Kun kirjoitin kirjaa äiti-tytärsuhteiden ongelmista, tiesin sohaisevani muurahaispesää.

Olen työssäni henkisen hyvinvoinnin valmentajana puhunut jo parin vuoden ajan äitihaavasta. Ilmiö kuvaa sitä, miten rajoittavat uskomukset periytyvät äideiltä tyttärille.

Kirja oli askel isomman yleisön eteen – ja myrskyn silmään. Miksi? Koska vielä 2020-luvullakin äitiys on pyhä asia, johon ei sovi puuttua.

KUN SANOIN ÄÄNEEN, että suhde äitiin voi jättää tyttäreen kipeitä haavoja, kriitikot iskivät suoraan ihoni alle.

Olen kuulemma väärä ihminen puhumaan äitisuhteesta, koska lapsettomana en tiedä, millaista on olla äiti. Se sattui.

Olen ison osan elämääni tuntenut oloni riittämättömäksi, ja kun yritin puhua naisten kokeman riittämättömyyden juurisyystä, olin taas vääränlainen.

”Onko tätä pakko repostella julkisesti?”

On helpompaa ampua viestintuoja kuin tutkia kipeää aihetta avoimin mielin. Somekeskusteluissa kiirehdittiin kertomaan, että olen julma ihminen: ”Mitä äidistäsi mahtaa tuntua?”

Joskus voisi kysyä, miltä tyttärestä tuntuu. Mistä kasvaa voimaantuneita naisia, jos tytär joutuu aina sivuuttamaan tunteensa?

EN OLE ÄITI, mutta tiedän, millaista on olla tytär. Olen kasvanut naiseksi maailmassa, jossa naiset ovat joutuneet selviytymään hautaamalla mielipiteitään, tukahduttamalla tunteitaan ja uhrautumalla perheensä puolesta.

Kun olen kyseenalaistanut äitien onnistumista tärkeässä roolissaan, olen osunut juuri tähän riittämättömyyden haavaan, joka periytyy äideiltä tyttärille.

Naiset eivät ole kelvanneet samoihin tehtäviin kuin miehet. He eivät ole voineet miesten tavoin toteuttaa unelmiaan ja intohimojaan. Siksi naisten on pitänyt kanavoida elämänvoimansa äitinä olemiseen.

Jos nainen sitten saa kritiikkiä ainoasta soveliaasta elämäntehtävästään, se tarkoittaa, että hän on epäonnistunut elämässään.

Äitiyteen liittyvien odotusten purkaminen keventää äitienkin taakkaa.

KUN PUHUN ÄITIHAAVASTA, tarkoitukseni ei ole osoitella äitien kelpaamattomuutta vaan tuoda huomio äitiyteen liittyvään tunnekuormaan.

Äidin tulee olla nöyrä, vaatimaton, puhdas ja hyvä ihminen, joka aina asettaa lapsen edun itsensä edelle. Äiti ei saisi tuntea negatiivisia tunteita eikä pyytää itselleen mitään.

Tämä myytti nostaa uhrautuvan äidin jalustalle, eikä jalustalla olevasta saa sanoa mitään pahaa, edes tämä itse.

”Kyllä äidit aina ajattelevat tyttärensä parasta!” Minulle on sanottu. Ikävä totuus on se, että joskus se paraskaan ei ole kovin kummoista.

Mikäli äidit haluavat tyttäriensä parasta, miksi he eivät halua kuulla, jos tytär voi suhteessa huonosti? Siksi, että silloin äidin on pakko kohdata omat haavansa.

LOPUTTOMASTI UHRAUTUVA äiti antaa tyttärelleen mallin, että muut ihmiset ovat aina tärkeämpiä. Itsensä mitätöiminen periytyy naislinjoissa niin kauan kuin sitä ei katkaista.

”Miten itsekäs tytär voi olla!”

Sana 'itsekäs' on voimakas lyömäase tyttärelle, joka yrittää puhua suhteen ongelmista. Minäkin olen kuullut sen muutaman somekriitikon lisäksi omalta äidiltäni.

Tunsin, että tällä kommentilla sivallettiin naiseuden ytimeen: pahinta, mitä nainen voi tehdä, on vaatia itselleen mitään. Jos olet itsekäs, olet perustavalla tavalla paha.

KATKAISIN VÄLIT omaan äitiini vuosiksi, kun hän katsoi jatkuvasti oikeudekseen arvostella elämänvalintojani. Keskustelut päätyivät umpikujaan enkä koskaan tuntenut tulevani kuulluksi. Päätös ei ollut helppo eikä minulla ollut hyviä vaihtoehtoja.

Vaikeita tunteita ja uskomuksia pitää pystyä kohtamaan – vain siten voimme vapautua niistä. Haava ei parane, jos sitä ei ensin puhdista.

Oman äitisuhteeni käsitteleminen on auttanut minua vapautumaan riittämättömyydestä, syyllisyydestä ja häpeästä. Kun olen alkanut pitää huolta rajoistani, minulla on ollut paljon enemmän annettavaa myös muille.

Kirjan ilmestyttyä olen saanut kymmeniä viestejä, joissa on yhteinen sanoma: ”Luulin olevani ainoa, joka kokee näin. Luulin, että vika on minussa.”

Puhuminen poistaa stigmaa aiheen ympäriltä. Häpeä helpottaa – jos ei kertaheitolla, ainakin vähitellen.

Katri Syvärinen, FM, on valmentaja, joogaohjaaja ja kirjailija. Häneltä ovat ilmestyneet kirjat Löydä elämän taika, Vuoden paras päivä, Sinun tarinasi voima ja toukokuussa ilmestynyt Äitihaava – tyttären raskas perintö. Katri jakaa ajatuksiaan Taikaelämää-podcastissaan.

Korjattu 14.6.2023: juttuun on lisätty Katri Syväriseltä ilmestynyt teos.