Silloin lensivät sukset, sauvat ja ärräpäät. Kun kilpa­urheilija Janni Väkevä ei pärjännyt nuorena hiihtokisoissa niin hyvin kuin olisi halunnut, se sai hänet raivon partaalle. Raivo vaihtui nopeasti itkuun – ja huonommuuden tunteeseen.

”Katsoin menestyjiä ylöspäin, mutta samalla olin kateellinen. Sama näkyi koulussa. Kuuluin kympin tyttöihin, mutta jos sainkin yhdeksikön, se oli itkun paikka”, Väkevä, 30, kertoo.

Väkevä kuvailee itseään herkäksi ja tunteelliseksi ihmiseksi, joka liukui kateuden myötä yhä pahenevaan kierteeseen. Urheiluseurassa menestyjät nostettiin jalustalle, koska he toivat huomiota seuralle. Hehkutuksen kuuntelu ruokki kateutta.

”Säikähdin, kun mieleni täytti kateus ja jopa mustasukkaisuus. Mietin, ettei näin saa tuntea, vaan toisten puolesta pitäisi olla iloinen. Niinpä tunsin itseni entistä huonommaksi ihmiseksi.”

Myöhemmin Väkevä huomasi työelämässä, että hänen oli yhä vaikea hyväksyä toisten onnistumisia. Kateus riivasi ajoittain niin paljon, että Väkevä sortui tekoihin, joita hän nyt häpeää.

Monessa organisaatiossa pätkityt työsuhteet, vuokratyöläiset ja korkeat tulostavoitteet luovat pelon ilmapiirin. Epävarmuus omasta paikasta ja hallinnan tunteen hiipuminen ei synnytä luovuutta, vaan kateutta. Kateus syntyy vertailusta toisiin, sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen.

”Kateus on auttanut meitä pyrkimään parempaan. Jos naapurilla tulenteko onnistuu paremmin tai koti näyttää mukavammalta, pyrimme melko varmasti samaan. Hyvä kateus saa tavoittelemaan parempia tuloksia”, Hannonen sanoo.

Ihmisen eloonjäämisen kannalta kateus ei kuulu perustunteisiin. Se on monimutkaisempi ja kehittynyt myöhemmin, kun yhteistyön tekeminen ja porukassa pärjääminen on noussut tärkeäksi. Silti tunnetta hävetään ja se pyritään salaamaan.

”Kateus mielletään vahvasti kielteiseksi tunteeksi. Ja siitä seuraa, että yrittää torjua koko ajatuksen kateudesta.”

Jos asiaa ei tunnisteta tai tunnusteta, se voi muhia työyhteisössä, synnyttää hiljalleen ongelmia ja imeä hapen hyviltä tavoitteilta.

”Kateus voi näkyä työkaverin vähättelynä, perusteettomana arvosteluna tai pahimmillaan jopa toisen työn sabotointina.”

Tunteet ovat inhimillisiä erityisesti silloin, jos ponnisteluistaan huolimatta ei onnistu saavuttamaan tavoitteita, mutta joku muu onnistuu.

Juuri näin toimi myös Väkevä, joka työskentelee nyt Kuntokeskus Colosseumissa. Hänen kollegoinaan on fitness-ammattilaisia, joiden päivittäinen katseleminen otti aiemmin välillä koville. Niin koville, että se sai puhumaan selän takana.

”Olen joskus harrastanut selkään puukottamista ja mustamaalausta. Voin sen tunnustaa, vaikken kyllä arvosta sellaista käytöstä yhtään. Olen mollannut toisia ja yrittänyt löytää heistä huonoja puolia, jotka saisivat minut näyttämään paremmalta”, Väkevä sanoo.

”Niin voimakas on ollut kelvatuksi tulemisen kaipuuni.

Se tavallinen tarina huonon kateuden takana liittyy Heli Hannosen mukaan itseluottamuksen puutteeseen ja riittämättömyyden tunteeseen.

”Silloin kielteiset voimat nousevat esiin, eikä myönteisille ajatuksille löydy tilaa.”

Kateus voi siis todennäköisesti olla oire jostain syvemmälle jääneestä haavasta, joka ei ota parantuakseen. Väkevä varttui kaksistaan yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Ero ei ole koskaan lapsen syy, mutta Väkevä kasvoi tunteeseen, että hänet on hylätty.

”Minulle jäi pelko, ettei minua rakasteta, joten halusin kovasti miellyttää kaikkia. En halunnut olla taakaksi muille enkä etenkään äidilleni, joka kärsi uupumuksesta. Piti siis vain olla kiltti tyttö.”

Käytösmalli toistui myöhemmin parisuhteissa. Väkevä takertui liikaa tai ei osannut panna pistettä huonolle suhteelle, koska ei tuntenut pärjäävänsä yksin.

”Minulle jäi sammumaton jano ulkopuoliselle hyväksynnälle. En löytänyt itsestäni riittävästi kannustusta.”

Tämä näkyi myös työpaikalla toisenlaisena nolona tapauksena, joka nyt jo vähän naurattaa Väkevää. Kollegan mollaaminen selän takana oli ikävä teko ja siitä tuli morkkis, joten entä jos vetäisikin toiseen ääripäähän?

”Kehuin fitness-kisoissa menestyneen työkaverin ihanuutta isoon ääneen puolituttujen ja yhden asiakkaan kuullen, ja samalla vähättelin itseäni. Kaikki katsoivat minua oudosti.”

Vaikka Väkevän suusta lensi superlatiiveja, hänen todellinen tavoitteensa oli kehujen kerjääminen.

”Se oli ylipirteää huomatkaa minutkin -puhetta. En ollut ollenkaan oma itseni.”

Ensimmäinen askel on tunnistaa kateuden tunne, jotta sitä voi hallita. Mitä minussa tapahtuu, miksi tunnen näin ja miten tämä vaikuttaa?

”Tunne ei välttämättä johda toimintaan. Se, mitä tunteensa kanssa tekee, on tietoinen valinta. Pysähdy tunteen ääreen ja mieti: tältä siis tuntuu olla kateellinen”, Hannonen sanoo.

Jos esimerkiksi työkaverisi saa työtehtävän, jota itse toivoit, keskity ärsytykseen ja ikävään oloon – ennen kuin reagoit voimakkaasti. Jokaisessa tilanteessa on vaihtoehtoja, hyviä ja vähemmän hyviä.

Mitä siis teet: parannatko suoritustasi seuraavaa kertaa varten, lannistutko täysin vai alatko mollata työkaveriasi?

”Älä yritä sivuuttaa epämukavaa oloa nopeasti. Tunteet ovat hyvästä, koska ne kertovat jotain olennaista. Sama pätee myös onnellisuuden ja ilon tunteisiin. Kypsä ihminen pystyy valitsemaan, miten toimii, eikä vain reagoi.”

Hannosen mukaan on hienoa, jos pystyy reflektoimaan käytöstään ja tunnistamaan tilanteita, joissa kateus on saanut toimimaan tyhmästi. Silloin seuraavalla kerralla voi toimia toisin.

”Hankalien asioiden sanallistaminen on niiden käsittelyä ja hyvä asia, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, missä ja miten niistä puhuu.”

Työpaikalla kateuden kaltaisiin ilmapiiriä heikentäviin asioihin puuttuminen on ensisijaisesti esihenkilön, mutta myös sen havaitsevien työkavereiden velvollisuus. Hannonen neuvoo silti välttämään suoraan kateudesta puhumista. Siihen liittyy sanana niin paljon kielteisiä jännitteitä, että keskustelu voi lähteä aivan väärille raiteille.

”Älä tee liian nopeita johtopäätöksiä, tarjoa vastauksia tai lyö kateellisen leimaa keneenkään. Se heikentää vuorovaikutusta. Kysyvä lähestyminen on paras tapa.”

Työpaikalla kilpailu ja yhdessä tekeminen ovat Hannosen mukaan vaikeasti yhdistettäviä asioita. Kilpailu helposti ruokkii kateutta. Kilpailu sinänsä ei ole hänen mukaansa pahasta, jos se tehdään oikeudenmukaisella ja kannustavalla tavalla, ja niin, että jokainen tietää säännöt ja voi luottaa työyhteisön tukeen.

”Sosiaalinen tuki työpaikoilla on voimavara, joka suojaa työn kuormitukselta. Väsynyt ja stressaantunut on alttiimpi kielteisille tunteille ja huonolle itseluottamukselle”, Hannonen sanoo.

Vääränlainen kateus sai Väkevän aikaisemmin säntäilemään ammatillisessa mielessä epämukavuusalueille ja tavoittelemaan asioita, joista hän ei edes pitänyt. Hän halusi olla ekstrovertimpi ja esiintymisalan ammattilainen, koska silloin hän saisi arvostusta. Väkevä vertasi itseään julkisuudessa esiintyviin ammattilaisiin.

Hän alkoi ajatella, että äärimmilleen viedyllä kropalla elämästä ei puuttuisi hurraa-huutoja. Niinpä hän alkoi treenata fitness-kisoja varten.

”Tykkään treenaamisesta, mutta koko elämäntapa tuntui alusta asti vieraalta. Tietysti pettymys oli suuri, kun en päässyt kisoihin, vaikka nyt se tuntuu hyvältä asialta.”

”Kateus ruokki huonoa itsetuntoa, ja vertasin itseäni yli-ihmisiin. Se on yksi syy, miksi olen kärsinyt masennuksesta ja uupumuksesta. Tajusin myöhemmin, että jokainen tuntee kateutta, eikä se tee minusta yhtään huonompaa.”

Terapian avulla Väkevä on opetellut lempeyttä itseään kohtaan. Ei työpaikalla tarvitse olla paras ja ahkerin, usein ihan hyvä riittää. Niinpä Väkevä on työpaikallaan päästänyt irti pingottamisesta ja kehujen kalastamisesta pomoilta. Nyt aikaisemmille ylilyönneille pystyy jo nauramaan.

”Kyllä minä riitän. Ja voin antaa kehuja myös itse itselleni. Enää en yritä rakentaa itsetuntoani toisten varaan.”

Eikä koko ajan tarvitse touhuta tai tavoitella jotain.

”Kaikki lähtee pysähtymisestä. Keskityn mieleeni tulevaan kateuden tunteeseen ja annan itselleni luvan tuntea sitä. Jo se helpottaa. En kuitenkaan jää vellomaan ajatuksiin.”

Väkevä on oppinut kääntämään kateuden eteenpäin vieväksi voimaksi. Keväällä toimintaterapeutin opiskelupaikka ammattikorkeakoulussa jäi pienestä kiinni. Väkevä ei kuitenkaan luovuttanut, vaan sai paikan polkuopintojen kautta ja aloitti juuri opinnot.

”Olen vihdoin löytänyt motivoivan alan, joten tein kaikkeni sen eteen. On ihanaa, että se kannatti.”

Juttu on julkaistu Trendissä 7/21.