Jos mä olisin kokoa 42 tai isompi, mä varmaan tappaisin itseni, opiskelukaveri sanoi Minnaleena Jaakkolan kuullen vaateostoksilla. Se tuntui suoralta hyökkäykseltä, vaikkei sanoja varsinaisesti osoitettu kenellekään. Jaakkola käyttää kokoa 48–50. Hän on kehopositiivisuusaktivisti ja vaatesuunnittelija, joka toivoo että naiset käyttäisivät energiansa muuhun kuin itseinhoon.
”Kuulen koko ajan sitä, että sähän olet kaunis, osaat laittaa itseäsi ja olet tosi kiva. Et voi olla sen kokoinen mitä sanot. Lihavuuteen liittyy niin vahvoja kielteisiä stereotypioita”, Jaakkola kertoo.
Vastaavia kommentteja kuulee usein, koska ihmiset puhuvat lihavista paljon ja huoletta. Ylipainoiset itse ovat harvoin äänessä. Jaakkolan mukaan lihavat ihmiset ansaitsevat tulla kuulluksi ilman, että he lupaavat laihduttaa. Hän kertoo elämästään läskinä Youtube-kanavallaan Nerdinplussize, jonka sisällöstä suuri osa liittyy vaatteisiin ja kauneuteen.
Isot koot kuuluvat kauppoihin, ei vain nettiin
Stereotypia tyylittömästä lihavasta on nyt murtumassa, sillä kehopositiivisuudella myydään isosti. Indierocklaulaja Beth Ditto kiinnitettiin Zalandon malliksi, ja Rihannan alusvaatemallisto kerää kehuja, koska sen seksikkäissä mainoksissa on myös reheviä naisia.
Harvalla brändillä on kuitenkaan pluskoon mallistoja liikkeissään: lihavien oletetaan shoppailevan netissä. Jaakkolan mielestä se tuntuu siltä, että hänet halutaan puskea pois julkisesta tilasta.
”On kurjaa, ettei minulla lihavana ole sitä tavallista tyttöjen shoppailukokemusta. En voi mennä selailemaan vaatteita ostoskeskukseen. Voin katsoa vain sukkia ja koruja.”
Netissäkin tarjontaa on niin vähän, että kivat pluskoon vaatteet myydään loppuun hetkessä. Lahden muotoiluinstituutista vaatesuunnittelijaksi valmistunutta Jaakkolaa ärsyttää pluskoon vaatteissa se, että niissä on aina elastaania, eikä tuotteita kaavoiteta ajatuksella. Lisäksi hän kokee, että pluskoon mallistot laahaavat trendeissä kausia jäljessä.
”On hirveän vaikeaa kehittää omaa identiteettiä vaatteiden avulla, jos on lihava. Ei vain yksinkertaisesti ole samoja mahdollisuuksia kuin laihoilla ihmisillä.”
26-vuotiaalla Jaakkolalla ei ole vielä omaa mallistoa myynnissä, mutta suunnittelijan tavoitteena on päästä kehittämään plusmuotia jollekin suomalaiselle brändille tai työskentelemään Japaniin.
Lihavan identiteetti syntyi jo lapsena
Lihavan identiteetti Jaakkolalla on ollut 8-vuotiaasta saakka. Paino ei ole päässyt unohtumaan, kun siitä ovat muistuttaneet kouluterkkari, sukulaiset ja huutelijat kadulla. Ikuinen laihdutuskuuri loppui neljä vuotta sitten, kun Jaakkola näki blogisivusto Tumblrissa jotain vallankumouksellista: kauniita asukuvia, joiden mallit sattuivat olemaan lihavia. Siitä alkoi innostus kehopositiivisuuteen ja omakuvan parantuminen.
Perinteisesti lihaville naisille ei anneta kauniin tytön roolia. Siksi Jaakkola kehottaa etsimään esimerkkejä omasta koostaan blogeista, Twitteristä ja kirjallisuudesta.
”Kun lihavia ei näy lehdissä, musiikissa tai missään, tulee sellainen olo, että minä olen vain ihan kummallinen ja vääränlainen. Mutta kun näet ihmisiä, joissa on samoja piirteitä kuin itsessäsi, mutta myönteisessä valossa, voit nähdä ne piirteet itselläkin myönteisinä.”
Nykyään Jaakkola sanoo hitot pukeutumissäännöille, joiden mukaan tietyn kokoinen ei saisi esimerkiksi näyttää paljasta pintaa. Hän kannustaa kaikkia käyttämään juuri niitä vaatteita ja värejä, joista saa iloa. Uusia asuja kannattaa testata ensin kotona turvallisessa ympäristössä. Kun kokeilee ennakkoon, missä asennossa vaate kiristää tai helma nousee, tunteet eivät pääse yllättämään julkisesti.
Jaakkola korostaa, että on tärkeää antaa itselleen lupa epäonnistua. Hän saattaa vaihtaa paidan päälle ja pois seitsemän kertaa ennen kuin lähtee ulos crop topissa.
”Ja silti peittelen mahaa käsillä koko ajan.”
Itsensä hyväksyminen ei tapahdu pelkällä päätöksellä.
”Ei se mene niin, että joko rakastat itseäsi ja menet tuolla aina allit heiluen tai sitten olet epäonnistunut ja sun pitää palata takaisin kaapuihin. Kukaan ei ole valmis.”
Juttu on julkaistu Trendissä.
