Toimittaja ja juontaja Katri Norrlin kokoontuu silloin tällöin musiikki- ja media-alan yhteisen kirjakerhon kanssa keskustelemaan yhdessä luetuista teoksista.

Akwaeke Emezin Nigeriaan sijoittuva dramaattinen romaani Vivek Ojin kuolema sai kirjakerhon raadilta korkeimmat pisteet.

”Teos on hyvin omalaatuinen murhamysteeri. Tarina alkaa siitä, että kirjan nimikkohenkilö on kuollut. Kirjassa esitetään ja pohditaan identiteettiä eri näkökulmista, kuten sukupuolen ja sukupuoliroolien kautta.”

Norrlinin mukaan kirjassa on koko ajan läsnä pelko epäoikeudenmukaisuudesta, mutta loppuratkaisu yllätti hänet täysin.

Odottamaton lopetus herätti keskustelua myös kirjakerhossa.

”Olen saanut kirjakerhon kautta lukuharrastukseeni lisää ulottuvuuksia, koska jokainen jäsen tuo kirjaan mukaan jonkin oman ajatuksen ja näkökulman.”

Kun Norrlin sai ensimmäisen Nälkäpeli-kirjan käsiinsä vuonna 2008, hänen täytyi lukea se yhdeltä istumalta. Siitä asti dystopiat ovat kiehtoneet häntä.

”Nuoresta asti minua ovat kiinnostaneet kuumottavat ja jopa kieroutuneet ajatukset siitä, mitä maailmassa voisi pahimmassa skenaariossa tapahtua.”

Norrlin ahmi hurjan Rotukarja-romaanin vain päivässä.

Kirja kertoo kuvitteellisesta yhteiskunnasta, jossa eläinkuntaan iskeneen viruksen vuoksi kaikki eläimet on tapettava ja niiden jäännökset hävitettävä. Koska ihmiset himoitsevat lihaa, ihmislihan tuottaminen laillistetaan. Yhteiskunta jakautuu niihin, jotka syövät, ja niihin, joita syödään.

”Kirjassa kerrotaan yksityiskohtaisesti teurastamisesta. Jos se tuntuu sietämättömältä ja vastenmieliseltä, voi miettiä suhdettaan lihansyöntiin. Vaikka kirjailijan mukaan teos ei ole julistus lihansyönnin lopettamisen puolesta, se herättää ajattelemaan lihansyöntiä uudelta kantilta.”

Norrlin ihailee suuresti edesmennyttä kirjailijaa, näyttelijää ja Star Wars -elokuvien prinsessa Leiana tunnettua Carrie Fisheria.

”Carrie Fisher oli aikaansa edellä. Hän mursi käsityksiä siitä, millainen nainen saa olla. Hän kertoi jo kauan sitten mielenterveysongelmistaan avoimesti ja otti kantaa naisten ikääntymistä koskevaan kritiikkiin ja ulkonäkökeskeisyyteen.”

Norrlin tarttui ensimmäisen kerran Fisherin omaelämäkerralliseen teokseen, kun hän matkusti yksin Skotlannissa muutama vuosi sitten. Norrlin on lukenut monia elämäkertoja, mutta Fisherin teos jäi mieleen erityisesti.

”Fisher kertoo kirjassa avoimesti ja rehellisesti traagisista perheeseen liittyvistä kokemuksistaan, mutta samaan aikaan hän on hemmetin hauska sanailija. Hän heittää itsestään läppää ilman, että se tuntuu vähättelyltä. Suosittelen jokaista tutustumaan Fisherin kirjoihin. Hän oli paljon muutakin kuin vain prinsessa Leia.”

Juttu on julkaistu Trendissä 8/21.