Lähes satavuotias oranssi kerrostalo sijaitsee Kotkansaaren ytimessä. Vieressä on tori ja Kotkan kaupunginteatteri, jossa sai syyskuussa ensi-iltansa Jari Järvelän kirjaan perustuva näytelmä Aino A.

Kirjailija ja hänen vaimonsa Kirsi Järvelä ostivat Näkin talon kolmannessa kerroksessa sijaitsevan asunnon lähes kuusi vuotta sitten, vaikka olivat vannoutuneita vuokra-asujia.

”Olen oppinut, useammankin kerran, että mitään ei pidä vannoa. Kun tämä huoneisto tuli tyrkylle ja kävimme näytössä, teimme ostopäätöksen melko nopeasti”, Jari sanoo.

Asunnossa on iso olohuone, avokeittiö, molempien työhuoneet ja makuuhuone. Huoneet ovat korkeat, joten tilaa ja valoa piisaa. Ikkunoista on näkymät kahteen suuntaan, Keskuskadulle sekä pihalle matalien talojen yli.

Talo on valmistunut 1928, ja siellä on asunut vuosien varrella monia taiteilijoita, kuten muusikko Veikko Lavi. Viime vuosisadan alun rakennustyyli miellyttää Jaria.

”Uusklassismi on rauhoittavaa.”

Jari ja Kirsi asuivat aikaisemmin vuokralla naapuritalossa, joka on suunnilleen saman ikäinen kuin nykyinen kotitalo.

”Tämä on kuin parannettu painos edellisestä kodistamme. Asunto on aikoinaan remontoitu meidän makumme mukaan niin, että vanhat peiliovet on säilytetty. Keittiökin on ruokafiilistelijöille täydellinen. Pakko tähän oli tarttua”, Jari kertoo.

Jari syntyi Helsingissä ja kasvoi Kouvolassa. Lapsena hänestä piti tulla löytöretkeilijä, sittemmin hän haaveili arkkitehdin urasta, mutta opettajaopinnot veivät Jyväskylään.

Jaria viehättävät historia, arkkitehtuuri ja vanhat talot. Siksi hän kiinnostui myös arkkitehtipariskunta Alvar ja Aino Aallosta.

Sattumoisin perheen poika Havu valmistui arkkitehdiksi vuosi sitten. Isällä ei kuulemma ollut osuutta asiaan. Myös pojan puoliso on arkkitehti.

Ovi käy ja kotiin tulee vaimo, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Kirsi, joka käy Haminassa töissä.

Pari lukee paljon ja viihtyy kotona. Kirjoja on eri huoneissa ja erilaisissa hyllyissä. Sisustuksessa näkyy myös Kirsin taideharrastus, hänen puupiirroksiaan on usealla seinällä.

Jari kirjoittaa kirjansa enimmäkseen kotona – viimeksi on syntynyt syyskuussa ilmestynyt Hitlerin rakastetusta kertova romaani Rakastan Eva Braunia ja matkakirja Sisarperhonen.

Kirsi ja Jari ovat olleet yhdessä 30 vuotta. He tapasivat 1990-luvun alussa Jyväskylässä.

”Huomasin yliopiston pihalla kauniin naisen, jolla oli ongelmia pyörän kanssa, ja menin auttamaan”, Jari muistelee.

Molemmat valmistuivat opettajiksi, Jarikin ehti työskennellä alalla ennen siirtymistään kirjailijaksi. Töiden perässä pari muutti ensin Porvooseen, sitten Kotkaan.

Porvoolaisen antiikkikauppiasystävän Vivanin avustuksella kotiin on löytynyt paljon, muun muassa jugend­tuolit, sohva ja pöytä sekä astiakaappi.

”Meillä on Jarin kanssa samanlainen asumisfilosofia ja samat arvot. Olemme aika harkitsevia ja teemme pitkän aikavälin hankintoja”, Kirsi sanoo.

Molempiin vetoavat esineet, joilla on historia ja tarina.

”Siitä vähän protestoin, kun Jari halusi ostaa Lontoosta Titanicin sisaraluksella olleen kahviastiaston, josta puuttuivat aluslautaset. Kupit ovat yhä meillä”, Kirsi ­kertoo.

Pariskunta arvostaa hyvää ruokaa ja viiniä. Viinikaappi on löytänyt paikkansa Jarin työhuoneesta. Hän ja Kirsi harrastavat myös matkustamista. Kotiin tuodut matkamuistot nostattavat ”horisonttikuumetta”.

Vaikka Kirsi on kätevä käsistään, kumpikaan heistä ei ole remontti-intoilija eikä mökki-ihmisiä. Urheilullisia he sen sijaan ovat. Molemmilla on musta vyö karatessa.

Jari sanoo, että ”ei pidä vannoa”-listaan on kertynyt iän myötä melkoisesti pituutta:

”Päätin nuorena, että en mene naimisiin, en juo kahvia eikä taisteleminen ole minun juttuni. Naimisiin on menty, kahvia kuluu ja tatamilla ­mäiskitään.”

Juttu on julkaistu Eevassa 10/2023.