Eevan kirjaklubin vieraat vastaavat kysymyksiin, joihin on vain oikeita vastauksia. Kysymyssarja on kunnianosoitus Marcel Proustin tunnetuksi tekemälle seurapelille.

Kirjailija Satu Rämö sijoitti esikoisdekkarinsa Hildurin kotiseudulleen Islannin Länsivuonoille ja kirjan suosio ylitti kaikki odotukset.

Mikä kirja kaikkien pitäisi lukea? Aino Kallaksen Suden morsian on kaunis ja pelottava. Olen lukenut sen monta kertaa, olen sen lumoissa.

Minkä taidon haluaisit osata? Olisi ihana osata soittaa jotain soitinta tai laulaa muiden iloksi eikä kauhuksi. Pistin lapseni musiikkikouluun, että he voisivat opettaa jotain minulle.

Mitä pelkäät? Uutta aloittaessa pelkään epäonnistumista, että kaikki ei menekään niin kuin toivoisin. Mietin näitä, kun heräilen keskellä yötä.

Mihin tuhlaat? Tuhlaan ruokaan ja viiniin, nautintoihin. Saatan ajatella, että kerrankos ostan sen vähän kalliimman viinipullon.

Mikä on lempiäänesi? Islanninhevosten kavioiden kopse hiekkatiellä. Ääni kaikuu kauas, kun maasto on puuton. Se on seikkailun ääni.

Millaisissa tilanteissa valehtelet? Kerron valkoisen valheen sosiaalisessa tilanteessa, jos pitää miettiä, mikä olisi pienin mahdollinen vahinko. Aina ei tarvitse kertoa kaikkea ihan heti.

Kuka on muuttanut elämäsi? Minä itse. Koen, että olen itse muuttanut elämääni sellaiseksi kuin olen halunnut. Aina se ei ole onnistunut, mutta olen ainakin yrittänyt.

Mitä sanaa tai lausetta käytät liikaa? Kiroilen paljon, mutta sanon liikaa: ”Mä en kestä.” Se tulee hyvissä tilanteissa, kymmeniä kertoja päivässä.

Jos voisit muuttaa yhden asian itsessäsi, mikä se olisi? Menisin aikaisin nukkumaan ja heräisin pirteänä. Mutta en halua luopua pikkutuntien vapaista hetkistä, kun ympärillä on hiljaista.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi? Kun olen saanut jonkin ajatuksen, olen lähtenyt toteuttamaan sitä. Minulla on ollut pokkaa kokeilla. Rohkeuteni on lisääntynyt Islantiin muuton ja iän myötä.

Mikä on arvokkain omaisuutesi? Aivoni. Joskus yöllä heräillessäni pelkään, miten aivoilleni käy, jos en koskaan enää nukahtaisi uudelleen.

Jos saisit olla joku muu yhden päivän ajan, kenet valitsisit? Olisin kuopuslapseni, vilkas ja energinen kuusivuotias. Hänellä on aina vitsejä mielessä, eikä hän pysy koskaan paikoillaan.

Mistä toivot, että sinut muistetaan kuolemasi jälkeen? Toivon, että minusta jää hauskoja muistoja. Että minun kanssani oli hauska viettää aikaa vaikka baarissa tai kirjastossa.

Mikä on paras tekemäsi päätös? Lähimenneisyydessä se, että uskalsin lähteä kirjoittamaan Hilduria. Tietokirjoissa on selkeä aihe ja näkökulma, mutta fiktiivisen kirjan aloittaminen pelotti. Olen iloinen, että uskalsin.

Mikä on lempipaikkasi maailmassa? Siskoni kesämökki Karunassa, Sauvon lähellä. Missään muualla ei ole aina yhtä hyvä olo kuin siellä. Kaikki on siellä aina vähän paremmin.

Mikä on hyödyllisin rutiinisi? Lenkkeily. Joka kerta on parempi fiilis, vaikka vain kävelisin ulkona tunnin. Saan siitä aina enemmän kuin pelkkiä askeleita mittariin.

Minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi? Älä mieti liikaa, mitä muut ajattelevat. Olisinpa tajunnut sen aiemmin, niin olisin säästynyt monelta huolelta.

Mitä olet oppinut rakkaudesta? Sitä ei ole koskaan liikaa, ja sitä on monenlaista.

Minkä suhteen muutit viimeksi mielesi? Kelkkani kääntyi Naton suhteen täysin. Minua ei nolota sanoa sitä ääneen, harmitti vain, miksen ollut aiemmin ajatellut näin.

Mikä herättää sinussa toivoa? Ihmiset, jotka tekevät pyyteettömästi asioita muiden eteen. Heitä on ympärillämme valtavan paljon.