
Valokuvaaja Paavo Martikainen ikuisti yrittäjäneuvos ja Marimekon toimitusjohtaja Kirsti Paakkasen (s. 12.2.1929 – k. 3.11.2021) Nizzan kodin 1990-luvun alussa. Paakkanen oli juuri ostanut ahdinkoon joutuneen Marimekon ja teki kaikkensa kansallisaarteen pelastamiseksi. Marimekko näkyi myös Paakkasen kodin sisustuksessa.
Madame Marimekko avasi ovet Nizzan-paratiisiinsa
Suoraryhtinen, pitkään mustaan takkiin pukeutunut nainen käännähti hoputtamaan hitaampiaan – ja se oli siinä. Kuvaaja Paavo Martikainen vangitsi Kirsti Paakkasen kamerallaan keväällä 1992.
Marimekon toimitusjohtaja oli kutsunut kuvaajan ja toimittaja Soili Ukkolan kotiinsa Ranskan Rivieralle, ja kolmikko oli juuri kohdannut Nizzan vanhassakaupungissa.
”Kirsti Paakkanen halusi välttämättä ostaa kuvauksiin valkoisia liljoja ja kieloja. Kauhistelin kielokimpun hintaa. Se maksoi torilla 200 frangia”, Paavo Martikainen muistelee.
Ennen kuin Kirsti Paakkanen lähti valkoisella avoautollaan näyttämään tietä asunnolleen, seurue pysähtyi herkkukauppaan ostamaan hanhenmaksaa.
Paakkanen sanoi olevansa luonnonlapsi. Hän halusi elää yksinkertaista elämää mutta omilla ehdoillaan.
Kirsti Paakkasen lomaparatiisi
Kirsti Paakkasen lomaparatiisi löytyi niemennokasta kaupungin ulkopuolelta. Paakkanen, tuolloin 63, oli ostanut huoneiston kolmisen vuotta aiemmin viettääkseen siellä eläkepäiviä mainosuransa jälkeen, mutta toisin kävi.
Vierailua edeltävänä syksynä yrittäjä oli ostanut ahdinkoon joutuneen Marimekon ja käytti nyt kaiken aikansa kansallisaarteen pelastamiseksi.
Niinpä mustaan, valkoiseen ja harmaaseen sävytetyn kodin lisäksi nyt kuvattiin myös Marimekon uutta mallistoa.
Yllättäen toimitusjohtajan rinnalla hymyili myös asuntoon ilmestynyt sveitsiläis-ranskalainen liikemies Jean Fabre. Hänet esiteltiin vieraille naapurinmiehenä, joka liikkui asunnon keittiössä kuin kotonaan ja halusi tarjota vieraille valkoviiniä ja ostereita. Nämä halusivat kuitenkin mieluummin hoitaa työt alta pois.
Juttuun toimittaja kirjoitti, kuinka Paakkanen toteuttaa Nizzassa ”naisellista hoivaamisviettiään”. Sen kohteeksi mainittiin ”kerrassaan hurmaava herrasmies” Jean Fabre. ●
Artikkeli on julkaistu Eevan nostalgianumerossa 13/2018. Lähde: Avotakka 6/1992.