Metsolat-sarjasta tuttu näyttelijä Katriina Honkanen sairastui vakavasti: ”Hyvä kuntoni oli kadonnut yhdessä yössä”
Katriina Honkasella oli onnea mukana, että sairaus löydettiin ajoissa.
Vantaalaisessa omakotitalossa on vastassa helpottunut nainen. Ohjaaja, näyttelijä ja lauluntekijä Katriina Honkanen, 65, on saanut viiden vuoden kontrollikäyntien jälkeen puhtaat paperit rintasyövästä.
”Kontrolli jännitti joka kerta, koska syövät ovat arvaamattomia. En pelännyt kuolemista vaan sitä, mitä kaikkea minulta jäisi näkemättä. Näenkö lapsenlapseni kasvavan?”
Katriinan rintasyöpä havaittiin kesäkuussa 2020 mammografiaseulonnassa, jonka jälkeen hän sai kutsun ohutneulanäytteeseen. Seulonnan piti olla jo tammikuussa, mutta flunssaoireiden takia aika siirtyi.
”Ehkä onnekseni, sillä kasvain oli löytyessään vain 0,8 sentin kokoinen. Olisiko ollut mahdollista, ettei sitä olisi edes havaittu tammikuussa? Seuraava kontrolli olisi ollut kahden vuoden päästä.”
Diagnoosin tultua Katriinan päässä löi tyhjää. Mitä on tapahtunut? Mikä olisi pahin vaihtoehto?
”Ymmärrän, että ihmiset haluavat rohkaista ja lohduttaa, mutta pahinta on sanoa: Rintasyöpä. No, sehän hoidetaan. Mun tädillä oli aivosyöpä.”
”Se tuntui loukkaavalta. Olisi tehnyt mieli todeta: Kiva. Voinkin lahjoittaa tämän syövän sinulle.”
Katriina muistuttaa, että rintasyöpä on edelleen naisten syövistä toiseksi tappavin. Myös hoidot voivat olla rankkoja ja jättää pitkäaikaisia seurauksia.
”En jaksanut kävellä sataa metriä autolle.”
Rinta leikattiin heinäkuussa. Leikattuun rintaan kasvoi kuitenkin kookas verihyytymä, ja Katriina joutui uuteen leikkaukseen.
Sen jälkeen hänen kuntonsa romahti.
”Kuin joku olisi tiputtanut minut alas kalliolta. En käsittänyt, mihin hyvä kuntoni oli kadonnut yhdessä yössä. En jaksanut kävellä sataa metriä autolle. Meni vuosi, ennen kuin voimat palautuivat.”
Jo elokuussa Katriina jatkoi töitään Armi Aavikosta kertovan näytelmän ohjaajana Kotkan kaupunginteatterissa. Hän kertoi työryhmälle sairaudestaan, koska ei tiennyt, millaisia hoitoja olisi tulossa. Hän sai viisitoista kertaa sädehoitoa mutta ei sytostaatteja.
”Olen ollut onnekas. Kasvaimeni ei ollut hormonipositiivinen, imusolmukkeista ei löytynyt etäpesäkkeitä ja kestin sädehoidot hyvin.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 2/2026. Haastattelussa Katriina kertoo toipumisestaan ja siitä, miten kantoi aikuisuuteen asti mukanaan nuorena koettua traumaa.
Juttuun on korjattu haastateltavan ikä 4.2.2026 kello 16.46.
Kommentit