Eeva

Heikki Kännön Ihmishämärä on ainutlaatuinen seikkailu, joka ansaitsee sulattelua – lue kirja-arvostelu

Heikki Kännön Ihmishämärä on ainutlaatuinen seikkailu, joka ansaitsee sulattelua – lue kirja-arvostelu
Heikki Kännön mestarillinen romaani Ihmishämärä on harvinainen tapaus suomalaisessa kirjallisuudessa.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 20.11.2022

Turkulainen Heikki Kännö tunnetaan edelleen hämmentävän huonosti, vaikka hän on jo toista kertaa Finlandia-ehdokkaana. Neljä suurenmoista, laajaa romaania kirjoittanut kirjailija on myös taidemaalari ja graafinen suunnittelija. Kirjalliseen tuotantoonsa hän ammentaa aineksia muun muassa tarustosta ja taidehistoriasta.

Kirja-arvio: Heikki Kännö: Ihmishämärä

Heikki Kännön suurromaani Ihmishämärä (Sammakko) on täydellinen valinta, kun haluat pakotien nuhjuisesta arjesta, pimeästä vuodenajasta ja kaikesta turhasta, mieltä vaivaavasta tauhkasta. Äärimmäisen runsas, suorastaan karnevalistinen lukukokemus on vähän kuin tieteiselokuva ja ulkomaanmatka samojen kansien välissä.

Yli tuhatsivuisen teoksen mittaa ei pidä säikähtää, sillä Ihmishämärää ei ole tarkoituskaan hotkaista parissa illassa. Se ansaitsee sulattelua, ja lukeminen on todellakin vähän kuin matkantekoa, jossa luku luvulta avautuu uusia tarinoita ja niiden sisäisiä tarinoita.

Epäilemättä lukukokemus myös syvenee kerta kerralta, sillä tiedän jo palaavani tähän romaaniin uudelleen. Se on mukava tunne nopeatahtisessa maailmassa.

Hyvin lyhyesti summattuna Ihmishämärä kertoo ihmisen valtakauden päättymisestä maan päällä ja siitä, miten vanhat jumalat palaavat. Tarinat yhdistää kehyskertomus, jossa tosielämän taiteilijat, kuvataiteilija Ai Weiwei ja performanssitaiteilija Marina Abramović luennoivat opiskelijoille taiteesta ja sen merkityksestä.

Heikki Kännö: Ihmishämärä

Muuten tarinassa liikutaan niin toisen maailmansodan ajassa kuin karussa lähitulevaisuudessakin, jossa ihminen on tuhonnut maapallon lähes elinkelvottomaksi ja jossa ihmiskunnan ainoa toivo on kehitteillä oleva tekoälyprojekti.

Keskeisiä hahmoja ovat muun muassa ajassa liikkuva mystinen Hans Otter sekä taianomaisia omenoita tilallaan viljelevä, oudon iätön Engerbertha. Hahmoja on paljon, joskus jopa uuvuttavuuteen saakka, mutta jokainen niistä tuntuu lopulta perustellulta.

Tällaista laajan yleissivistävää ja silti ajoittain riemukkaan hauskaa kokemusta ei usein tule vastaan suomalaisessa kirjallisuudessa.

Monessa kohtaa lukemisen tueksi voi ihan surutta googlailla, varsinkin jos vanhat jumaltarustot eivät satu olemaan ihan päällimmäisinä mielen päällä. Ilman taustatietojen selvittelyäkin ajassa ja paikoissa riemukkaasti liikkuva romaani on nautittavaa luettavaa, jolle voi vain antautua.

Kommentoi +