Kirjailija Kaari Utrion, 78, elämäkerta Kaari ilmestyi huhtikuussa 2021. Sen on kirjoittanut Anna-Liisa Haavikko.
”Kirjan syntyminen vaati yllättävän paljon työtä. Olen tallentanut matkani varrelta dokumentteja: valokuvia, päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa. Kävin kaikki läpi kirjaa varten. Olen lopputulokseen tyytyväinen: siitä tuli kunniallinen elämäkerta.”
Kaari Utrion koronavuosi on sujunut töitä tehden, ulkoillen ja lukien.
”Huhtikuussa 2020 luin kolme tärkeää romaania peräkkäin. Albert Camus’n Rutto, Gabriel García Márquezin Rakkautta koleran aikaan ja Jean Gionon Husaari katolla kertoivat kaikki erilaisista epidemioista.”
Kirjat auttoivat Kaaria sisäistämään ja ymmärtämään, mistä nykyisessä pandemiassa on kyse. Lukeminen helpotti ratkaisevasti hänen oloaan.
”Hukutin ahdistukseni taiteeseen. Olen sen jälkeen osannut suhtautua järkevästi muun muassa kaikkiin rajoituksiin. Välillä olen jopa ihmetellyt, miten moderni yhteiskunta onkin selvinnyt näin hyvin. Suosittelen näitä kolmea kirjaa, jos pandemia ahdistaa.”
Mieleen jääneitä kirjoja on myös Riitta Konttisen ansiokkaasti kirjoittama Aino Sibeliuksen elämäkerta. Tammen Keltaisen kirjaston kirjat taas ovat Kaarille ikuinen aarreaitta. Niiden laatuun voi luottaa.
Äänikirjat antavat käsille vapauden
Kaarilla ja hänen miniällään Jennalla on ollut koronan aikaan hauska tapa pitää yhteyttä.
”Kuuntelimme kumpikin tahoillamme David Foster Wallacen Päättymätön riemu -äänikirjaa, ja viestittelimme siitä kommentteja toisillemme. Se oli mukava yhteinen matka.”
Olavi Uusivirran lukema äänikirja kestää lähes 70 tuntia. Kaarilla on kirjasta myös paperiversio.
”Sen avulla pysyimme kärryillä siitä, miten esimerkiksi henkilöiden nimet kirjoitetaan ja mille sivulle olimme edenneet. ”
Kaari Utrio kuuntelee paljon äänikirjoja esimerkiksi kotitöitä tehdessään. Kädet toimivat automaattisesti, kun hän täyttää astianpesukonetta tai ripustaa pyykkiä. Mieli voi samalla upota kirjan maailmaan.
Musiikkia hän kuuntelee, kun ehtii.
”Pidän renessanssi- ja barokkiaikojen musiikista, esimerkiksi englantilaisen John Dowlandin sävellyksistä.”
Kun Kaari katsoo klassisen musiikin konsertteja televisiosta, kädessä täytyy olla sukankudin.
”Minulle on jäänyt selkäytimeen lapsena saamani opetus: kädet eivät saa olla jouten. Minun on hyvin vaikea istua television ääressä tekemättä mitään.”
