Kun Kaija Kärkisen elämästä katosi ilo, hän meni lääkäriin – pian hän oli kiireellisenä leikkausjonossa
Laulaja ja näyttelijä Kaija Kärkiseltä löydettiin loppusyksyllä aivokasvain. Diagnoosi selitti pari vuotta kestäneet oudot oireet. Onnistunut leikkaus palautti hänet entiseksi itsekseen.
Haluatko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?” lääkäri kysyi Kaija Kärkiseltä. Oli lokakuinen myöhäisilta, ja Kaija oli tullut päivystykseen työkavereidensa lähes pakottamana.
Kysy siskoilta -musikaalin harjoitukset Hämeenlinnan teatterissa olivat juuri päättyneet, eivätkä ne olleet sujuneet kovin hyvin. Syksyn aikana työryhmä oli huomannut Kaijan unohtelevan asioita: repliikit tai laulunsanat, jotka edellispäivänä sujuivat kuin vettä vain, olivat seuraavissa harjoituksissa hakusessa. Välillä Kaijaa pyörrytti.
Sairaalassa Kaijan oireet otettiin heti todesta. Jo samana iltana hänelle tehtiin tietokonetomografia eli aivot kuvattiin.
Kaija halusi ensin huonot uutiset.
”Aivoistani oli löytynyt lähes pesäpallon kokoinen kasvain.”
Onneksi vaikutti siltä, että kyseessä on hyvänlaatuinen kasvain meningeooma, joka ei lähetä etäpesäkkeitä eikä yleensä uusiudu.
Kun Kaija käveli sairaalasta Hämeenlinnan-asunnolleen, hän tunsi olonsa myös helpottuneeksi. Kasvaimen löytyminen selitti monta oiretta.
”Ehdin jo pelätä, että tällaistako vanheneminen ja loppuelämäni ovat.”
Uupumus. Masennus. Vaihdevuosioireet. Näitä kaikkia Kaija ehti epäillä parin diagnoosia edeltäneen vuoden aikana.
Ensimmäisen kerran Kaija huomasi voinnissaan jotain outoa kesällä 2022, jolloin hän näytteli kesäteatterissa Lappeenrannassa. Yhtäkkiä hän ei osannut vastata kysymykseen, minkä ikäinen hänen poikansa Aleksi on tai mikä vuosi on.
”Minulta menivät hetkeksi kuin sähköt poikki. Tuolloin oli kuitenkin hirmuhelle ja tilanne meni nestehukan piikkiin. Ajattelin, että ehkä elimistöni on ylikuormittunut.”
Syksyllä Kaija haparoi sanoissaan Tampereen Työväen Teatterin Come away -musikaalin näytöksessä. Katsojat eivät tilannetta huomanneet, mutta työkaverit säikähtivät.
Talven aikana Kaija kävi lääkärissä, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei löytynyt.
Hetkittäin Kaija epäili masennustakin. Niin kyyneleet kuin ilo ja naurukin tuntuivat kadonneen hänen arjestaan. Mikään ei sytyttänyt kuten ennen.
”Ehdin jo pelätä, että tällaistako vanheneminen ja loppuelämäni ovat. Aivan kuin elämästäni olisivat kadonneet värit.”
”Ile sanoi heti, että tästä selvitään.”
Lääkärin tapaamista seuraavana aamuna Kaija suuntasi teatterille, jossa hänen vointinsa oli ensimmäinen puheenaihe.
”Kerroin kuvausten tulokset ja sen, että lähetteeni oli lähtenyt kiireellisenä HUSiin. Kaikki ymmärsivät hyvin, etten voisi jatkaa musikaalissa. Epätietoisuuden tilalle tuli selkeys.”
Edessä oli vielä uutisen kertominen kotona. Kaija ei halunnut kertoa asiasta miehelleen Ile Kalliolle puhelimessa, vaan suuntasi teatterilta kotiin Helsinkiin.
”Ile sanoi heti, että tästä selvitään. Hänellä on itsellään samankaltainen kokemus muutaman vuoden takaa. Ile toipui tuolloin nopeasti. Se antoi minullekin toivoa.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eevassa 8/2024. Haastattelussa Kaija kertoo, miten kasvaimen leikkaus sujui ja miten elämä muuttui heti sen jälkeen. Hän puhuu myös siitä, millainen vaikutus sairastumisella oli parisuhteeseen sekä tulevaisuudensuunnitelmiin ja -haaveisiin.
