”LASER KARVANPOISTO HELSINKI.” Kun aloitin bikinialueeni eeppisen puutarhan pysyvän kitkemisprojektin, googlasin, missä sellaisia tehdään. Tulos: yksityisessä lääkärikeskuksessa tai nimekkäässä, isompien operaatioiden kauneushoitolassa. Hinnat olivat identtiset, joten valitsin kauneushoitolan. Arvelin, että siellä minua kohdeltaisiin prinsessamaisemmin ja tarjolla olisi vettä, jossa on appelsiinisiivuja.
Olin oikeassa. Sitä paitsi tarjolla oli myös vettä, jossa oli kurkkusiivuja ja pähkinäbuffet. Koukin hasselpähkinöitä kulhosta kylpytakkini taskuun ja asetuin ylelliseen lepotuoliin odottamaan vuoroani. Tuoleihin asettui jälkeeni myös muutama muu asiakas. Pötkötimme vohvelikankaan sisässä vaitonaisina, naiset keski-iässä ja sen kummallakin puolella.
Silmäilin vieruskavereita muka-huomaamattomasti. Huomasin, että sisässäni alkoi kuplia uteliaisuus: mitä nämä muut tyypit olivat tekemässä täällä? Saman tien tunsin myös kovaa tarvetta kertoa, että minä en ollut paikalla pistättämässä botoxia tai hankkimassa uutta nenää tai rintoja. Hyi sentään!
MITÄ SITTEN OLIN TEKEMÄSSÄ? Kyllä, poistamassa ihokarvoja intiimialueilta, mutta miksi? Puhtaasti esteettisistä syistä. Suomeksi sanottuna: koska katsottuani parikymmentä vuotta pornoa olen vähitellen vakuuttunut siitä, että kauneimmat pimpit ovat paljaita. Siksi minulla on seksikkäämpi olo ilman reisissä saakka kukoistavia karvojani. Jos joku psykoanalyytikko tarpeeksi penkoisi, kävisi varmaan ilmi, että jollain hullulla tavalla ajattelen, että mieheni rakastaa minua vielä vähän enemmän, jos jokainen perskarvani on poltettu pysyvästi pois.
(By the way: voin kertoa, että tulikuuma laseranturi sillä seudulla sattuu sata kertaa enemmän kuin mikään tatuointi tai synnyttäminen.)
OLEN TASAN YHTÄ PINNALLINEN ja ulkonäkökeskeinen kuin ne odotustilan kylpytakkinaiset, joita salaa varmuuden vuoksi paheksuin esteettisistä toimenpiteistään. Olemme kaikki omaksuneet ajatuksen siitä, että vähän muokattuina olemme kauniimpia, eli rakastetumpia ja hyväksytympiä ihmisiä. (Mikä hirveintä, se ei ole pelkkä harha. Niinhän valtakulttuurimme käytännössä toimii.) Silti huomaan yhä arvottavani mielessäni ulkonäön tuunaamista armottomasti: geelikynnet — ihan jees. Akryylikynnet — vähän trashy. Silikonit — äh, miksi? Pistoshoidot — kuka nyt sellaisia? Ettekö tahdo taistella patriarkaatin vaatimuksia vastaan, siskot?
IHAN KUIN TEKISIN SELLAISTA ITSE. Olen varannut ensi viikoksi ajan ensimmäiseen kulmien laminointiin ja ripsien kestotaivutukseen. Toisin sanoen kohotan tohkeissani kasvoissani kaikkea mahdollista ylöspäin. Jos näkymättömät mesolangat saisi kiristettyä jotenkin maagisesti ihon päälle, olisinko itse asiassa jonottamassa siihenkin hommaan?
Halusin kuiskata odotushuoneen naisille anteeksipyynnön. Olimme kaikki hoitolassa paikkaamassa itsetuntojamme, eikä kukaan meistä tarvinnut sen päälle muiden arvostelua. Teki melkein mieli skoolata yhteiset lohtumaljat kurkkuvedellä.
Kolumni on julkaistu Trendissä 7/22.
Parisuhteen rahatOlen aina tienannut enemmän kuin kumppanini - ja aion aina pitää omat rahani- ParisuhdeKun feministi vaihtaa nimensä avioliiton takia, hylkääkö hän silloin arvonsa?
- KolumniMiksi nainen, jota siivoaminen ei kiinnosta, on outo – ja mies ihan normaali?
- KolumnitHermoni ovat tykyttävässä paniikkitilassa koko ajan – miten voisi elää muuten kuin impulssien, halujen ja egon ehdoilla?
KolumniMiksi ”itsestään huolehtiminen” tarkoittaa juuri meikkaamista ja hoikkuutta, eikä koskaan itsensä hieromista, runojen lukemista tai jäätelötörpön tuhoamista?"
