Eevan kirjaklubin vieraat vastaavat kysymyksiin, joihin on vain oikeita vastauksia. Kysymyssarja on kunnianosoitus Marcel Proustin tunnetuksi tekemälle seurapelille.

Finlandia-palkittu kirjailija Jukka Viikilä kirjoittaa parhaillaan pienoisromaania. Yksi kirjoituspaikoista on hänen hiljattain hankkimansa jättinojatuoli.

Mikä kirja kaikkien pitäisi lukea? Sellaista kirjaa ei ole, ja se on hyvä. Toivoisin kuitenkin kaikkien lukevan enemmän runoutta. Jos yksi pitää valita, niin jokin hyvä modernistinen suomalainen runokokoelma, esimerkiksi Eeva-Liisa Mannerin Kuolleet vedet.

Minkä kirjan luit viimeksi? (Katso vastaus videolta.)

Minkä taidon haluaisit osata? Haluaisin osata päästää irti kontrollista, hukata entistä useammin ja taidokkaammin omat käsitykseni omasta minuudestani.

Mitä pelkäät? Rakkaiden kuolemaa.

Mihin tuhlaat? Käytän impulsiivisesti rahaa sisustuselementteihin, kuten tuoleihin, mattoihin ja lamppuihin. Viimeksi ostin Bukowskilta jättimäisen petrolinvärisen 1950-luvun nojatuolin. Kirjoitan siinä seuraavaa romaaniani.

Mikä on lempiäänesi? Polttomoottorin käynnistysääni, varsinkin, koska se edustaa häviävää äänimaisemaa. Katson usein netistä videokimaroita, joissa käynnistetään isoja polttomoottoreita.

Millaisissa tilanteissa valehtelet? Vain silloin, kun haluan välttää jonkin häpeällisen tilanteen. Pienet valkoiset valheet pitävät mielikuvituksen virkeänä.

Kuka on muuttanut elämäsi? Jokainen, joka kulkee rinnallani, muuttaa minua jatkuvasti. Ja vaikka tämä on kliseisesti sanottu, niin kyllä oma lapsi on muuttanut elämääni eniten.

Mitä sanaa tai lausetta käytät liikaa? Tavallaan.

Jos voisit muuttaa yhden asian itsessäsi, mikä se olisi? Pitkävihaisuus. Asiat eivät häivy muististani. Toivoisin olevani ihminen, joka jättää menneen täysin taakseen.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi? Juuri nyt sitä, että ranskalainen Gallimard-kustantamo kustantaa molemmat romaanini. On ihanaa, että kirjani saavat ranskankielisiä lukijoita.

Mikä on arvokkain omaisuutesi? Luultavasti kelloni, joka on syntymävuodeltani 1973.

Jos saisit olla joku muu yhden päivän ajan, kenet valitsisit? Haluaisin olla todella tasapainoinen ja viisas, itseäni enemmän elämää nähnyt ihminen. Siksi olisin Teatterikorkeakoulu-vuosieni aikainen professorini Pirkko Saisio.

Mitä toivot, että sinusta muistetaan kuolemasi jälkeen? Toivon, että minut muistettaisiin kilttinä tyyppinä. Olisi ihanaa, jos ihmiset ajattelisivat, että kaikesta huolimatta hän oli kuitenkin aika kiltti.

Mikä on paras tekemäsi päätös? Se, että luovun kaikista kirjoittamisen esteistä, mitä ne milloinkin ovat. Sen päätöksen joudun tekemään aina uudestaan ja uudestaan.

Mikä on lempipaikkasi maailmassa? Koti, ihan ehdottomasti.

Mikä on hyödyllisin rutiinisi? Se, että osaan tehdä vähän mutta joka päivä. Se liittyy kaikkeen, myös kirjoittamiseen.

Minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi, jos voisit? Sanoisin, että aikuisena on helpompaa.

Mitä olet oppinut rakkaudesta? Siihen sopivat touhuaminen ja aktiivisuus eli teot ja sanat, eivät pelkästään oletukset ja itsestäänselvyydet.

Minkä suhteen muutit viimeksi mieltäsi? Pyrin tilanteeseen, jossa voisin muuttaa mahdollisimman usein mieltäni ja katsoa asioita eri näkökulmista. Hiljattain olen muuttanut mieltäni maanpuolustuksesta. Sivistyksen ja toiveikkuuden lisäksi tarvitaan ehkä välillä myös voimaa.

Mikä herättää sinussa toivoa? Kaikki turhan tekeminen. Toivoa on niin pitkään kuin ihmiset tekevät asioita vain kauneuden eteen, on se sitten puutarhan hoitamista, kellosepän työtä tai runojen julkaisemista.

Artikkeli on julkaistu Eevassa 5/2022.