OLOHUONEEN LATTIALLA oli kasa vinyylilevyjä, kun näyttelijä, ohjaaja ja muusikko Katriina Honkanen järjesti puolisonsa Ilkka Tenhusen kanssa levynkansikilpailun. Pari etsi parasta. Kisan voitti U2:n The Unforgettable Fire: siinä on musta valkoinen valokuva, jonka ainoa väri on punainen.

”Siinä olivat kotimme sisustusvärit”, Katriina kertoo.

Punainen valittiin ruokahuoneen tapetteihin, joista Katriina ja Ilkka halusivat sen jatkuvan muihin huoneisiin. Sitä on erisävyisinä olohuoneen ja Katriinan työhuoneen verhoissa, talon matoissa ja seinissä.

Ruokahuoneen tuolien kankaisiin valittiin turkoosia, ja huoneessa on myös vanha, turkoosi intialainen kaappi. Viereisessä keittiössä välitilassa on turkoosi laatta. Väri jatkuu Katriinan työhuoneeseen ja makuuhuoneen tapettiin.

Värit ovat tärkeitä niin Katriinalle kuin Ilkalle. Ne saavat olla voimakkaita mutta eivät räikeitä.

”On tärkeää, millainen olo huoneessa tulee. Tykkään erityisesti ruokasalista ja työhuoneestani, joka on kuin pieni pesä. Siellä on nojatuoli, jossa voi rötköttää tarpeen mukaan”, Katriina kertoo.

KATRIINA MUISTETAAN Metsola-sarjan Eevana, eikä hänellä ole mitään sitä vastaan. Viime kesänäkin hän ohjasi Metsoloita Orimattilassa. Joensuussa sai syyskuussa ensi-iltansa Katriinan ensimmäinen musikaaliohjaus: My Fair Lady.

Katriina on myös pitkän linjan lauluntekijä ja muusikko. Ilkka on koulutukseltaan kultaseppä, ammatiltaan muusikko. He tapasivatkin aikanaan bänditouhuissa Kuopiossa.

Omakotitaloon Vantaalle pari muutti parikymmentä vuotta sitten, juuri, kun tytär Hanna oli lähtenyt omilleen. Kun entisen kodin kalusteet tuotiin sinne, ne tuntuivat nukkekodin tavaroilta.

”Talo on iso kahdelle, mutta teemme täällä paljon asioita. Olohuoneemme on studio ja treenikämppä. Siellä on harjoiteltu jopa teatteriesityksiä.”

Aiemmin pari oli asunut Helsingissä Lauttasaaressa, Tapulikaupungissa ja Käpylässä. Tapulikaupungin lähiö oli ensin sokki, mutta he kotiutuivat ja löysivät kivoja ulkoilupaikkoja.

Käpylä tuntui toiveiden asuinpaikalta, mutta moottoritien melu alkoi häiritä heitä. Asunnon arvo oli parissa vuodessa noussut niin, että rahalla sai omakotitalon.

Vantaalla sijaitseva, vuonna 1952 valmistunut talo oli rapistunut, mutta rakkaus syttyi ensi silmäyksellä. Aivan heti Katriina ja Ilkka eivät taloa saaneet, sillä siitä oli jo tehty tarjous. Talo tuli kuitenkin uudelleen myyntiin, ja sen hinta oli laskenut reilusti.

”Tuttu rakennusinsinööri nuuhki taloa kuin homekoira konsanaan ja sanoi, että se oli terve. Niin jätimme tarjouksen.”

Sen jälkeen alkoi remontointi: katto, ulkorappaus, vaihto maalämpöön, ikkunat, kosteat tilat, keittiö, lattiat, seinät ja takka. Toissa kesänä laitettiin etukuisti ja terassi, ja takapihalle tehdään isompi terassi.

”Olemme satsanneet kotiin paljon. Olen työni vuoksi paljon poissa, ja on aina ihanaa tulla kotiin”, Katriina sanoo.

KATRIINA KASVOI TAITEILIJASUVUSSA: äidin isä Urho Heinänen oli kuvanveistäjä, äiti Irmeli Heinänen ja isä Reino Honkanen näyttelijöitä. Kuopiossa isällä oli tili antiikkikaupassa, jossa hänet muistetaan edelleen. Isällä oli tili myös kultakaupassa, koska hän osti säännöllisesti vaimolleen koruja.

Reino Honkanen oli esteetikko henkeen ja vereen, ja vanhemmat sisustivat mielellään. Katriina rakasti pöydän kattamista kodin ihanilla perintöastioilla.

”Nuorena ajattelin, että minä en missään museossa asu, mutta kuinkas tässä kävikään. Olen myös lamppuhamsteri. Ostaisin kaikki jugendvalaisimet, jotka näen.”

Katriinalla on ollut myös moderni vaihe, jolloin sisustukseen kuului käytettyjä huonekaluja ja kromiputkea. Sen särki vanha matka-arkku, joka lähti viemään kohti jotain muuta. Vuonna 1993 arkku pääsi samannimisen levyn kanteen, jolla on yksi Katriinan suosituimpia kappaleita, Silta.

Sitten kotiin tuli kaunis, vanha kirjoituspöytä Ilkan kotoa, ja pari alkoi kiertää antiikkikauppoja.

”Tajusin, miten kauniita vanhat esineet ovat. Ikä saa näkyä niissä kuten ihmisissäkin. Meissäkin on säröjä ja halkeamia.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 10/2022.