Kovista paketeista kuoriutuvat koskettavimmat kohtalot ja huimimmat seikkailut. Eevan toimitus suosittelee näitä teoksia:

Ikonisen runoilijan Sylvia Plathin lyhyestä elämästä on kirjoitettu paljon niin tieto- kuin kaunokirjallisuuttakin, mutta ruotsalaisen Elin Cullheadin viime vuonna ilmestynyt Euforia (Atena) ei silti tunnu ryöstöviljelyltä.

Syvälle päähenkilönsä mieleen sukeltava romaani ei ole elämäkerta vaan taitavaa biofiktiota taiteilijan viimeisestä elinvuodesta. Sylvian ääni jää pitkäksi aikaa mieleen.

Anna Englundin mestarillinen esikoisromaani Lautapalttoo (Siltala) on niitä kirjoja, jotka haluaa ahmia yhdeltä istumalta. Se kuvaa rakkaustarinaa nuoren pohjalaisvaimon Elenan ja Helsingistä vierailulle saapuneen valokuvaajan Lydian välillä. Eletään 1930-lukua, jolloin homoseksuaalisuus on rikos.

Piilossa kasvavan rakkauden kuvaus on herkän kaunista, ja juoni tarjoaa lopuksi aikamoisen yllätyksen. Loppuratkaisun kohdalla lukija melkein kyynelehtii.

Ei tarvitse olla entinen ponityttö tai nykyinen tätiratsastaja lukeakseen Veera Niemisen Kottikärrykarusellin (Tammi), mutta se auttaa vähän.

Humoristinen romaani esittelee Katrin, joka rakastaa hevosia ja yrittää olla vihaamatta hevosihmisiä. Nieminen kuvaa tallielämää realistisesti: on rahapulaa, väsymystä ja vaativia asiakkaita. Tarina on silti kepeä, eikä lukiessa voi olla hymähtelemättä.

Kovia kokenut nainen päättää muuttaa elämänsä suuntaa. Hän muuttaa toiselle paikkakunnalle, saa huollettavakseen vanhan talon ja ilokseen kokonaisen pikkukylän. Jaloissa pyörii aluksi rasittava, sitten ihana, komea mies. Tiedossa siis maalaisromanttisen kirjan tuttu kaava – eikä se haittaa!

Jenny Baylissin Talvi kaukana kaikesta (Otava) kulkee hauskasti, nokkelasti, feministisestikin, ja sen parissa viihtyy joka sivulla. Jouluun valmistautuvan pikkukylän tunnelma on ihanaa talvilukemista.

19-vuotias Eliza ryhtyy selvittämään totuutta isästään. Selviää, että Lara-äiti tapasi Elizan isän Benin aikoinaan New Yorkissa. Pari salamarakastui ja vietti yön yhdessä – mutta sitten kohtalo puuttui peliin. Äiti ja tytär päättävät etsiä Benin käsiinsä.

Lucy Diamondin Niin pienestä kiinni (Otava) on lämminhenkinen kuvaus vanhemmuudesta, rakkaudesta ja nelivitosen ajatuksia siitä, miten itsensä voi kadottaa äitiyteen. Se on tehty sinulle, joka tiedät jo etukäteen, että kaikki päättyy hyvin, ja juuri sitä tarvitsetkin.

Kun huumekartelli tappaa Lydian koko perheen eikä Meksikon viranomaisiin voi luottaa, hän ottaa poikansa ja yrittää päästä pohjoisrajan yli Yhdysvaltoihin.

Amerikkalaisen toimittajan Jeanine Cumminsin surullinen romaani Amerikan maa (Sitruuna) perustuu laajoihin taustatutkimuksiin ja etenee kuin trilleri. Kirjaa on kritisoitu, koska sen tekijä ei ole meksikolainen, mutta tarinan vahvuutta kritiikki ei laimenna.

Anja saa kymmenen päivän vankilatuomion osallistumisesta mielenosoitukseen. Tästä starttaa Kira Jarmyshin esikoisromaani Naisten selli nro 3 (Aula & Co) ja kiihdyttää kertomukseksi Venäjästä ja sen naisista. Aiheestaan huolimatta se on hämmästyttävän kepeä.

Erityisen kiinnostavaksi kaksi vuotta sitten kirjoitetun kirjan tekee se, että Jarmysh on Aleksei Navalnyin tiedottaja ja elää nykyisin maanpaossa.

Ulla-Lena Lundberg herättää henkiin Suomen alkuajat. Liekinkantajien (Teos) päähenkilöitä ovat naiset, jotka vaalivat liekkiä keittiössä, kun tulisieluiset miehet kohkaavat hetken ja kuolevat pois – tai juovat itsensä hyödyttömiksi.

Ensin on Betty, joka 1850-luvulla kävelee Pohjanmaalta Helsinkiin etsimään töitä. Sitten ovat hänen tyttärensä Olga ja Ida, joista toinen elää vapaana ja toinen vapautuu vasta leskenä. Lopulta on Olgan tytär Karin, joka ei tiedä, mitä elämällään tekisi. Se ainakin on selvää, että turva löytyy toisista naisista. Leena Vallisaari on suomentanut hienon teoksen yhtä hienosti.

Kun kalma kajoaa keskeneräiseen kasvutarinaan, ilmaan jää häiritsevä arvoitus. Riikka Pulkkisen Lumo (Otava) ei ole helppo romaani, missä piilee myös sen lumovoima. 17-vuotias Philippa löydetään kuolleena kotipihaltaan, ja siitä alkaa omanlaisensa kissa- ja hiirileikki. Kertojan vaihtuessa Philippan viehätysvoima saa eri syvyyksiä, syitä ja seurauksia.

Olen aina ihaillut Pulkkisen kieltä, kerronnan ja sepittämisen tasoja, ruumiillisuutta ja arkisia havaintoja: ketsuppitahroja suupielessä, taivasrauhaa käsivarsissa.

Ihmisyys koostuu sarjasta näennäisen pieniä kohtaamisia, jotka muuttavat jotain sisällämme. Tämän ajatuksen ympärille rakentuu Haruki Murakamin novellikokoelma Ensimmäinen persoona (Tammi). Japanin suosituin kirjailija kuvaa yleensä muuta kuin itseään, mutta nyt hän perkaa muistojaan.

Tarinat taivuttavat toden ja magian rajoja, eikä voi olla varma, puhuuko kirjailija lopulta edes itsestään. Osa kertomuksista kuvaa ihmiselon ihmeellisyyttä niin osuvasti, että liikuttumatta ei selviä.

Yhdysvalloissa asuva tytär saa tiedon isänsä kuolemasta. Pandemian takia Nigeriaan ei voi matkustaa eikä hautajaisia voida järjestää. Chimamanda Ngozi Adichie kuvaa rehellisessä Surumerkintojä-esseessään (Otava), miltä tuntuu menettää läheinen.

Teos on ravisteleva kuvaus kuoleman arkisista vaikutuksista ja surun vaiheista: kivusta, vihasta, pettymyksestä ja lopulta naurusta, joka saa pysymään elämässä kiinni.

Elna Suorajärvi matkaa kansakoulun opettajaksi rajaseudulle, jossa sodan jäljet näkyvät aikuisten ruumiissa ja lasten mielissä. Tommi Kinnusen Pimeät kuut (WSOY) etenee kouluvuoden tahdissa.

Syksyn viiletessä sairauden piinaamasta Elnasta paljastuu sinnikäs mutta tunteensa jäädyttänyt hahmo. Tinkimätön nainen ei kumartele kunnanisiä mutta lasten luottamuksen hän voittaa.

Yhdeksänvuotias Robin haluaa tietää, miten hänen äitinsä kuoli. Ja miksi kukaan ei välitä, vaikka luonto tuhoutuu? Richard Powersin Hämmästys (Gummerus) kertoo isästä ja pojasta, joita yhdistää rakkaus katoavaan luontoon ja menehtyneeseen vaimoon ja äitiin. Kun ahdistunut Robin ei sopeudu kouluun, tiedemies-isä löytää poikkeuksellisen keinon auttaa.

Psykologiaa opiskeleva Salla pääsee asianajotoimistoon töihin tutkimaan raakoja murhia. Vera Valan Italialainen peli (WSOY) kuvaa viihdyttävästi Milanon eri kerroksia ja kaupunkilaisten arkea. Kasvosokea Salla on kiinnostava ja juuri riittävän arvoituksellinen päähenkilö, niin että Italiaa rakastava lukija jää koukkuun ja odottaa jo sarjan seuraavaa osaa.