Haluanko elää jatkuvassa kivussa? Vai olisinko valmis molempien lonkkien tekonivelleikkaukseen, pitkään sairauslomaan ja hetkelliseen liikuntakyvyttömyyteen? Näiden kysymysten äärellä hyvinvointivalmentaja Jutta Larm, 49, oli viime vuonna.

”Haluan elää joka päivä täysillä ja mieluummin vaikka vähän riskillä kuin varoen. Lopulta päätin, etten sinnittele kipujen kanssa enää yhtään kauempaa. En halua, että kehoni kärsii ja voi huonosti.”

Kivut alkoivat vuosia sitten. Lonkkia rupesi särkemään risti-istunnassa ja rasituksen jälkeen. Ortopedi totesi Jutan lonkkanivelissä voimakasta kulumaa kolme vuotta sitten. Syynä oli todennäköisesti rakenteellinen alttius.

”Kysyin lääkäriltä, olinko aiheuttanut kuluman nuoruusvuosien kovalla fitness-harjoittelulla, mutta lääkäri vakuutti, etten ole saanut itseäni rikki treenaamisella.”

Lääkärikäynnin jälkeen oli selvää, että edessä olisi tekonivelleikkaus. Lääkäri ohjeisti Juttaa lykkäämään leikkausta niin kauas kuin mahdollista, sillä keinonivelet eivät ole ikuisia. Mitä nuorempana ne laitetaan, sitä todennäköisemmin ne on uusittava ennen vanhuusikää.

Jutta pystyi liikkumaan ja elämään melko normaalisti pari vuotta, kunnes viime keväänä alkoi lonkkien öinen leposärky. Kun hän joutui turvautumaan särkylääkkeisiin useana päivänä viikossa, se oli hänelle merkki, että oli aika toimia.

”Pelko ei ollut vaihtoehto. Kun epävarmuus valtasi mieleni, muistutin itseäni siitä, että kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu.”

Molemmat lonkat leikattiin samaan aikaan viime joulukuun ensimmäisenä päivänä. Jutta oli sedaatiossa eli kevytnukutuksessa operaation ajan, mutta se olisi voitu tehdä myös pelkästään selkäydinpuudutuksessa. Jutta valitsi myös sedaation, koska ei halunnut kuulla leikkauksen ääniä.

Operaatiomn jälkeen alkoi kahden kuukauden sairausloma. Sairaalasta Jutta kotiutui kahden päivän kuluttua.

Leikkauksen jälkeiset kaksi ensimmäistä viikkoa olivat kivuliaat. Niiden aikana Jutta opetteli kävelemään uudelleen keppien tukemana.

Jutta ja hänen aviomiehensä, niin ikään hyvinvointivalmentajana työskentelevä Juha Larm asuvat kaksikerroksisessa omakotitalossa Tampereella. Juhan 13-vuo­tiaat kaksoset asuvat pariskunnan kanssa kahden viikon sykleissä. Jutan esikoinen Max Jussila on jo 19-vuotias ja tällä hetkellä armeijassa.

Koska talon keittiö on yläkerrassa, Juha kantoi Jutalle ateriat alakertaan sängyn äärelle ensimmäisen kuukauden ajan. Sen jälkeen Jutta pääsi kipuamaan portaat itse.

”Palvelu on pelannut hienosti. Juha on ottanut vastuun minusta ja uusperheemme arjesta hymyssä suin.”

Silti avun pyytäminen on ollut Jutalle vaikeaa.

”Olen tottunut selviytymään kaikesta itse. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa en pystynyt edes ruokkimaan kissojamme, koska en voinut kumartua.”

Toipuminen on edennyt hyvin talven aikana, vaikka Jutalle on tullut takapakkejakin.

”Olen viettänyt paljon aikaa sisätiloissa. Se ei ole liikkuvaiselle ihmiselle ihan helppoa.”

Välillä Jutta on intoutunut olemaan liikaa liikkeellä tai istumaan turhan kauan lounasravintolassa ystävän kanssa. Istuminen ja liiallinen rasitus tuntuvat kipuina lonkissa.

Jutalla on kuntoutusohjelma, jota hän tekee kunto­salilla. Ennuste toipumiselle on hyvä, eikä leikkaus aseta suuria rajoitteita – vain extreme-urheilu ja kamppailu­lajit ovat häneltä jatkossa kiellettyjä.

”Onneksi olen jo tehnyt benji-hypyt ja muut hulluttelut. Niitä lukuun ottamatta saan entisen elämäni takaisin mutta ilman kipua. Se on ihanaa.”

”En enää palaa kiireeseen”, Jutalla on ollut tapana sanoa jokaisen lomansa aikana jo vuosien ajan. Todellisuus on ollut toinen.

Tällä kertaa Jutta uskoo, että hänen ajattelussaan on tapahtunut pysyvä muutos.

”Sairausloma pakotti minut hiljentämään tahtia ja miettimään elämääni ensimmäistä kertaa syvemmin.”

Jutta loi itselleen säännön: vain yksi kalenterimerkintä päivässä.

”Se oli todella avartava ja vapauttava kokemus, josta yritän pitää kiinni jatkossakin. En ehkä pysty siihen ihan aina, mutta se on tavoitteeni.”

Jutta suunnitteli kauan ryhtyvänsä eläkkeelle mahdollisimman varhain. Sairausloman aikana mieli kääntyi silti toiseen suuntaan.

”Olen ymmärtänyt, että työ on niin iso osa elämääni, etten ole valmis luopumaan siitä. Nyt haasteeni on löytää tasapaino yöpuvussa puolille päivin pyörimisen ja hillittömän kiireen välille.”

Hitaat aamut ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. Nykyisin Jutta juo kahvinsa rauhassa, ilman säntäilyä.

50 vuotta Jutta täyttää tulevana syksynä. Sairauslomansa aikana hän on pohtinut myös ikääntymistään.

”Kun äitini täytti 50 vuotta, hänellä oli mielestäni jo toinen jalka haudassa. Nyt samassa iässä tunnen itseni henkisesti 35-vuotiaaksi. Silti minun on hirveän hyvä olla nyt juuri tällaisena. En haluaisi missään nimessä kääntää kelloja taaksepäin ja olla taas kolmekymppinen.”

Vilkas mieli ja jonkinlainen levottomuus ovat olleet aina osa Juttaa, mutta viime aikoina hän on tuntenut rauhaa. Jutta uskoo, että se on myös hänen nykyisen parisuhteensa ansiota.

”Minun ja Juhan onnen perusta on se, että olemme sinut itsemme kanssa. Ennen kuin tapasimme, meillä oli hyvä olla yksinkin. Myös molempien riitelykiintiöt ovat täynnä, ja sen takia meille tulee eripuraa äärimmäisen harvoin. Yhteinen arkemme on helppoa ja mutkatonta.”

Kummallakaan ei ole salaisuuksia. Pariskunnalla on yhteiset salasanat älylaitteille, ja kummallakin on pääsy toisen sometileille.

”Se on äärimmäisen vapauttavaa, ja voimme tarvittaessa tehdä päivityksiä toistemme puolesta. En ­ikimaailmassa kyttäisi Juhaa, vaan ­työhommia on helpompi tehdä näin.”

Pari suhtautui alusta asti avoimesti myös toistensa henkiseen vakaumukseen. Juha on kiinnostunut meditoimisesta ja buddhalaisuudesta, Jutta henkimaailmasta.

”Oli ihanaa, että Juha halusi kuulla kokemuksistani eikä leimannut minua hörhöksi. Olemme käyneet yhdessä tantra-kursseilla Englannissa ja hakeneet parisuhteeseemme ainutlaatuisia ulottuvuuksia. Kotonamme on hoitopöytä, jolla teemme energiahoitoja toisillemme ja ystävillemme.”

Henkisyys näkyy Jutan mielestä kuitenkin eniten kodin hyvässä ja rauhallisessa ilmapiirissä.

”On ihanaa olla auki toiselle juuri sellaisena kuin on. En koskaan tunne itseäni riittämättömäksi Juhan seurassa. Puhumme paljon syvällisiä, sillä Juha rakastaa filosofiaa.”

Juhalla on tapana sanoa, että hän ja Jutta ovat olleet sielujen tasolla yhdessä aikojen alusta. Viisivuotishääpäiväänsä pari juhlii ensi elokuussa.

Jutta ja Juha menivät naimisiin Italian Veronassa 2018. Paikallisen tavan mukaisesti he sulkivat laatikkoon viinipullon, jonka saa avata vasta kymmenvuotishääpäivänä.

Viinipullon kylkeen molemmat kirjoittivat toisilleen kirjeet. Jos eron uhka olisi lähellä, heidän pitäisi avata kiinni naulattu laatikko, juoda pullo yhdessä ja lukea kirjeet toisilleen.

”Toistaiseksi kumpikaan ei ole edes yrittänyt etsiä pullon­avaajaa”, Jutta sanoo ja naurahtaa.

Kaikki mulle heti nyt, oli Jutan elämänfilosofia kauan. Hän kuvailee toteuttaneensa kaiken haluamansa kovalla vauhdilla, ehkä vähän liiankin kovalla niin työelämässä kuin ihmissuhteissa.

Jotkut liikeideat ovat menneet mönkään ja tuottaneet taloudellisia tappioita. Ja nyt Jutta on kolmatta kertaa naimisissa.

”Olen tehnyt tyhmyyksiä ja vääriä valintoja. Joskus olen kohdellut huonosti läheisiäni. En silti kadu mitään. Olen antanut itselleni kaiken anteeksi, sillä olen aina toiminut sen hetkisen parhaan kykyni mukaan. Jokainen tekemäni moka on ollut kasvun paikka.”

Nuoruudessaan poliisina työskennellyt Jutta kuvailee olevansa herkästi ­innostuva ja ­yritteliäs ­ihminen, joka toteuttaa visioitaan ”satanen lasissa”. Sen ansiosta hänellä on ollut vuosien varrella monenlaisia liiketoimia.

Yrittäjyys alkoi ternimaitotuotteista yhdessä ensimmäisen aviomiehen, edesmenneen Petteri Jussilan kanssa. Sen jälkeen Jutalla on ollut muun muassa ­nimikkovaatemallisto ja kuntoiluvälinebisnes sekä malli, ­yrittäjä Sara Siepin kanssa huonekaluja ja koriste-­esineitä myyvä verkkokauppa. Kaikkein menestyksekkäin on ollut Jutan 13 vuotta sitten perustama kuntovalmennusyritys FitFarm.

Vuosien varrella Jutta on oivaltanut, että mieluisatkin suunnitelmat voivat olla kuormittavia. Jutan ja Juhan yhteisellä projektilla, Rantasalmella sijaitsevalla Kuru Resort -hotellilla oli lukuisia vastoinkäymisiä niin rakennuslupien, raaka-ainetoimitusten kuin pandemiarajoitustenkin takia. Viime vuonna hanke saatiin silti maaliin ja hotelli pyörimään.

”Uskon manifestoinnin voimaan: jos oikein päätän ja toivon jonkin asian toteutumista, se tapahtuu. Siellä se luksushotellimme nyt seisoo.”

Sairauslomansa aikana Jutalla on ollut mahdollista vastailla aiempaa tiuhemmin sosiaalisen median kautta tuleviin viesteihin. Hän on huomannut, että monet hänen ikäisensä viisikymppiset naiset kaipaavat vinkkejä ja kannustusta voidakseen hyvin ja päästäkseen tasapainoon itsensä kanssa. Heidän auttamisensa kiinnostaa Juttaa.

”Haluan tehdä töitä aikuisten naisten kanssa ja motivoida heitä elämään terveellisemmin ja pienien hyvien muutosten tekemiseen.”

Tällä hetkellä Jutta ajattelee, ettei enää perusta uusia yrityksiä.

”Minulla heräsi monta uutta liikeideaa sairauslomalla sängyssä maatessani, mutta lopulta sanoin ei jokaiseen. Haluan asettaa itselleni rajoja ja pohtia tarkemmin, mitä todella haluan.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 4/23.

Juttua on editoitu 24.4.2023: Lisätty pelkästään-sana sedaatiosta kertovaan kohtaan ja poistettu tieto leikkauksen kestosta.