Yhtäkkiä Kaija Kärkinen ei osannut vastata helppoon kysymykseen – vuoden päästä aivoista löydettiin pesäpallon kokoinen kasvain
Laulaja ja näyttelijä Kaija Kärkiseltä löydettiin syksyllä 2023 aivokasvain. Diagnoosi selitti pari vuotta kestäneet oudot oireet. Onnistunut leikkaus palautti elämänilon ja tunteet myös parisuhteeseen Ile Kallion kanssa.
Haluatko kuulla ensin hyvät vai huonot uutiset?” lääkäri kysyi Kaija Kärkiseltä. Oli lokakuinen myöhäisilta, ja Kaija oli tullut päivystykseen työkavereidensa lähes pakottamana.
Kysy siskoilta -musikaalin harjoitukset Hämeenlinnan teatterissa olivat juuri päättyneet, eivätkä ne olleet sujuneet kovin hyvin. Syksyn aikana työryhmä oli huomannut Kaijan unohtelevan asioita: repliikit tai laulunsanat, jotka edellispäivänä sujuivat kuin vettä vain, olivat seuraavissa harjoituksissa hakusessa. Välillä Kaijaa pyörrytti. Ensi-iltaan oli enää kaksi viikkoa.
Näytelmän järjestäjä saattoi Kaijan Kanta-Hämeen keskussairaalaan ja lähti kotiin vasta, kun Kaija vakuutti pärjäävänsä tutkimuksissa itsekseen.
Sairaalassa Kaijan oireet otettiin heti todesta. Jo samana iltana hänelle tehtiin tietokonetomografia eli aivot kuvattiin.
Kaija halusi ensin huonot uutiset.
”Aivoistani oli löytynyt lähes pesäpallon kokoinen kasvain.”
Onneksi vaikutti siltä, että kyseessä on hyvänlaatuinen kasvain meningeooma, joka ei lähetä etäpesäkkeitä eikä yleensä uusiudu.
Kun Kaija käveli sairaalasta Hämeenlinnan-asunnolleen, hän tunsi olonsa myös helpottuneeksi. Kasvaimen löytyminen selitti monta oiretta.
Uupumus. Masennus. Vaihdevuosioireet. Näitä kaikkia Kaija ehti epäillä parin diagnoosia edeltäneen vuoden aikana.
Ensimmäisen kerran Kaija huomasi voinnissaan jotain outoa kesällä 2022, jolloin hän näytteli kesäteatterissa Lappeenrannassa. Yhtäkkiä hän ei osannut vastata kysymykseen, minkä ikäinen hänen poikansa Aleksi on tai mikä vuosi on.
”Minulta menivät hetkeksi kuin sähköt poikki. Tuolloin oli kuitenkin hirmuhelle ja tilanne meni nestehukan piikkiin. Ajattelin, että ehkä elimistöni on ylikuormittunut.”
Syksyllä Kaija haparoi sanoissaan Tampereen Työväen Teatterin Come away -musikaalin näytöksessä. Katsojat eivät tilannetta huomanneet, mutta työkaverit säikähtivät. Talven aikana Kaija kävi lääkärissä, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei löytynyt.
”Minulta otettiin verikokeita ja oikeastaan kaikki muu paitsi pää tutkittiin. Lääkäri oli sitä mieltä, että olen ylirasittunut. Freelancerilla on usein monia töitä päällekkäin, joten tuudittauduin siihen, että olen ehkä vain väsynyt.”
Hetkittäin Kaija epäili masennustakin. Niin kyyneleet kuin ilo ja naurukin tuntuivat kadonneen hänen arjestaan. Mikään ei sytyttänyt kuten ennen.
”Ehdin jo pelätä, että tällaistako vanheneminen ja loppuelämäni ovat. Aivan kuin elämästäni olisivat kadonneet värit.”
Lääkärin tapaamista seuraavana aamuna Kaija suuntasi teatterille, jossa hänen vointinsa oli ensimmäinen puheenaihe.
”Kerroin kuvausten tulokset ja sen, että lähetteeni oli lähtenyt kiireellisenä HUSiin. Kaikki ymmärsivät hyvin, etten voisi jatkaa musikaalissa. Epätietoisuuden tilalle tuli selkeys.”
Kaijaa huojensi se, että näyttelijä Birgitta Putkonen pystyi hyppäämään hänen tilalleen eikä musikaalin ensi-iltaa tarvinnut siirtää.
Edessä oli vielä uutisen kertominen kotona. Kaija ei halunnut kertoa asiasta miehelleen Ile Kalliolle puhelimessa, vaan suuntasi teatterilta kotiin Helsinkiin.
”Ile sanoi heti, että tästä selvitään. Hänellä on itsellään samankaltainen kokemus muutaman vuoden takaa. Ile toipui tuolloin nopeasti. Se antoi minullekin toivoa.”
Leikkausta edeltävä aika tuntui Kaijasta välillä epätodelliselta. Vielä pari viikkoa ennen operaatiota hän teki yhteiskeikan Ilen kanssa. Edes päänsärkyä ei ollut.
”Vanhojen biisien sanat tulivat selkärangasta. Vaikeaa oli nimenomaan uuden oppiminen. Onneksi oppimisvaikeudet eivät olleet pysyviä.”
Kasvain leikattiin joulukuun alussa, ja silloin tulivat myös kyyneleet.
Kaksi päivää leikkauksen jälkeen oli adventtisunnuntai. Kaija oli yksin sairaalahuoneessa, ja televisiosta tulvi jumalanpalvelus. Lapsikuoro lauloi täydellä voimalla adventtilaulua Tiellä ken vaeltaa, jonka Kaija muisti kasvatustieteen opintojensa ajalta. Hän alkoi itkeä valtoimenaan.
”Jos huoneeseen olisi tullut joku, hän olisi varmasti pelästynyt, mikä minulla on hätänä.”
Kaija ei ollut juuri kyynelehtinyt kahteen vuoteen.
”Aivokasvaimen takia minun ja tunteideni välissä oli ollut kuin kalvo. Nyt se oli lähtenyt pois. Oloni oli hämmentynyt, kun tunteet vihdoin läikähtivät.”
Leikkauksen jälkeen varmistui myös se, että aivokasvain oli hyvänlaatuinen ja että se oli saatu kokonaan pois.
Meningeoomalle on tyypillistä, että se kasvaa hitaasti ja on usein vuosia oireeton. Jos oireita tulee, ne ovat hyvin yksilöllisiä.
”On mahdollista, että kasvain painoi aivoissani osia, jotka säätelevät tunteita. Koska kasvain on kasvanut hitaasti, tunnekylmyyttä oli vaikea itse havaita.”
”Aivokasvain varjosti parisuhdettamme monella tavalla. Olen kiitollinen, että Ile antoi minulle tilaa ja aikaa olla omissa oloissani.”
Leikkauksen jälkeen Kaija poti pahaa mieltä. Hän tunsi kohdelleensa läheisiään kurjasti, vaikka kukaan ei syyttänyt häntä mistään.
”Tajusin, kuinka paljon olen töksäytellyt läheisilleni. Olin aivokasvaimen takia niin väsynyt, etten jaksanut käsitellä asioita vaan mieluummin ohitin ne. Aiemmin olin ollut herkkä sekä liikuttumaan että iloitsemaan.”
Kaija ei jaksanut myöskään innostua uusista asioista, vaan arki tuntui tasapaksulta.
”Aivokasvain varjosti parisuhdettamme monella tavalla. Valitsin kotisohvan, jos olisi pitänyt lähteä johonkin. Olen kiitollinen, että Ile antoi minulle tilaa ja aikaa olla omissa oloissani. Ajattelin, että ehkä suhteessamme vain on etäisempi vaihe.”
Kaija on helpottunut siitä, että ilmapiiri kotona on taas vapautunut ja lämmin. Hän on löytänyt puolisostaan uudelleen asioita, joihin aikoinaan rakastui, kuten huumorin ja yhteisen naurun.
”Lämpö toista kohtaan on palannut sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kotiimme mahtuu taas hyvin kaksi.”
Maaliskuussa Kaija nousi takaisin teatterin näyttämölle Kysy siskoilta -rooliinsa. Toipumisen kannalta se oli iso asia.
”Minulla oli valtava tarve sulkea ympyrä, jonka olin jättänyt näyttämöllä kesken.”
Kun Kaija helmikuussa piti etäharjoitukset musikaalin kapellimestarin Suvi Isotalon kanssa, hän osasi laulut yllättäen vaivatta. Tuntui hyvältä, että syksyn harjoitukset eivät olleetkaan valuneet hukkaan. Myös repliikkien opettelu sujui.
”Näyttämöllä tunsin voimakkaasti, että tänne kuulun ja tätä osaan ja haluan tehdä. Löysin uudelleen intohimon, jonka luulin jo hukanneeni.”
Jännittäjä Kaija sanoo olevansa edelleen. Enää jännitys ei kuitenkaan hallitse häntä.
”Olen opetellut luottamaan siihen, että tarina, jonka teatterissa tai keikalla esitän, on tärkeämpi kuin minä, ja että yleisö haluaa kokea sen kanssani.”
Kaija myöntää olleensa täydellisyyden tavoittelija. Hänen on ollut vaikeaa kuunnella omia levyjään, koska niistä on kuullut helposti vain puutteet. Vähitellen Kaija sanoo oppineensa armollisuutta paitsi itseään, myös muita kohtaan.
”En voi koskaan tietää, millaista elämänvaihetta kukin kohtaamani ihminen elää. Siksi olisi viisasta olla tekemättä heti johtopäätöksiä ja kohdata toinen ihminen avoimesti.”
Armeliaampaa asennetta on tuonut ikäkin, mutta myös aivokasvaimen löytyminen on vaikuttanut.
”Kun aiemmin katsoin nuoruuskuviani, saatoin nähdä vinossa olevan nenän tai jonkin muun epäkohdan. Nyt pystyn näkemään, kuinka söpö nuori ihminen kuvissa onkaan.”
Anna palaa. Ole rohkeasti oma itsesi. Seuraa sydäntäsi äläkä mieti liikaa, mitä toiset sanovat.
Näin Kaija haluaisi sanoa nuorelle itselleen. Samat sanat hän haluaa osoittaa nuorille, joihin nyt kohdistuu paljon erilaisia paineita.
”Yhteiskunta vaatii nuorilta paljon. Heidän pitäisi tietää jo varhain, miksi he haluavat isona tulla. Pitäisi tehdä oikeat ainevalinnat. Tutkinto olisi parasta valita järjellä. Ei elämä useinkaan toimi niin.”
Kaija on yrittänyt pidättäytyä neuvomasta omia jo aikuisia poikiaan näiden urasuunnitelmissa. Hän uskoo oman polun löytyvän parhaiten, kun seuraa sydäntään, vaikka se välillä veisi sivupoluille.
”Päädyin aikanaan opiskelemaan kasvatustieteitä neljäksi vuodeksi. Kotiseudullani Sodankylässä ei nuoruudessani ollut harrastajateatteria, saati että olisi puhuttu teatterista tai musiikista ammattina.”
Kaija oli jo lähes valmis luokanopettaja, kun pääsi kolmannella yrittämällä Teatterikorkeakouluun.
Kaijan äiti ei pitänyt ratkaisua järkevänä, mutta ymmärsi tytärtään. Nyt jo edesmennyt isä puolestaan sanoi sanat, jotka Kaija muistaa edelleen: Minä en luultavasti tule koskaan sinun ensi-iltoihisi tai keikoillesi, mutta olen onnellinen, että lähdet tekemään sitä, mikä sinulle on tärkeää.
Isän sanat ovat olleet viime aikoina usein Kaijan mielessä.
”Olen viime kuukausina käynyt läpi, mikä minulle on elämässä tärkeintä. Juuri niihin asioihin haluan tulevaisuudessa keskittyä entistä enemmän.”
Koskaan Kaija ei katunut nuorena tekemiään valintoja.
”Eivät kasvatustieteen opinnotkaan hukkaan menneet. Niiden avulla pääsin ylioppilasteatteriin, josta minut pyydettiin bändiin laulamaan. Sain rohkeutta hakea Teatterikorkeakouluun ja löysin oman polkuni.”
Kaija oli vastavalmistunut näyttelijä, kun hän tapasi Ile Kallion ensimmäisen kerran vuonna 1990. Kaijan kurssikaveri ja ystävä Ona Kamu esitteli heidät toisilleen.
Seuraavana vuonna Kaija edusti Suomea Eurovision laulukilpailuissa Ilen säveltämällä kappaleella Hullu yö. Siitä alkoi pariskunnan yhteistyö, joka jatkuu edelleen. Kaija ja Ile ovat tehneet yhdessä muun muassa 11 studioalbumia ja konserttitaltioinnin vuonna 2023.
Työnjako on ollut alusta saakka selvä: Kaija sanoittaa ja laulaa, Ile säveltää, sovittaa, tuottaa ja soittaa kitaraa.
Kaija ei ole huolissaan, vaikka työelämässä on nyt hiljaisempi vaihe. Aiemmin hän olisi murehtinut.
”Toki olen valmis hyppäämään uuteen, kun kohdalle osuu innostava projekti. Nautin kuitenkin aikataulun väljyydestä ja huomaan, kuinka se ruokkii luovuutta.”
Tulevaisuudessa Kaija suunnittelee kirjoittavansa muutakin kuin laulunsanoja. Hän haluaa myös edelleen laulaa, näytellä ja lisätä työnsä avulla hyvää oloa ympärillään.
”Uskon, että yleisön ja esiintyjien vuorovaikutuksen merkitys kasvaa tulevaisuudessa. Kaiken tekoälyn ja tekniikan keskellä yhteys on aito ja ainutkertainen. Ihmiset ovat läsnä toisilleen.”
Koska on ollut pakko pysähtyä, asioita on tullut myös päätökseen. Kaija luotsasi Suomen Musiikintekijät ry:n hallitusta 12 vuotta, mutta väistyi puheenjohtajuudesta keväällä.
”Puheenjohtajuus oli antoisaa aikaa ja pääsin vaikuttamaan siihen, että ymmärrys luovia aloja kohtaa kasvaisi. Toisaalta se vei myös paljon aikaa. Nyt on muiden aika jatkaa työtä.”
”Sain lääkäriltä ohjeen elää elämää täysillä.”
Oletpa energisen ja hyvinvoivan oloinen. Moni on sanonut niin Kaijalle viime kuukausina.
Sellaiseksi Kaija olonsa tunteekin. Hän aloitti keväällä kuntosaliharjoittelun ja on lenkkeillessään ottanut myös juoksuaskelia.
”Hyvää oloa lisää myös se, että jälkitarkastuksessa kaiken on todettu olevan kunnossa aivoissani”, Kaija sanoo.
”Seuraava kontrolli on kahden vuoden päästä. Sain lääkäriltä ohjeen elää elämää täysillä.”
Kaija on kiitollinen, että pääsi nopeasti aivojen kuvaukseen ja leikkaukseen.
”Erikoissairaanhoito ja neurokirurgia ovat Suomessa huippuluokkaa. Minulla oli koko ajan turvallinen olo. Vasta jälkikäteen ymmärsin, kuinka hyvin minulle kävi.”
Aivokasvain sai tajuamaan, kuinka arvokas tämä hetki on. Suunnitelmia ei kannata siirtää tulevaisuuteen odottamaan parempaa hetkeä.
”Aina löytyy syy lykätä asioita, jos sille tielle lähtee. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt – ja siihen kannattaa tarttua. Aion viimein totella omaa ohjettani.”
Juttu on julkaistu Eeva -lehdessä 08/24.
Vihreä neulehame ja -toppi KappAhl. Viininpunainen neule Mosh mosh. Korut Edblad. Hattu Gant.
