Kati Outista harmittaa, miten paljon naisten pukeutumiseen kiinnitetään huomiota juhlissa: ”Se on mennyt yli äyräiden”
Kati Outinen arvostaa hyvälaatuisia kankaita ja ihailee pukusuunnittelijoiden ammattitaitoa.
Onko sinulla lempivaatetta?
”Yksi luottovaatteistani on pitkä villamekko. Sen voin vetäistä vaikka treenivaatteiden päälle tai sen alla voi olla pelkät bikinit, säästä ja tilanteesta riippuen.
Rakastan monikäyttöisiä, suuria pellava- ja puuvillapaitapuseroita, kuten näissä kuvauksissa käyttämääni Vuokon punaista paitaa. Samantyylinen minulla oli marraskuussa mukanani Lyypekissä, jossa sain elämäntyöpalkinnon.
Kesällä paras vaate on pitkä, leveähelmainen ja mielellään pitkähihainen mekko.”
Millainen suhde sinulla on vaatteisiin?
”En ole niinkään muodin perään, mutta minulla on rakkaussuhde kankaisiin.
Opin hyvien kankaiden ja hyvän vaatesuunnittelun arvostuksen kangaskauppias-isoäidiltäni. Hän teetätti kaikki vaatteensa ompelijalla. Vein lapsena malliksi Apu-lehdestä leikatut Koivistolais-paperinuket, ja niiden mukaan minulle ommeltiin polvimittaiset housut ja maksiliivi. Ne olivat ihanat ja muodikkaat.
Tyylini on rento. Tällä hetkellä, kun maailma on synkkä, haen keveyttä käyttämällä vaaleita värisävyjä. Aidot materiaalit; puhdas puuvilla, silkki, villa ja merinovilla sopivat parhaiten herkälle iholleni.”
Miten pukeudut juhliin?
”Usein samaan asuun kuin edellisissä juhlissa.
Ammattilaisena minua melkein loukkaa se, miten paljon vaatteisiin kiinnitetään huomiota niissä tilaisuuksissa, joihin on kuitenkin kutsuttu ansioidensa vuoksi. Mediaa ei kiinnosta, miksi naiset on kutsuttu Linnanjuhliin tai elokuvafestivaaleille. Ainoastaan se, mitä meillä on päällämme. Se on mennyt yli äyräiden.”
Mikä on vanhin omistamasi vaate?
”Äidiltä peritty kevyesti kimaltava, kultainen 1960-luvun kävelypuku.”
Mikä merkitys puvustuksella on sinulle roolihahmon rakentamisessa?
”Ihan valtava! Suomessa on mielettömän ammattitaitoisia pukusuunnittelijoita, ja minusta on aina ihanaa nähdä, miten puvustaja näkee esittämäni henkilön.
Viimeksi kuvasin tv-sarjaa, ja puvustaja toi minulle valtavan turkin ja aurinkolasit. Minun oli ollut vaikea hahmottaa, millainen roolihahmoni on, mutta noista elementeistä se lähti heti muovautumaan.”
Lyhyempi versio jutusta on ilmestynyt Eeva-lehdessä 6/25.
