Kirsti Kuosmanen, 58, on helsinkiläinen näyttelijä, psykoterapeutti, hahmoterapeutti sekä rakkaus-, seksi- ja parisuhdevalmentaja (VITA Method). Hänellä on kaksi aikuista lasta.

"Kuusi vuotta sitten pitkä avioliittoni päättyi eroon. Se oli monella tavalla itsetutkiskelun paikka. Avioliitossa seksuaalinen haluni oli ollut kateissa joskus pitkiäkin aikoja.

Sitten halua taas oli, mutta minulla ei ollut mitään narua, josta vetämällä olisin voinut hallita sitä. Olin perehtynyt hahmoterapiaan ja luulin tuntevani itseni mutta havahduin, ettei näin ollutkaan.

Tajusin, että haluttomuuteni oli aihe, jota olin suorastaan väistellyt. Päätin lähteä tutkimusmatkalle omaan seksuaalisuuteeni.

Matkustin ympäri maailmaa neljä vuotta ja etsiydyin mielestäni parhaimpien ja mielenkiintoisimpien opettajien luo. Tutkin esimerkiksi taolaisia ­tantrisia taitoja.

Tantra on ainoa henkinen tie, jossa nautinto on osa henkisyyttä, jopa tie valaistumiseen. Tantra herättelee halua herkästi ja hienovaraisesti.

Käytännössä tämä tarkoittaa mielen harjoituksia ja hengitys- ja kosketusharjoituksia, kuten hierontaa monin eri tavoin ja sooloseksiä. Harjoitukset korjaavat katkenneita hermoyhteyksiä seksuaalisiin elimiin ja vahvistavat seksissä tarvittavia lihaksia.

Aluksi harjoittelu oli turhauttavaa, koska koin tunnottomuutta. Vaikka kuinka etsin nautintoa ­kehostani, mitään ei tapahtunut. Tein puoli vuotta lähes joka päivä sooloseksiharjoituksen ja vietin satoja tunteja sängyssä masturboiden.

Minun oli kohdattava tunnottomuuteni, jotta pääsin eteenpäin. Opin antamaan mielelleni ja keholleni ymmärrystä sekä myötätuntoa.

Haluttomuuteeni liittyi riittämättömyydentunne. Koin että minun pitäisi olla joku mieletön seksikuningatar tai -peto tai edes jollain tavalla osata seksiä. Ja kun en tunnistanut näistä mielikuvista itseäni, tunsin, että minussa on jotain vikaa. Siitä seurasi häpeä.

Haluttomuuteen tulisi suhtautua myötätuntoisesti ja hoivaten kuin haavoittuneeseen eläimeen tai lapseen. Opin tämän harjoittelun avulla.

Kun hoivasin kehoani, aloin aistia sen tuntemukset. Voimme havaita lämpöä, värinää, pistelyä tai vaikka kipua. Harjoituksissa kuunnellaan kehoa ja haetaan siihen rakkaudellista yhteyttä, ei pusketa kohti päämäärää.

Viestini jokaiselle, joka kokee haluttomuutta on: se ei ole sinun syysi! Haluttomuus on kehon puolustusmekanismi, joka on jostain syystä kytkeytynyt päälle, kun aivot ovat tulkinneet jonkin asian vaaralliseksi.

Tulkinta on voinut syntyä nuoruudessa, jos on vaikka harrastanut kotona itsetyydytystä ja tullut vanhemman kauhistuneen katseen yllättämäksi. Tai vaaran signaaleja ovat antaneet huonot seksuaaliset kokemukset tai sek­suaalinen häirintä.

Halu ja nautinto nostavat alitajunnasta käsiteltäväksi myös epämiellyttäviä asioita. Siksi saatamme väistää seksuaalisuutta, koska vaistoamme, että voimme joutua kohtaamaan omat mörkömme.

Kun uskalsin kohdata häpeän tunteeni, opin monenlaista nautintoa: levittämään sitä kaikkialle kehooni, saamaan monenlaisia orgasmeja, ilmaisemaan itseäni rakastellessa täysin vapaasti.

Iso asia oli myös henkinen voimaantuminen. Seksuaa­lista elpymistäni seurasi itseluottamuksen ja itsevarmuuden kasvu.

Huomaan, että aiheutan ympärilläni muutosta niin ystävissä kuin rakastajissakin.

Uskon, että meillä kaikilla on valtava tarve kohdata aidosti itsemme ja toinen ihminen. Jotkut miehet ovat pelästyneet avoimuuttani, koska kaikki eivät ole siihen valmiita. Avoimuus on kutsu muutokseen myös toiselle.”