Reilu vuosi sitten Katri Helena Kalaoja, 74, istui tytärtensä Maijan ja Hannan kanssa keittiön pöydän ääressä ja keräsi rohkeutta puheluun. Hän tiesi itsekin, että sen soittaminen olisi viisain ratkaisu, mutta empi luuriin tarttumista.

Nelikymppiset tyttäret olivat huolissaan äidin jaksamisesta.

”Tytöt istuivat molemmin puolin minua, katsoivat silmiin ja vakuuttivat, etteivät aio lähteä, ennen kuin olen peruuttanut syksyn kiertueen”, Katri muistelee.

Päätöstä edelsi esiintyminen juhannuksena 2018 Alahärmässä, jossa Katri Helena joutui jättämään keikan kesken huonovointisuuden vuoksi.

”Olin ollut tuolloin pidempään poikkeuksellisen väsynyt, vaikka olin juuri pitänyt parin kuukauden loman. Kävin lääkärissäkin, mutta mitään syytä väsymykselle ei ensin löytynyt.”

Tinkimättömästä työmoraalistaan tunnetulle Katri Helenalle konserttien peruminen oli ensin valtava pettymys. Hän kertoo keikkailleensa lähes tauotta 55 vuoden ajan. Ainutlaatuiseen uraan on mahtunut 480 laulua, joista monilla on erityinen paikka suomalaisten sydämissä.

”Ei minulla ole koskaan ollut sellaista harhakuvaa, että jatkaisin tätä työtä ikuisesti. Olen monta vuotta valmistautunut luopumiseen henkisesti ja hokenut itselleni, että jonakin päivänä urani loppuu”, Katri sanoo ja täyttää teekupin piripintaan.

Siitä huolimatta elimistön lakko yllätti. Vaikka konserttikiertueen järjestäjät ja orkesterin jäsenet suhtautuivat Katri Helenan puheluun ymmärtäväisesti, laulajaa itseään harmitti tuottaa pettymys työkavereille ja yleisölle.

”Vakuuttelin itselleni viimeiseen asti, että pystyn hoitamaan sovitut keikat. Minulla on ollut vuosikymmenten ajan niin epäsäännölliset työajat, että elimistöni on tottunut toimimaan väsyneenäkin.”

Kun Katri Helenalta tarkemmissa tutkimuksissa löydettiin kilpirauhasen vajaatoimintahäiriö, hän ymmärsi, että pitkä irtiotto osui järkevään saumaan. Viisas keho oli lähettänyt viestin, kun hän ei itse ollut osannut pysähtyä.

”Vaikka kyse ei olekaan vakavasta jutusta, kyllä se silti havahdutti. Ymmärsin, etten halua kuolla korkokengät jalassa lavalla.”

Ensin kalenterin tyhjät sivut hämmensivät. Vapaavuodesta tuli kuitenkin odotettua syvempi matka, jonka aikana Katri Helena on pohtinut suhdettaan työhön ja tarkastellut itseään ilman ammatin tuomaa roolia.

”En voi sanoa, että olisin ollut masentunut, mutta kyllä siitä kummallinen tyhjyyden tunne tuli. Ymmärsin, että työ on ollut valtavan iso osa minua. Kun sitä ei yhtäkkiä ollutkaan, etsin paikkaani ja mietin, tarvitaanko minua enää”, hän tunnustaa.

Seuraavaksi mielen valtasi huoli taloudellisesta toimeentulosta. Katri Helena kertoo pyörittäneensä omaa yritystä 1970-luvulta saakka. Vaikka kohdalle on välillä osunut tavallista niukempia aikoja, hän on välttynyt suurilta notkahduksilta.

”Aika pian huomasin, että tulen hyvin toimeen ilman keikkoja. Kotona ollessa on pienemmät menot ja vähemmän huolia. Ja onni on, että olen kuunnellut viisaampia ja maksanut itselleni yrittäjäeläkettä.”

Katri Helena ei edes muista aikaa ennen julkisuutta. Suomalaiset ovat seuranneet iskelmän kestotähden elämää herkeämättä siitä lähtien, kun hän 19-vuotiaana ampaisi soittolistoille Puhelinlangat laulaa -hitillä. Musiikkitoimittaja Jyrki Hämäläinen kutsui nuorta Katri Helenaa elovenatytöksi, mutta vuosien varrella laulajasta on kasvanut lähes instituutio.

”En ole ollut luonteeltani ikinä mikään hurjastelija, mutta ehkä julkinen työni on tehnyt minusta entistä varovaisemman. Olen suojellut itseäni vaistonvaraisesti ja vältellyt karikkoja.”

Perhettä ja ystäviä Katri Helenan julkinen imago toisinaan huvittaa, sillä Askolan-kotona näyttäytyy erilainen äiti ja mummi.

”Edesmennyt ystäväni nauroi aina, että vaikka olen ollut kolme kertaa naimisissa ja saanut kolme lasta, olen silti ihmisten mielissä lähes nunna. Omat tyttäretkin vitsailevat usein, että jos ihmiset tietäisivät, kuinka hupsu olen, he yllättyisivät”, Katri sanoo ja helähtää makeaan nauruun.

Kuluneen vuoden aikana Katri on pohtinut myös omaa suhdettaan laulajaan nimeltä Katri Helena.

”Vaikka perhe on pitänyt jalkani aina maan pinnalla silloinkin, kun pää on ollut pilvissä, kyllä julkisuus on ollut tiivis osa minua. En ole ikinä tavoitellut julkisuutta, mutta tämän vuoden aikana olen huomannut, että siitä irrottautumistakin on pitänyt käsitellä.”

Tekemisen puutteesta Katri Helena ei ole kotonaan Askolassa kärsinyt. Vanhan maatalon nurmikoissa riittää ajelemista ja pensaissa harventamista.

”Miehillä on jokin kumma vimma ostaa aina päältä ajettavia ruohonleikkureita, mutta minusta puutarhahommissa pitää saada hiki pintaan. Raivasin kesällä puskia pienellä, sähkökäyttöisellä moottorisahalla ja työntelin ruohonleikkuria niin kauan, että polvet eivät enää pitäneet”, hän tunnustaa.

Katri on vuosien aikana tutustunut kyläläisiin, joilta hän saa aina tarvittaessa apua. Kesällä nuohooja apumiehineen aukaisi naakkojen umpeen muuraaman savupiipun.

”Meillä oli kiva kahvituokio, jonka aikana järjestimme maailman uuteen uskoon ja manasimme samalla mokomat naakat. Vitsailin miehille, että käyn ostamassa vielä haulikon ja lasautan tihulaisia sillä. Suunnitelma jäi toteuttamatta, mutta hyvät naurut saimme.”

Katri Helena sanoo nauttivansa maalaiselämästä. Kodin ikkunasta avautuu kaunis peltomaisema, jonka taustalla on ranta ja oma vene. Kotikylällä ammatin ja julkisuuden mukana tuoma rooli unohtuu.

”Tykkään höpötellä ihmisten kanssa niitä näitä. Meillä kaikilla voi olla erilaiset taustat ja ammattien mukanaan tuomat suojamuurit, mutta silti meillä on samanlaiset ilot, murheet ja toiveet.”

Eniten Katri Helenan vapaavuodesta iloitsi hänen äitinsä Bertta, jota tytär kävi monta kertaa viikossa palvelutalossa. Tämä hoki pitkään, että "lopeta se riehuminen".

Ainoana tyttärenä Katri koki olevansa vastuussa äidistä, joka auttoi häntä paljon silloin, kun lapset olivat pieniä ja keikkaelämä kuumimmillaan. Rehellisyyttä ja suoruutta Katri Helena kertoo oppineensa puolestaan Veikko-isältään, jonka hän menetti seitsemäntoista vuotta sitten.

”Kun äiti räpätti jostakin, isällä oli tapana iskeä minulle silmää ja sanoa, että ’kyllä me tästäkin selviämme’. Olen kiitollinen siitä, että sain vanhemmiltani parhaan pohjan elämälle: minua on rakastettu ja tuettu.”

Katri Helenalla on tapana tutkailla maailmaa ja sisintään lukemalla. Kirjat ovat auttaneet sanoittamaan myös elämänmuutosta. Vuoden aikana hän on hurmioitunut Michelle Obaman elämäkerrasta, eläytynyt jälleen vintiltä löytämäänsä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläiseen ja palannut henkisen kirjallisuuden pariin.

”Kirjat antavat minulle joka päivä oivalluksia. Ne ovat muistuttaneet, minkä vuoksi luopuminen aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja miksi meillä on luontainen tarve roikkua vanhassa. Jokaisen kannattaisi opetella sietämään epävarmuutta, sillä sitähän elämä valtaosin on”, Katri pohtii.

Hän uskoo, että kriisitilanteista selviävät paremmin ne ihmiset, joilla on kyky myönteiseen ajatteluun.

”Tiedän sen omasta kokemuksesta, sillä elämä on pysäyttänyt minut niin monta kertaa ja pakottanut nousemaan, vaikka sydämeni on ollut turta. Toipuminen ei tapahdu heti, mutta olen oppinut, että kaikesta voi selvitä.”

Katri Helena on kokenut elämässään kaksi suurta menetystä: puoliso, muusikko-säveltäjä Timo Kalaoja, kuoli sydäninfarktiin vuonna 1988. Pariskunnan yhteinen poika Juha menehtyi puolestaan sairauskohtaukseen 33-vuotiaana.

Surua ja yllättäviä käännekohtia Katri Helena on käsitellyt jo kolmenkymmenen vuoden ajan intuitiokirjoituksella, jossa hän kokee olevansa vain välikappale.

”Ne eivät ole minun ajatuksiani. Viestit tulevat ulkopuolelta, henkimaailmasta, ja minä vain kirjaan ne ylös. Minulla on kotona kansioittain näitä tekstejä.”

Viestejä Katri on saanut myös edesmenneeltä mieheltään ja pojaltaan. Mietelauseista syntyi viisi vuotta sitten kirja Taivaan tie, jota hän kertoo lukevansa itsekin yhä säännöllisesti.

”Ymmärrän, jos joku pitää tällaista hurujuttuna, mutta minulla on oikeus tuntea ja elää näin. Minua lohduttaa se, että tuolla yläkerrassa on iso suku, joka on valmis auttamaan. Vaikka kirjan viestit ovat syntyneet eri elämänvaiheissa, huomaan, että ne ovat ajattomia. Saan niistä yhä oivalluksia.”

Katri Helena on pannut ilahtuneena merkille, että tiede ja henkimaailma ovat viime vuosina lähestyneet toisiaan.

”On huikea juttu, että monet tiedemiehetkin myöntävät jo ruumiin ja sielun yhteyden. Luin taannoin kirjan, jossa kerrottiin, että meditaatiolla on saatu aikaan jopa solumuutoksia. Sehän tarkoittaa, että meillä on mahdollisuus parantaa itse itseämme.”

Voimaa Katri Helena kertoo itsekin hakevansa meditaatiosta ja luonnosta. Ahdistuksen tai kiukun ravistelema mieli rauhoittuu, kun Katri istahtaa laiturille ja keskittyy edessään aukeavan maiseman kauneuteen.

Viime kesän ikimuistoisin meditaatiokokemus syntyi verannan syvänpunaista pelargoniaa katsomalla.

”Kun maltoin istua aloillani ja keskittyä yhteen ainoaan kukkaan tarpeeksi kauan, näin sen ympärillä voimakkaan kehän ja värit, jotka siirtyivät minuun vahvana energiana. Luonnolla on uskomaton voima, jos sille vain malttaa antautua”, Katri sanoo.

Usein tärkein mielenhoitaja on tavallinen arki: puutarhatyöt, villasukkien kutominen ja yhdessäolo 10- ja 5-vuotiaiden lapsenlasten kanssa. Katria hymyilyttää vieläkin elokuinen kesäpäivä, jolloin he kokoontuivat viettämään Askolan-kotiin neljän perheenjäsenen syntymäpäiviä.

”Tyttäret hommasivat pihalle paljun, jossa pienimmät pärskyttelivät ja kiljuivat yhteen ääneen, että nämä ovat parhaat synttärit ikinä. Tällaiset hetket oman perheen kanssa ovat erityisen rakkaita.”

Kumppaninsa Tommi Liimataisen kanssa Katri Helena nauttii elokuvista sekä laadukkaista televisiosarjoista. He myös työskentelevät yhdessä, sillä Tommi on Katri Helenan manageri.

”Meillä on hauskaa yhdessä, ja olemme yhä toistemme parhaat kaverit”, Katri sanoo.

Jos Katri Helena elää yhtä vanhaksi kuin Bertta-äiti, edessä voi olla vielä lähes 30 vuotta.

”Oivalluksen myötä olen ymmärtänyt, että minulla on mahdollisuus kokea vielä vaikka mitä. Se on saanut vapautumaan turhista huolista ja peloista. Minusta tuntuu, että olen vasta nyt toipunut viime vuodesta.”

Elokuussa 74-vuotissyntymäpäivänsä tienoilla Katri keskusteli äitinsä kanssa vanhenemisesta. Molemmat naiset totesivat, etteivät tunne itseään ikäisekseen.

”Keho voi rapistua, mutta mielessä on yhä pala myös sitä nuorta tyttöä. Minusta on ihanaa ajatella, että sisällämme ovat kaikki ikäkerrokset.”

Katri Helena uskoo, että kaikilla tapahtumilla ja kohtaamisilla on merkityksensä. Myös silloin, kun ne aiheuttavat murhetta ja vastoinkäymisiä.

”Mikään elämänvaihe tai ihmissuhde ei ole turha, sillä opimme niiden kautta ennen kaikkea jotain itsestämme. Tärkeintä on, ettei pakene heti, kun tuntuu epämiellyttävältä. Pitää lähteä vasta, kun on varma, että kaikki kivet on käännetty ja jokainen puoli käsitelty”, Katri sanoo.

Vaikka Katri Helena on päästänyt jo osittain irti työelämästä, rakkaus musiikkiin on säilynyt.

Lavalle hän aikoo nousta yhä, mutta vastaisuudessa yhä harvemmin. Loppuvuodeksi Katri on sopinut neljä joulukonserttia, joista ensimmäinen pidetään Järvenpää-talossa 27. marraskuuta.

”Rakastan yhä esiintymistä, sillä laulamalla pääsen ihmisen mielen sisään. Liian pitkälle en aio kuitenkaan asioita suunnitella. Luotan vaistoon ja teen sen verran, kun tuntuu hyvältä.”

Samaa reseptiä Katri aikoo noudattaa elämässään muutenkin.

”Nuorempana yritin varmistella asioita suunnittelemalla kaikkea niin tarkkaan, ettei vastaan tulisi pettymyksiä. Nyt ymmärrän, että se on mahdotonta, sillä olen tullut monta kertaa yllätetyksi juuri silloin, kun olen sitä vähiten odottanut. Elämää ei voi ohjailla, ja juuri se tekee siitä niin hykerryttävän mielenkiintoista.” ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 10/2019.