys sysäsi Kitin itsetutkiskelun matkalle.
”Myönsin itselleni, etten ollut koskaan potenut varsinaista vauvakuumetta. Jollain tavalla tiesin jo nuorena alitajuisesti, etten voi saada lasta. Parisuhteissa minulla oli kuitenkin kova tahto täyttää puolisoni toivetta perheestä.”
Kiti alkoi miettiä, kenen unelmia hän on täällä toteuttamassa. Pysähtyminen vei hyvinvoinnin avaimen äärelle.
Nyt 49-vuotiaana Kiti on onnellinen. Hänen uusperheeseensä kuuluvat puoliso muusikko Olavi Tikka ja perheen 17-vuotias tytär. He asuvat Espoossa kauniin puutarhan ympäröimänä.
Kiti työskentelee Suomen Komediateatterin taiteellisena johtajana edesmenneen isänsä elokuvaohjaaja ja näyttelijä Ere Kokkosen jalanjäljissä. Ehtiessään Kiti näyttelee televisiossa, teatterissa ja valkokankaalla.
Yli 200 000:ta Instagram-seuraajaansa Kiti ilahduttaa kädentaidoillaan: keramiikka- ja mosaiikkitaiteella. Pelkästään harrastelijaksi Kitiä ei voi kutsua, sillä hän piti keramiikkatöistään oman näyttelyn alkukesästä Helsingissä.
Kävi hyvin, vaikka moni asia meni toisin kuin Kiti oli ajatellut. Tai ehkä juuri sen takia.
”Luovuin odotuksista, miten elämän tulisi mennä. Ymmärsin, että sellaiset ovat absurdeja. Ei meille ole luvattu mitään, kun olemme syntyneet tänne.”
Kiti pyrkii ottamaan tilanteet, tapahtumat ja ihmiset – myös itsensä – sellaisina kuin ne ovat.
”En aseta tavoitteita enkä suorita. Kun toimin näin, voin hyvin ja petyn harvoin.”
Kesällä Kiti aikoo lomailla. Se ei tarkoita riippukeinussa loikoilua, vaan kuopsuttamista puutarhassa ja kodin remontin edistämistä. Ennen kaikkea lomaa on tyhjä kalenteri.
”Tarvitsen luovaa joutilaisuutta. Sitä ei pidä sekoittaa laiskuuteen. Joutilaisuus on paineetonta ja aikataulutonta olemista. Se on hyvinvointini ehto.”
Kiti oppi omien rajojen vetämisen tärkeyden parikymmentä vuotta sitten, jolloin hän teki töitä seitsemänä päivänä viikossa. Samaan aikaan elämässä oli menossa monia muutoksia.
”En kärsinyt varsinaisesta työuupumuksesta, mutta kävin lähellä sitä. Kutsun ajanjaksoa uupahtamiseksi.”
Toipuessaan Kiti otti aikaa levolle. Hän vietti kolme kuukautta hissukseen keskittyen vain arjen tärkeimpiin asioihin. Sen jälkeen hän rupesi sanomaan ei.
”Olin hakenut hyväksyntää miellyttämisellä ja ylisuorittamisella. Nuorempana kuvittelin, että onnellisuuteni riippuu siitä, miten hyvin suoriudun töistäni. Stressini väheni, kun aloin valita tarkemmin, mihin kaikkeen lähden mukaan.”
"Luovuin odotuksista, miten elämän tulisi mennä. Sellaiset ovat absurdeja.”Kiti Kokkonen
Kitin elämässä on kaksi ajanjaksoa: aika ennen ja jälkeen isän kuoleman. Isä oli Kitin tukipilari.
”Hän oli läsnä, keskusteli kanssani ja arvosti minua. Hän kasvatti minusta vahvan naisen.”
Kun Ere menehtyi vuoden 2008 syksyllä, 33-vuotiaalta Kitiltä katosi peruskallio jalkojensa alta. Surutyötä tehdessään Kiti pohti kuolemaa monelta kantilta. Häntä turhautti se, ettei hän ymmärtänyt, missä isä on.
”Ajattelen, että isä ei ole hautausmaalla eikä taivaassa, mutta jossain hän on. Minua lohduttaa ajatus siitä, että energia ei koskaan katoa, ja käyn yhä pääni sisällä isäni kanssa keskusteluja.”
Isän hautakivessä lukee ”tuulessa saatamme koskettaa”. Usein jotain isompaa ratkaisua pohtiessaan Kiti tuntee tuulen vireen.
Kiti ikävöi myös edesmennyttä Mini-kissaansa. Minin tuhkat haudattiin lemmikin lempipaikkaan pihalle magnoliapensaan juurelle. Vuosittain muutaman nupun puskenut magnolia hurmasi seuraavana keväänä yhdellätoista vaaleanpunaisella kukallaan. Kiti uskoo, ettei se ollut sattumaa.
”Minulle tällaiset kokemukset tuovat lohtua.”
Kiti on aina ajatellut, että on olemassa muutakin kuin se, mitä näemme. Lapsena hän rukoili joka ilta.
”Olen enemmän henkinen kuin hengellinen. Uskonnot kiehtovat minua, mutten tiedä niistä tarpeeksi, jotta voisin tuntea kuuluvani niistä johonkin.”
Isän kuoleman jälkeen Kitillä oli tapana kävellä yksin Helsingin keskustassa itkeskelemässä. Yhtenä iltana hän hakeutui hiljentymään kotiaan lähellä olevaan Temppelinaukion kirkkoon. Hänen olonsa oli raskas. Suruun sekoittui jo ripaus itsesääliä.
Kun Kiti pääsi kirkon penkkiin, valot syttyivät. Turisteja alkoi virrata sisään, ja pappi harppoi pitkin käytävää. ”One, two, three” pappi spiikkasi mikrofoniin kokeillessaan, onko se päällä.
Kansainvälisen ryhmän kokoontumisen aluksi kirkkokansaa pyydettiin ottamaan toisiaan käsistä kiinni ja tervehtimään. Kiti ojensi kätensä.
”Tilanne tuntui niin hullulta, että minua alkoi naurattaa. Yhtäkkiä minut tempaistiin syvästä surusta riemukkaaseen yhteyteen.”
Kitistä tuntui siltä, että Erellä oli yllätyksessä sormensa pelissä.
”Isä varmaan ajatteli, että nyt tyttö lopeta murehtiminen.”
”En aseta tavoitteita enkä suorita. Kun toimin näin, voin hyvin ja petyn harvoin.”Kiti Kokkonen
Huumori on ollut rakastetun komediennen selviytymiskeino monessa tiukassa paikassa.
”Huumori voi parantaa, ja se laittaa asiat perspektiiviin. Olen käsitellyt aikoinani muun muassa biologista lapsettomuuttani huumorin keinoin. Kun toisten tehtävä on synnyttää, ajattelen, että minun tehtäväni on estää ylikansoittumista.”
Huumori on yksi tärkeimmistä tekijöistä Kitin ihmissuhteissa. Etenkin parisuhteissa sen merkitys on suuri.
”Minulle on käynyt hyvä tuuri, sillä sekä nykyinen mieheni että ex-mieheni ovat hyvin huumorintajuisia.”
Huumorilla on Kitin mielestä myös laajempaa yhteiskunnallista merkitystä. Hän uskoo, että teatteri parantaa ihmisen hyvinvointia.
”Etenkin näinä haastavina aikoina uskon meidän kaipaavan sitä, että voimme nauraa yhdessä. Muistutan tästä itseäni, jos joskus mietin työni merkityksellisyyttä.”
Tragikomedia, joka esittää traagisen kertomuksen humoristisin keinoin, on Kitille rakkain laji.
”Siinä itku ja nauru kulkevat käsi kädessä. Sitähän elämäkin on.”
Kiti toivoo, että kulttuuriin panostettaisiin taloudellisesti, sillä vaikeina aikoina kaipaamme viihdytysjoukkoja. Hän uskoo vakaasti, että teatteri ei koskaan katoa suoratoistopalveluiden tieltä, sillä tarvitsemme livekohtaamisten synnyttämää yhteyttä.
Teatterin ohella Kitin voimapaikka on luonto. Lapsuudessaan Klaukkalassa asunut ja kesälomillaan Savonlinnan Säkylässä paljon aikaa viettänyt Kiti on aina viihtynyt luonnossa.
Kymmenen vuotta sitten Helsingin ydinkeskustasta Espooseen muuttanut Kiti koki muuttavansa maalle. Hänen pihallaan käy peuroja, kettuja, pupuja, mäyriä ja siilejä. Talon seinässä asuu pieni hiiri, jota Kiti käy iltaisin tervehtimässä.
Kiti rakastaa vuodenaikojen vaihtumisen seuraamista. Erityisesti kevään herääminen on hänestä joka kerta yhtä koskettavaa.
”En juuri katso televisiota, mutta ketunpesää saatan jäädä tuijottamaan pitkäksi toviksi. Luonto on kauneinta, mitä voi olla.”
Kiti pitää ihmistä maailman suurimpana vieraslajina. Hänestä on vaikea uskoa, että olisimme osa luontoa, sillä käytämme niin paljon energiaa sen tuhoamiseen. Luonnonsuojelu on Kitille sydämenasia.
”Samalla tunnustan tekopyhyyteni. Kierrätän ja teen pieniä hyviä valintoja luonnon puolesta, mutten tee kaikkea, mitä voisin.”
Luonnossa Kitille häivähtää jumaluus.
”Välillä ajattelen, että jumala on luonto, toisinaan taas minusta tuntuu siltä, että jumaluus asuu meissä ihmisissä. Kaikki, mikä on ihmeellistä, on minulle pyhää.”
”Olen käsitellyt aikanani biologista lapsettomuuttani huumorin keinoin.”Kiti Kokkonen
Lokakuussa Kiti täyttää 50 vuotta. Hän ei ole vanhenemisesta kovin innoissaan. Toisin oli vielä kymmenen vuotta sitten.
”Nelikymppisenä ihannoin vanhenemista. Pidin ikäkriisejä naurettavina.”
Ikääntymisessä Kitiä pelottavat sairaudet. Hän liittää myös varovaisuuden vanhenemiseen. Kun nuorempi Kiti käveli liukkaalla kadulla, hän ei miettinyt asiaa sen enempää. Nykyään mielessä vilahtelevat pelot murtuneesta nilkasta ja pitkästä sairauslomasta.
”Tuntuu myös hurjalta, kun ympäriltäni alkaa lähteä ihmisiä. Mitä vanhemmaksi saan elää, sitä enemmän tulen kohtaamaan kuolemaa.”
Nuoremmaksi Kiti ei haikaile, vaikka joskus hän muisteleekin huoletonta aikaa. Varhaisista vuosistaan hän on halunnut säilyttää leikkisyyden ja uteliaisuuden.
Kitillä on kyky innostua leppäkertuista, kirkkaista väreistä ja hauskoista arjen sattumuksista. Putous-ohjelman sketsihahmokilpailun Tanhupallo-hahmossa on paljon Kitiä.
”Minulta puuttuu aikuiselle tyypillinen häpeämättömyys, hyvässä ja pahassa. Myönnän, että puhun kotona aika usein Tanhupallon äänellä.”
Ruumiinsa temppelistä Kiti pitää huolta arjen toimeliaisuudella ja tekemällä joka päivä syväkyykkyjä. Joskus hän venyttelee.
”Minulla on hyvin vähän sääntöjä tai rajoituksia. En ajattele, että viikolla pitäisi syödä kevyesti, jotta viikonloppuna voisi ottaa rennommin. Elän täysillä koko ajan. Olen renessanssinautiskelija.”
Krooninen kipu, jonka kanssa Kiti on elänyt yli kymmenen vuotta, on ollut yksi suurimmista opettajista. Joskus kipu pakottaa lepäämään kesken pihan haravoimisen, toisinaan se tekee työpäivästä tuskaisan. Kipu on vaatinut Kitiä kuuntelemaan kehonsa viestejä yhä tarkemmin.
Sairauden kanssa eläminen on vahvistanut uskoa siihen, että mielellämme on valtava voima. Kun kipu yltyy, Kiti pystyy toisinaan lieventämään sitä hengitysharjoituksilla ja viemällä huomionsa sellaiseen kohtaan kehosta, johon ei satu.
”Minulla se toimii vain silloin, kun olen virkeä. Positiivinen ajattelu tekee hyvää, vaikkei sillä voikaan parantaa kaikkia sairauksia.”
Kipuunkin Kiti pyrkii suhtautumaan elämänfilosofiansa mukaan: se on, mitä on.
”Mitä enemmän hyväksyn asiat ja tapahtumat sellaisina kuin ne ovat, sitä helpommaksi elämä muuttuu.”
Kiti Kokkonen
on näyttelijä ja kirjailija. Vuodesta 2010 lähtien hän on toiminut Suomen Komediateatterin taiteellisena johtajana. Kiti on näytellyt useissa teattereissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Hänet muistetaan muun muassa MTV3:n viihdesarja Putouksen Tanhupallo-hahmosta.
Kiti asuu Espoossa puolisonsa muusikko Olavi Tikan ja uusperheen 17-vuotiaan tyttären kanssa. Kiti harrastaa uuden opettelua – kaikenlaiset kädentaidot keramiikkatöistä virkkaukseen ovat hänelle mieluisia. Näillä mennään! -revyy saa ensi-iltansa Suomen Komediateatterissa 24. lokakuuta.
