Vihdoin Emily St. John Mandelia on suomennettu! Kenties merkittävimmän nykykirjailijan Asema 11 -romaani (Tammi) liikkuu tulevaisuudessa, tappavan viruksen jälkeisessä maailmassa kiertävän teatteriseurueen mukana. Kipeän kaunis teos on muokattu myös erinomaiseksi tv-sarjaksi, jonka näkee HBO Nordic -suoratoistokanavalta. Teksti: Annaleena Jalava

Emmi Pesosen Taikurin tyttäret (Otava) kertoo kaihoisan kauniisti hypnotisoitavissa olevan muistin mahdista sekä sisarusten välisestä siteestä. Siskosten, Lindan ja Magdan, yhteen kiedotut ja lopulta erikseen revityt kasvutarinat kertovat, miten isosiskosta kasvaa pikkuvanha huolehtija ja pikkusiskosta hapuileva siipirikko: kuinka toinen heistä joutuu – ja toinen haluaa – astua liian aikaisin aikuisen saappaisiin. Millaisia jälkiä tämä jättää heihin: kehoon, historiaan ja tulevaan? Lapsen turvattomuuden tunne, hämmennys ja uskollisuus välittyvät teoksessa hienosti. Teksti: Katri Koskinen

On joukko toinen toistaan omaperäisempiä sukulaisia. On kuurot vanhemmat ja kuulevat lapset, isoveli ja Claudia, joka etsii paikkaansa risteävien tarinoiden keskellä. Italialaisen Claudia Durastantin omaan elämään nojaava Tuntemani vieraat (S&S) poukkoilee sukuromaanin, kasvutarinan ja esseekokoelman välillä. Se on yhtä aikaa viisas ja viihdyttävä. Teemasta toiseen edeten se onnistuu kertomaan paljon kielestä ja sen puuttumisesta, kirjoista, köyhyydestä ja maahanmuuttajan ulkopuolisuudesta. Teksti: Outi Rastas

Milloin viimeksi luit runoja ääneen? Kuvataiteilija ja lavarunoilija Kirsi-Marja Mobergin herkkä esikoisrunokokoelma Kaksoissisäinen (Basam Books) toimii hienosti ääneen luettuna: se on läpileikkaus nuoruuden kipukohtiin ja trauman peittämään minään.

Miira Luhtavaaran kolmas runokokoelma Pinnallisuus (Teos) käsittelee jopa kovakouraisesti pinnallisuuden eri merkityksiä, käsintehtyjä kauneuspilkkuja. Se leikkii, vyöryy ja vauhkoaa – tee sinäkin niin. Teksti: Katri Koskinen